Kursseilua

Kodan ensimmäiseen kesään kuuluu kasvamisen ja leikkimisen ohella ahkerasti myös kursseilu ja erilaisten perustaitojen ja lajien opetteleminen. Meillä on nyt kolme eri kurssia menossa yhtäaikaa; agilitykurssi, näyttelykurssi sekä noutokurssi. Agilitya ollaan treenattu nyt jo muutama viikko mutta tällä viikolla saatiin käyntiin myös nuo kaksi muuta. Mietin aluksi jonkin aikaa onko kolme kurssia pennulle liikaa, mutta koska treenien välillä on sopivasti välipäiviä ja noinkin nuori tolleri kyllä jo selkeästi tarvitsee erilaista tekemistä, etenkin aivotyöskentelyä, niin päätin sitten tosiaan aloittaa ne kaikki. Ajoituksetkin kun on tällä hetkellä niin sopivat.
Vaikka näyttelyt ei edelleenkään itseäni kovin paljon kiinnosta, niin on tuo kurssi mielestäni silti melko hyödyllinen käydä. Se kuitenkin opettaa niin paljon koiran ohjaamisesta ja olemuksesta yleensäkin. Sen tarkoituksena on, että oppisin itse ohjaamaan koiran esittämisen oikein ja että Koda saisi varmuutta esiintymiseen. Kodahan antaa katsoa hampaat ja kopeloida itseään muutenkin todella nätisti ja juoksu osuuskin menee niinkuin pitääkin jo, meidän ainoa kompastuskivi onkin se kärsivällisesti paikallaan pysyminen ja että häntään saisi koskea ja nostaa sen ylös. Pojun mieli kun tässä vaiheessa tekee mieluummin mieli istua. Mutta senhän takia tuolla ollaan sitä opettelemassa. Toivottavasti saisi kuvia tilanteesta jossain vaiheessa.

Noutokurssille halusin, koska vaikka Koda noutaja onkin ja sitä luulisi että noutaminen tulee selkäytimestä, niin ei se ihan aina olekaan niin. Koda ei siis tosiaan oikein nouda, ainakaan kovin mielellään. Juoksee perässä kyllä, mutta jää yleensä kepin/damin kanssa leikkimään eikä tuo sitä takaisin tai lähtee riepottelemaan sitä ympäriinsä kuin palkintoa. Tokonouto onnistui meidän kurssin loppukokeessa kyllä todella, todella hyvin mutta sen jälkeen tatsi on kadonnut jonnekin. 

Noutaminen tai edes damiin tarttuminen ei ole Kodalle ollut kovin mieluista ja sitä on melko vaikea motivoida. Tänään lähdettiinkin ihan perusasioista, eli juuri damiin tarttumisesta. Paikka oli uusi ja Kodaa tietenkin jännitti ja pää pyöri ympäriinsä uusien asioiden ja hajujen perässä ja meillä menikin jonkin aikaa ennenkuin alettiin päästä itse asiaan. Yritettiin innostaa namien ja kepin kanssa mutta ei onnistunut. Sitten opettajamme kysyi mikä on päälajimme ja siihen vastasin että agility. Siitä sitten keksimme käyttää juoksemista, vauhtia ja agilitykäännöksiä Kodan innostamiseen ja se lähti toimimaan; Koda innostui ja kiinnostui heti ja damiin tarttuminen kävi jo paljon innokkaammin ja se malttoi toistaa sen useita kertoja peräkkäin, kun ennen se viitsi tehdä sen vain kerran. 

Nyt kun on jo vähän eväitä miten tätä tulisi harjoittaa, niin ruvetaankin tuossa meidän viereisellä "kotikentällä" harjoittelemaan. Ensi viikoksi saatiin kotiläksyksi opetella, että saataisiin se tarttuminen kestämään viidestä sekunnista kahteenkymmeneen sekuntiin. Jo tässä vaiheessa kyllä huomaa, ettei tuo noutaminen ehkä ole Kodan juttu, ellei siitä sitten tee sille todella mielekästä ja vauhdikasta jotenkin. Kyllä agility ja veikkaisin että mejä on ne meidän lajit, mutta kunhan saataisiin noudon perusteet eli kapulasta pitäminen, hakeminen ja tuominen varmoiksi ja toimiviksi niin olisin tyytyväinen.

Koda on toki vasta 8kk eikä siltä saisi vaatia liikoja vielä pitkiin aikoihin ja takapakkejakin tulee, tiedän sen kyllä. Mutta hauskaa meillä oli jälleen kerran ja nyt täällä lattialla makaa väsynyt pieni noutajan-alku.