Nyt on kyllä aivan pakko avautua täällä ihan kunnolla
asiasta, joka on ottanut minua päähän jo jonkin aikaa. Nyt vaan nimittäin
riitti.
Huomasin eilen tollerit.fi:n sivuilta, että Riihimäellä
järjestetään sekä NOME-ringin treenien katselua (eli voi siis mennä
paikanpäälle kuunteluoppilaaksi) sekä agilitykoulutusta. No, ilmoitin totta kai
meidät molempiin ja tuosta agilitysta sain seuraavanlaista viestiä takaisin:”
Koulutus on vain KILPAILEVIA koirakoita varten, he ovat etusijalla. Jos tilaa
jää niin sitten otetaan myös ”möllikoirakoita” mukaan. Mutta kuunteluoppilaaksi
saa ja kannattaa totta kai tulla!”
No eihän tällaista pointtia ollut koko tähän ilmoitukseen
laitettu ja että kyllä pännii. Kyllä nimittäin on nykyään tehty koiranKIN
kanssa harrastamisesta ihan hemmetin vaikeeta. Kaikkeen mahdolliseen vaaditaan
nyt koko ajan koesuorituksia tai kilpailuja. ”Tämä harjoitusrinki on niille
koirakoille jotka ovat jo suorittaneet taipumuskokeet ja tähtäävät nyt
kokeisiin.” Ei löydy tilaa eikä mahdollista treenipaikkaa meille ”möllikoirakoille”
sitten yhtään mistään. Ilmeisesti
tosiaan kaikessa pitää kisata, eikä enää saa harrastaa koiran kanssa ja pitää
hauskaa ihan vain HUVIKSEEN. Kaikki pitää ottaa ihan hirveän tosissaan ja koko
ajan pitää kisata ja tavoitella jotakin.
Onko multa mennyt jotain ohi, vai eivätkö nämä kaikki
kilpailevat koirakot ole myös joskus olleet itse aloittelijoita ja onhan
heidänkin pitänyt jostain aloittaa? Koska ilmeisesti nämä kaikki koirakot ovat
sitten syntyneet jo kaiken taitavina mestareina, kun ei heru aikaa meille ”möllikoirakoille.”
Mistä ikinä katsotkin, niin kriteereinä aina on ”taipparit
läpi” tai ”kilpaileminen.” Kyllä oikeesti ketuttaa tällainen; kyllä minä sen
myönnän että ”möllikoirakkona” en minä näitä asioita osaa Kodalle opettaa, kun
tämä kaikki on minulle ihan uutta. Turha sitä on lukea kirjoista tai mennä
katsomaan treenejä minnekään, kun en minä silti tiedä mitä/miten mitäkin
kannattaa tehdä ja mikähän juuri olisi omalle koiralle se toimivin treenikeino.
Mutta kun ei me sinne itse treenirinkiin päästä, kun ollaan vaan ”möllikoirakoita.”
Kyllä minä sen myönnän, että olen itsekin kunnianhimoinen ja
ilman muuta haluan Kodan kanssa saavuttaa vielä jotakin ja saada aikaan hyviä
tuloksia, sillä on kaikki rahkeet siihen. Sitä vartenhan minä sen pieneltä
osalta hankinkin. Mutta myönnän myös sen, että ilman ohjausta ja apua ei me
minnekään pötkitä. Mutta kun en itse kuitenkaan omista kilpailuviettiä (enkä
kisahermoja!) niin sen takia tehdään joka lajia ihan vain yhdessä touhuamisen
iloksi. Tai tehtäisiin, jos johonkin edes joskus päästäisiin mukaan. Mutta
ilmeisesti aina varasijoille jäädään, koska olemme vain ”möllikoirakoita.”
No, olen mm. tätä NOME-juttua hifistelynä aina pitänyt ja
huomannut että noutajapiireissä tollereille oikeastaan vaan naureskellaan (ja
kaikki otetaan sielläkin hirveen tosissaan) niin me suuntaamme sitten eri teille
ja MEJÄllä me näytetään ihan kaikille! Metsässä mentäessä sekä koira että mamma
relaa ja nauttii. Myös tosiaan tuo PK-jälki kiehtoo minua hirveästi ja se olisi
ihan Kodan juttu, sitäkin harjoittaakseen vaan tarttee olla BH-koe
suoritettuna. (Mihinkäs ei sitä koetta tosiaan nykyään tarvitsisi) Niihin siis
tämä ”möllikoirakko” suuntaa katseena ja harjoittelee.
 |
| "Äiti, mie romahin!" |
Huhhuh. Tuntuu etten saanut tällä tekstillä sanottua kaikkea sitä patoumaa mitä mulla vielä tuntuu olevan ja ihmeen siveelliseksi tämä jäi, kun miettii niitä asioita mitä päässä oikeasti pyörii. Mutta olkoon.
Möllitasoinen koirakko kuittaa tältä kerralta, palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti