Meidän tiimi (Koda,Niilo,Didi ja Jedi) oli tänään ERInomaista sakkia kaikinpuolin, jes! :) Tällä kertaa menin itse Kodan kanssa kehään ja onneksi meninkin, sillä kivaa ja rentoa oli meillä molemmilla. Tämä kyseinen tuomarisetä oli kyllä varsin vähäpuheinen- ja eleinen, eikä handlerille puhunut sanaakaan, ei edes koiran ikää kysynyt. Mutta muuten oli rauhallinen ja asiallinen, tutki koiran hännästä nenän päähän ja käytti jokaisen kohdalla sopivasti aikaa. Jos joskus sattuu sopivasti hollille tulevaisuudessa, niin varmasti voisi käydä toisenkin kerran hänellä.
(c) Henna Toivanen. |
"Utmärkt typ. Kunde ned fördel vara något mer uppe på benen. Maskulint välformat huvud med milt uttryck. Mycket god hals och överlinje. God bröstkorg. Mycket bra svansansättning och färing. Välvinklad, mycket god pälskvalitet. Markvinnande rörelser som präglas något av konditionen."
--> NUO ERI2.
Olin kyllä niin ilonen ja yllättynyt ERIstä että oli pakko ihan tuulettaa pienesti.:) Ei oo tuo ERI ollut meille itsestäänselvyys nuorten luokassa, ja ERIin oon aina tosi tyytyväinen, kaikki mitä siitä eteenpäin tulee on isoa plussaa joka otetaan ilolla vastaan vaan. Ei se SA kaukana ollut, mutta niitä herui tänään vaan luokkavoittajille. (Mutta mitäs sitä SA:lla ilman sertiä tekisi?) No, meidän elämä ei näistä riipu!
Mutta lyhyesti siis, ilmeisesti myös Helgesenin mielestä Kodalla olisi voinut olla enemmän raajakorkeutta, mutta tykkäsi muuten pojusta. Tulkkausapu tietoi kertoa että " Erinomainen tyyppi. Voisi olla enemmän jalkaa. Maskuliininen hieno pää, ilme lempeä. Erittäin hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä rintakehä. Hyvä runko, mutta olisi voinut olla paremmassa kunnossa. Erittäin hyvä hännän kiinnitys ja asento. Hyvin kulmautunut. Erittäin hyvä karvan laatu. Matkaavoittavat liikkeet."
Minä en Kodalle voi mistään tuota raajakorkeutta lisää taikoa, mutta on hienoa, että on näitäkin tuomareita jotka ei rokota ja pudota arvosanaa yhden pienen kauneusvirheen takia vaan katsoo koiraa kokonaisuutena.:)
Kun näytelmät oli näytelty, suunnattiin pikaisesti kotiin kamppeita vaihtamaan ja sieltä suoraan rannalle, oltiin kyllä ansaittu se kaiken tuon hikoilun jälkeen! Nyt polskittiin lähemmäs pari tuntia ja aina vaan parani, kun Didi ja Hennakin liittyivät seuraan myöhemmin. Eipä ollenkaan hullumpi tapa viettää sunnuntaita ja tätä on kesä parhaimmillaan! Varsinkin nyt, kun ei kohta enää meidänkään punaturkkia saa pois vedestä.:)
Iloinen rantaleijona! |
Loppubonuksena vielä isä ja poika! Käytiin eilen treenailemassa Eevan ja Jedin kanssa juurikin näitä näyttelyhommia varten ja Jedillähän meni varsin mallikkaasti tänään kehässä muiden isojen miesten kanssa, jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti