Uusi vuosi, uudet koiruudet

Meidän uudenvuoden perinteisiin on jo niin kauan kuin muistan kuulunut reissaaminen Keski-Suomeen Karstulaan serkkujeni luokse, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Kodahan oli meidän mukana jo viime vuonna 3-kuisena riiviönä ja ihastutti siellä kaikki.
Minulla ei oikein ollut käsitystä miten Koda noihin raketteihin reagoi, kun se tosiaan vuosi sitten oli niin pieni pentu ettei ainakaan silloin niistä paljon mitään virkannut vaikka meidän kanssa ulkona silloin paukkeen aikana olikin. No, tänä vuonna kyllä paukkeet jännitti ja sai pojan läähättämään ja tärisemään lenkkeillessä, mutta sisätiloissa se ei isoillekaan paukuille korviaan letkauttanut vaan köllötteli tyytyväisenä patjalla. Eetuhan on ollut ihan alusta pitäen maailman helpoin tapaus rakettien suhteen, sillä se ei niistä ole koskaan ollut moksiskaan millään tavalla.
Seuraavana aamuna Kodaa selvästi jännitti tulla ulos, mutta kun ei siellä enää mikään paukkunut niin ai että takapihan metsässä oli ihana juosta! Rantakin oli vielä sen verran sulana, että jopa tällainen vielä toistaiseksi hieman vesipelkoinen noutaja oli vedestä ihan onnessaan eikä meinannut haluta lähteä rannalta enää minnekään muualle. Hirveän pimeää ulkona vaan oli, sillä Keski-Suomessakaan ei lunta näkynyt ja näissäkin kuvissa kello on 11 vaikkei sitä todellakaan uskoisikaan.

Myöhemmin samana iltana joku oikea älyn jättiläinen pamautti vielä noin klo 18 yhden ison raketin taivaalle juuri kun lenkkeilemässä oltiin ja Kodalta meni taas pasmat ihan sekaisin ja siitä syystä iltalenkin tekeminen myöhemmin oli aika tuskaa kun koira ei millään halunnut liikkua ovelta kauemmas. No, seuraavana aamuna Kodaan tuli kummasti liikettä kun naapurin vajaa vuoden ikäinen sakemanni-narttu Majken tuli kuvioihin. "Muikkeli" on kaverini Annan koira ja oli leikkinyt Kodan kanssa jo aiemminkin. Heiteltiin kakaroille frisbeetä metsään ja jostain läheltä kuului taas jotain pauketta, mutta tällä kertaa Kodaa ei kiinnostanut yhtään. Pari kertaa päätään käänsi paukkeen suuntaan mutta sen koommin se ei häirinnyt yhtään vaikka melko kovaa pauketta sekin oli. Valoisaan aikaan sitä ei siis haittaa tollaiset äänet, mutta pimeellä ne äänet on mörköjä ja onhan noi ilotulitteet vähän eri asia aina kuitenkin.
Kodan uusivuosi käynnistyi siis pienellä jännityksellä josta päästiin kuitenkin yli, vesileikeillä ja ihanalla tyttökaverilla, ei hassummin siis!

Susihukkanen ja ketturepolainen.