MH-luonnekuvaus

Tänä aamuna suunnattiin Kodan kanssa kohti Riihimäkeä ja Novascotiannoutajat ry:n järjestämää MH-luonnekuvausta. Tollereille järjestetään tänä kesänä kaksikin kappaletta näitä kuvauksia, toinen on elokuun lopussa, mutta tämä sopi meille paremmin ja olikin siis hienoa että mahduttiin mukaan, sillä tunkua tuonne kyllä oli!
Kyseinen luonnekuvaus oli itselleni tuntemattomampi tapaus, kuin normaali luonnetesti jossa Eetua viime kesänä käytettiin. Olinhan minä siitä tottakai lukenut etukäteen, mutta siltikin jännitti että mitähän sitä oikeastaan olikaan luvassa. Kerkesin katsoa edellistä suoritusta passiivisten osuusten verran, ja rupesin hermoilemaan että mitäs jos Koda lähtee irti ollessaan haahuilemaan ympäriinsä uuden paikan ja uusien tuoksujen perässä ja en saa sitä kiinni sallitun aikarajan (2min) sisään. Se oli oikeastaan ainoa asia mitä jännitin.
No, sitten koittikin jo meidän punaturkin vuoro ja eikun hommiin vaan.

Testiohjaajan kohtaamisessa ja käsittelyssä ei ollut ongelmia. Koda oli ehkä hieman normaalia pidättyväisempi uuden paikan ja tilanteen takia, eikä ottanut ihan niin hyvää kontaktia kuin yleensä, mutta heilutti häntää, lähti testiohjaajan mukaan ja salli käsittelyn oikein mallikkaasti.

Ensimäisessä leikissä poju lähti iloisesti mukaan. Noi vetoleikit ei ole Kodan ihan se ykkösjuttu, mutta kiinnosti kuitenkin. Heti kun lelua alettiin sitten heitellä niin ai että olikin ihanaa, noutaja sai noutaa! Se innostikin pojua sitten entisestään ja lähti testiohjaajan kanssa vetoleikkiin, hennolla otteella ja päästellen aina välillä irti, mutta kuitenkin.

Mun aarre, lällälää!

Testiohjaajan leikitystä.

Seuraava vaihe eli takaa-ajo sai minut kyllä nauramaan, sillä se oli Kodan kohdalla lähes turha. Ei pojua kiinnostanut yhtään, ei sitten millään! (Meidän tanskalais-ruotsalaisen rottakoiran heiniä tää kohta olisi kyllä ollut!) Kyllä se liikkuvan vieheen perään katseli ja ensimmäisellä kerralla kun päästin sen irti, se hölkötteli muutaman metrin eteenpäin mutta siinä se oli. Toisella kertaa ei kiinnostanut senkään vertaa. Kyllä sen olisi pitänyt ehta lintu, jänis tai orava olla että punaturkkia olisi kiinnostanut.

Sitten siirryttiin etäleikki-osioon. Etäleikittäjä kiinnosti Kodaa kovasti ja tätä seurattiin tarkkaavaisesti. Päästin luvan saatuani Kodan irti, jolloin se lähti oitis omatoimisesti kohti leikittäjää. Koda pysähtyi puoleen väliin vähän ihmettelemään ja kääntyi katsomaan minua. Tämän jälkeen leikittäjä vielä piilossa ollessaan alkoi kutsua koiraa leikkimään ja Koda jatkoi matkaa ja meni iloisesti tekemään leikittäjän kanssa tuttavuutta. Yrityksistä huolimatta Koda ei kuitenkaan lähtenyt leikittäjän kanssa vetoleikkiin. Yhden kerran se nappasi kiinni lelusta, mutta ei sitten enää. Koda pysyi leikittäjän vieressä koko ajan ja seurasi tätä, mutta ei leikkinyt vaan oli vähän ihmeissään tilanteesta. Poju oli ilmeisesti sitä mieltä, että hänen työnsä oli vain löytää tämä ihminen, leikit sikseen.:)
Jälkikäteen kyseinen etäleikittäjä vielä sanoi minulle, että harvoin tapaa noin ihmisrakkaitta tollereita, jotka tosiaan tulevat tuonne ihan perille asti tuntemattoman ihmisen luokse. Mutta Kodan mielestä ihmiset nyt vaan ON IHANIA!

