Pihispotilas

Ei, meillä ei ole täällä englantilainen, vaan tanskalais-ruotsalainen potilas. Noiden maanantaisten lumileikkien lomassa Eetulta nimittäin vääntyi etutassun kynsi (ilmeisesti kovan jarrutuksen ja jäisen maan seurauksena) melko ikävästi ja vuosi verta jo siinä paikan päällä. Tuolla otuksella on vaan ihan mieletön kipukynnys, kynsi näytti tosi häijyltä mutta se ei inahtanutkaan; tassua vaan pikkasen ilmaan ja palloleikkejä olisi pitänyt jatkaa kaikesta huolimatta.
Kotona kävi sitten ilmi, että kyllä se olikin todella kipeä. Mikä tuuri, että Eetulla olisi joka tapauksessa eilen ollut eläinlääkäri rokotusten merkeissä, niin saatiin tassu hoidettua silloin samalla kerralla. Eläinlääkäri totesi kynnen olevan jo lähes irti, mutta sen tehdessä kuitenkin niin kipeää Eetu päätettiin rauhoittaa sen poistamisen ajaksi. Vaikka se onkin eläimen kannalta parasta, niin kyllä itseäni silti aina riipaisee tuo nukuttaminen tai rauhoittaminen aina. Eetun tainnuttua kynsi tosiaan oikestaan jo tipahti eläinlääkärin pikku hipaisusta, mutta saatiin se myös samalla kunnolla putsattua ja sidottua. Hoidoksi määrättiin tassun putsaamista ja kääreissä pitämistä 7-10 päivää, kipulääkityksellä ollaan 3-4 päivää. Kynnen pitäisi sitten kasvaa takaisin muutamassa kuukaudessa, mutta eipä se meitä haittaa vaikkei kasvaisikaan, kun ei taida olla riiausreissuille asiaa meidän pihiksellä.
Kyllä oli silti tuo eilinen päivä aika karu. Eetu oli rauhoituksen jälkeen "darrassa" koko loppuillan ja oli kyllä ikävää katsottavaa kun koira oli vain varjo entisestään. Silmät olivat tyhjät, kuola valui ja takapää ei pitänyt ollenkaan.. Vasta iltakymmenen aikoihin alkoi tapahtua pientä elpymistä. Pieni tuike syttyi taas nappisilmiin ja saatiin se viimeinkin juomaan ja syömään hieman. Oli pakko yrittää piristää pikkuista vielä jotenkin, joten kaivoin esille eilen hankkimani vinkuvan tennispallon ja pihiksen elämällä oli taas tarkoitus, häntä nousi koipien välistä ylös heilumaan ja vain pelkkä pallon suussa pitäminen toi sen taas takaisin.
Tänään on ollut selkeästi jo paljon parempi päivä. Sama pilke on silmäkulmissa taas, häntä vipattaa ja Eetu pystyy varaamaan painoa jo kaikille neljälle jalalle, toki varmasti kipulääke vaikuttaa siihen myös.
Nyt edessä on pihiksen kannalta vielä darraakin pahempi juttu eli PAKKOLEPO. Siis eihän tollainen nimitys edes kuulu pihiksen sanavarastoon! Ihan kelju juttu, kun ulkona on ihanaa lunta ja aurinko paistaa ja Koda saa juosta ulkona ihan normaalisti mutta pihiksen pitää olla sisällä ja tehdä vain pakolliset pissalenkit remmissä ja HITAASTI. Ei käy laatuun! Potilas kun omasta mielestään on jo siis täysin kunnossa ja juoksukykyinen, jopa painileikit Kodan kanssa on kielletty. Tästä tulee vielä pitkä viikko!

Ilme kertoo kaiken.

 Mutta kaikki on siis tällä hetkellä onneksi todella hyvin. Nyt vain varmistellaan, että tuo reikä missä kynnen pitäisi olla ei tulehdu, että ei tarvitsisi antibioottikuurille ruveta. Meillähän on käynyt oikeasti ihan mahtava tuuri, että siihen meni neljä vuotta ennenkuin Eetulle kävi tällainen haaveri. Kaveri kun on niin tyhmänrohkea ja huithapeli, että on oikeasti varsinainen ihme ettei sille ole aikaisemmin mitään vastaavaa käynyt. Eläinlääkärikin totesti että on teillä terve koira, ei ole rekisterissä mitään muuta kuin rokotukset.