Etäleikittäjän luona. Mut mitäs täällä nyt sit pitäis tehä?

Siihen päättyi ns. passiivinen osuus ja pelottelut alkoivat. Ensimmäisenä kohdattiin "yllätys" eli haalari, joka nostettiin yhtäkkiä maasta ylös. Koda reagoi heti; nosti karvat pystyyn ja aloitti kovan ja syvän haukunnan, mutta ei yrittänytkään paeta vaan asettui minun ja haalarin väliin ja pysyi siinä, tai sitten minun vierelläni. Siirryin puoleen väliin lähemmäs haalaria. Koda lopetti haukkumisen, mutta ei vielä tullut haalarin luokse. Siirryin haalarin eteen, Koda oli koko ajan vierelläni mutta ei vielä tullut haistelemaan haalaria. Sitten sain luvan kyykistyä ja kutsua koiraa ja sitten tuli pojukin tekemään tuttavuutta haalarin kanssa.
Sitten lähdettiin pariin otteeseen ohittamaan haalaria. Minä en itseasiassa nähnyt tätä koko tilannetta ollenkaan kun koira oli koko ajan niin sivussa etten nähnyt sen reagointeja ollenkaan. Saan videomateriaalia tästä ensi viikolla, joten mielenkiintoista nähdä varsinkin tämä haalarikohta kokonaan uudestaan.
Pieni epäilys Kodalle tästä uhkaavasta haalarihemmosta jäi, sillä vaikka ohitukset kyllä onnistuivat niin sitä silti piti hieman mulkoilla, väistää ja oikein äänekkäästi tuhahdella sen perään.:)
Mutta ei tosiaan paennut häntä koipien välissä vaan oli valmiina puolustamaan äiskää! Tämä ehkä lievästi yllätti minut, että Koda oli noinkin uhkaava ja puolustusvalmis.

Reaktio...

...ja puolustus!

Seuraavaksi suunnattiin räminälaitteelle testaamaan ääniherkkyytä. Tämä osio meiltä meni aikas nappiin! Kodan reaktio oli aika mainio kun laite alkoi rämistä; se hypähti paikallaan 360 astetta laitetta kohti ja aloitti taas haukunnan lopettaen sen kuitenkin melko pian. Ei taaskaan paennut vaan jäi paikoilleen pohdiskelemaan asiaa. Siirryin puoleenväliin kohti räminälaitetta ja tässä vaiheessa Koda uskaltautui jo sitten ihan itse haistelemaan hassua vekotinta kera isojen kehujen! Ei tarvinnut tässä siis mamman apua juuri ollenkaan vaan selvitettiin tilanne itse, uteliaisuus vei voiton. Ohituksissakaan ei ollut ongelmaa, pienenpieni väistö ja sitten ei kiinnostanutkaan mokoma juttu enää lainkaan, se oli ja meni hassuine äänineen. Testiohjaajakin sanoi seuraavalle paikalle siirryttäessä että sehän meni hyvin.

Reaktiohyppy.

Piece of cake.

Sitten pitikin kohdata aaveita, ja jostain syystä olin itse odottanut juuri tätä kohtaa kaikista eniten. Meitä lähestyi kaksi aavetta, toinen vasemmalta ja toinen oikealta. Vasemmanpuoleinen aave ei olisi Kodaa voinut vähempää kiinnostaa, se ei huomionut eikä katsellut sitä lainkaan, se ei ollut uhka. Mutta oikeanpuoleinen selvästi oli! Jälleen kerran Koda hypähti eteeni saman tieni ja asettui minun ja oikeanpuoleisen aaveen väliin eikä yrittänytkään väistää tai paeta. Häntä heilui, mutta suu kävi. Koda nousi välillä jopa takatassuilleen seisomaan ja kun siinä 22,5kg vetää täysiä niin oli kyllä täysityö pidellä remmi kädessä. Sitten sain luvan päästää koiran irti ja Koda lähti itse hissukseen aavetta kohti mutta pysähtyi. Siirryin puoleenväliin aavetta kohti ja jälleen kerran pojan uteliaisuus voitti pelon ja jännityksen ja jätkä kävi itsenäisesti haistelemassa aaveen ja totesi sen täysin vaarattomaksi. Kun aave alkoi kehua ja puhua koiralle niin sitten ei ois voinut enää vähempää kiinnostaa. Käytiin morjenstamassa vielä tämä toinen ei lainkaan pelottava-aave jonka Koda morjensti, haisteli ja jatkoi vaan matkaa.
Oli jotenkin liikuttavaa kun poju noin vaan hyppäsi minun eteeni sen suurempia ajattelematta, hän oli päättänyt että nää aaveet ei mun äiskää muuten syö! :) Vissiin uskaltaa jätkän kanssa siis melko huoletta pimeellä liikkua.

Mammaa ette syö!

Lopuksi palattiin sitten vielä leikkipaikalle. Koda taisi kuitenkin olla jo sen verran "kovia kokenut" ja väsähdyksissä kun tosi kuumakin alkoi olla, että leikki ei enää niin hirveästi jaksanut kiinnostaa. Leikki ei tosiaan ollut enää niin innokasta kuin alkuun, mutta nyt oli puruote patukasta tiukka ja hyvä.

Lopuksi sitten vielä ammuttiin kaksi laukausta leikin aikana ja tämä oli minulle suurin yllätys koko kuvauksessa. Nimittäin se, että Kodalta meni pasmat aika lailla sekaisin. Se on tottunut aseeseen ja noissa MEJÄ-kokeissa ei ole ollut mitään ongelmaa ja laukauksensiedot ovat menneet todella mallikkaasti läpi. Mutta nyt ensimmäisellä laukauksella Koda hämmentyi ja päästi lelusta irti. Toisella pamauksella se oli jo lähdössä metsää kohti päätä pahkaa. Joten joo, se ei mennyt ihan putkeen todellakaan mutta loppupuhuttelussakin todettiin että se taisi jo olla niin jännittynyt ja paineistettu että tuttu asiakin oli jo vähän liikaa. Ja sekin varmasti vaikutti asiaan, että tilanne oli niin uusi ja outo, MEJÄssä se osaa jo odottaa laukausta kun laitetaan valjaat päälle ja suunnataan metsän reunaan.

Hämmennys ekan laukauksen jälkeen.

Loppukeskustelussa toinen kuvaaja kertoi sitten mielipiteensä Kodasta minulle ja sanoi pojan olevan mielenkiintoinen. Se on selvästi todella sosiaalinen, avoin ja ihmisrakas koira. Se todella luottaa ihmisiin, ja on todella utelias tapaus. Ja juurikin sen uteliaisuutensa avulla se selvitti tehtävät ja selätti jännityksen ja pelkonsa. Koda myös palautui jokaisen tehtävän jälkeen todella hyvin ja nopeasti, ja jokaisen pelko-tehtävän jälkeen ei jäänyt jäljelle aggressiota lainkaan. Haalaria lukuunottamatta se pärjäsi todella hyvin omillaan, se ei tarvinnut minulta niin paljon tukea. Kuvaajan mukaan joissaikin tilanteissa voisin tukea koiraa paremmin, mutta oikeastaan juuri tähän omatoimisuuteen olen Kodaa kouluttaessani tietoisesti pyrkinytkin. Me kuitenkin harrastetaan sellaisia lajeja, joissa koiran on hyvä olla omatoiminen ja hieman itsenäisempi kuin yleensä, ja haluan että se yrittää ratkaista ongelman ensin omin päin ja vasta sen jälkeen minun avullani. On myös hyvä tietää, että koiralla on itseluottamusta, nyt pitäisi hankkia sitä vielä jostain itsekin!
(Ja ihan turhaan muuten ressasin siitä etten saisi Kodaaa ajoissa kiinni, poju tuli kuuliaisesti aina takaisin kutsuttaessa.)

Joten joo, kokonaisuudessaan tämä kuvaus meni suunnilleen juuri niinkuin olin ajatellutkin. On sitä siis osannut lukea ja kuvaille koiraansa oikein! Pienenä yllätyksenä tosin tuli se, että Koda olikin hiukan kovempi mitä olin ajatellut. Vertaan sitä yleensä tosi paljon Jedi-iskään ja se jos kuka on varsinainen äijä, mutta niin näyttää olevan pehmoisen ulkokuorensa alla tämäkin poika! Vertasin isän ja pojan kuvauksia ja siellä oli todella paljon samaa, mutta toki erojakin löytyi (yksilöitähän kaikki on!) ja uhkausta oli Kodalla enemmän kuin Jedillä. Tämä oli mielenkiintoista kyllä.
Kaiken kaikkiaan oli kyllä ikimuistoinen, hieno ja opettavainen päivä! Oli myös todella kuuma ja kävinkin polttamassa naamani tuolla kuvauksessa, mutta oli sen arvoista kyllä! Oli mahtavaa myös nähdä taas paljon tuttuja ja juoruta, mistäs muustakaan, kuin koirista.:) Ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampia ja kyllä opetti minua paljon miten tuo otus käyttäytyy ja mitä sen päässä liikkuu. Hieno, hieno nuori mies!

Pitkän tekstin lisäksi vielä Kodan koko MH-luonnekuvauksen kulku ja osioiden arviointi:

1a	Kontakti, tervehtiminen	4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen
1b	Kontakti, yhteistyö	3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut TO:sta
1c	Kontakti, käsittely	3 Hyväksyy käsittelyn
2a	Leikki 1, leikkihalu	3 Leikkii – aktiivisuus lisääntyy/vähenee
2b	Leikki 1, tarttuminen	3 Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla
2c	Leikki 1, puruote ja taisteluhalu	3 Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/Korjailee otetta
3a	Takaa-ajo 1	1 Ei aloita
3a	Takaa-ajo 2	1 Ei aloita
3b	Tarttuminen 1	1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
3b	Tarttuminen 2	1 Ei kiinnostu saaliista/Ei juokse perään
4	Aktiviteettitaso	3 Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja
5a	Etäleikki, kiinnostus	3 Kiinnostunut avustajasta, seuraa ilman taukoja
5b	Etäleikki, uhka/aggressio	1 Ei osoita uhkauseleitä
5c	Etäleikki, uteliaisuus	2 Saapuu linjalle aktiivisen avustajan luo
5d	Etäleikki, leikkihalu	1 Ei osoita kiinnostusta
5e	Etäleikki, yhteistyö	1 Ei osoita kiinnostusta
6a	Yllätys, pelko	3 Väistää kääntämättä pois katsettaan haalarista
6b	Yllätys, puolustus/aggressio	4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä
6c	Yllätys, uteliaisuus	2 Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa
6d	Yllätys, jäljellejäävä pelko	3 Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
6e	Yllätys, jäljellejäävä kiinnostus	3 Pysähtyy, haistelee tai katselee haalaria väh. kahdella ohituskerralla
7a	Ääniherkkyys, pelko	2 Kyykistyy ja pysähtyy
7b	Ääniherkkyys, uteliaisuus	4 Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
7c	Ääniherkkyys, jäljellejäävä pelko	3 Pieni niiaus tai nopeudenvaihtelu kerran, pienenee toisen ohituskerran jälkeen
7d	Ääniherkkyys, jäljellejäävä kiinnostus	1 Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan
8a	Aaveet, puolustus/aggressio	4 Osoittaa useita uhkauseleitä ja muutamia hyökkäyksiä
8b	Aaveet, tarkkaavaisuus	3 Tarkkailee aaveita, pitkiä taukoja, kumpaakin puolet ajasta tai koko ajan toista
8c	Aaveet, pelko	1 On ohjaajan edessä tai sivulla
8d	Aaveet, uteliaisuus	4 Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin
8e	Aaveet, kontaktinotto aaveeseen	4 Ottaa itse kontaktia avustajaan
9a	Leikki 2, leikkihalu	2 Ei leiki, osoittaa kiinnostusta
9b	Leikki 2, tarttuminen	4 Tarttuu heti koko suulla
10	Ampuminen	5 Häiriintynyt, pelokas/yrittää paeta