Mejäilyä ja loppukesän suunnittelua

Oltiin viikonloppuna taas vaihteeksi mökillä ja tein kummallekin pojalle verijäljet metsään, Kodalle 50 ja Eetulle 30 metrisen. Sain tai oikeastaan JOUDUIN tekemään jäljet lähes kokonaan itse koska muun perheen mielestä veren ja peuransorkan käsitteleminen oli liian ällöttävää puuhaa. Joten vaikeaa se yksin oli enkä saanut merkittyä reittiä kunnolla, jouduin hätävarana käyttämään jeesusteippiä eikä se todellakaan toiminut. Seuraavana päivänä jäljestämässä muistin kyllä lähtö- ja kaatopaikan mutta en yhtään sitä missä varsinainen reitti oikeasti meni.
Koda jäljesti hyvin ja ennen kaikkea nyt paljon nopeammin kuin edellisillä kerroilla. Se kiersi yhden kannon takaa vaikka jälki kulki sen edestä, mutta muuten se eteni suoraan ja tiesi jälleen kerran heti mikä oli homman juoni. Kaatopaikalla se oli enemmän kiinnostunut sorkasta kuin sen alla odottaneista nakeista ja jättikin ne syömättä ja keskittyi tosiaan sorkkaan. Voisin ilmeisesti jättää sen kanssa nakit jo pois koska sorkka tuntuu olevan sille tarpeeksi hyvä palkkio ja todella hyvä siis niin!
Eetu sen sijaan... No, Eetu oli oikeastaan juuri sellainenkin kuin me odotettiinkin. Äiti sanoi ettei sille kannattaisi edes jälkeä tehdä mutta halusin kokeilla kuitenkin. Ei se raasu kyllä tajunnut koko jutusta oikein mitään, intoa ja virtaa oli kyllä täynnä niinkuin aina mutta jäljen varrelta olisi ollut paljon kivempaa nakertaa kaikki kepit kuin seurata mihin se johtaa. Päätin kuitenkin että en auta sitä yhtään ja katotaan miten käy. Ei se keskittyä osannut yhtään mutta jotenkuten (ehkä sitten vaikka vain pelkästään tuurilla) Eetu kuitenkin löysi sorkan! Se kulki koko matkan ilmavainulla eikä tainnut tosiaan edes tajuta mitä se etsi mutta löysi sen. Sorkasta se ei ollut innostunut tai kiinnostunut ollenkaan, sen alla olleet nakit oli paljon kivempia.
Joten ei tuu meidän pihiksestä ihan tolleriveljensä kaltaista mejä-, toko- ja agilitykoiraa mutta maailman paras kainalokaveri se on silti.:)
Pojat otti myös viikonloppuna ekaa kertaa ihan kunnolla yhteen. Annettiin molemmille rustoiset luut ja ennen kaikki tuollaisetkin herkut on syöty sulassa sovussa, mutta nyt juuri samaisella hetkellä mökkinaapurin Jamu-koira ryntäsi paikalle ja pölläisi Eetun luun. Eetu luuli sen olleen Koda ja suuttui ihan hullun lailla ja kävi Kodan kimppuun. Hampaita näytettiin, muristiin ja hypittiin vastakkain mutta hampaita ei onneksi kunnolla käytetty. Ääni oli kyllä kamala ja säikäytti meidät kaikki mutta säikähdyksellä päästiin. Kun tilanne oli ohi niin oltiin taas kuin paita ja peppu.

On se mökkeily rankkaa.

Kodan ja mun näyttely- ja noutokurssit saatiin viime viikolla myös päätökseen. Meidän opettaja sanoi että siitä lähtien kun kesäkuussa alotettiin niin Koda on kasvanut ja kehittynyt aivan valtavasti. Siitä on vain kahdessa kuukaudessa kasvanut iso ja taitava mies! Käsky kävi että meidän pitäisi syksyllä osallistua tokokokeisiin, kuulemma menisi Avo-luokkakin vielä tän vuoden puolella läpi mutta itse vähän epäilen. Lähinnä siis itseäni, en koiraa ollenkaan. Mutta ainakin niissä ALO-kokeissa ois kiva käydä kokeilemassa. Nooran avustuksella kehityttiin kyllä ihan valtavasti näinkin lyhyessä ajassa! Tosi mahtavaa opetusta saatiin, ei voi muuta sanoa. Meidän pitää kuulemma lähettää aina viestiä silloin tällöin että miten meillä on näyttelyt tai muut mahdolliset testit menneet.:) Ja sovittiin jo että ens kesänä jatketaan Nooran opeilla BH-kurssin merkeissä. Sitä ennen kuitenkin tosiaan varmaan jatketaan tokoilua ja kenties agilitya nyt syksy ja talvi tuolla Jyväskylässä.

Sen lisäksi bongasin Jyväskylästä kansainvälisen näyttelyn marraskuussa ja kun se siinä ihan meidän nurkilla on niin mikäpä ettei sinne suunnattaisi! ELLEI me sitten saada ihan täystyrmäystä nyt Kouvolan näyttelyssä ensi lauantaina. Hui kamala kun se tosiaan on jo ihan oven takana! Viime viikolla postilaatikkoon tipahti virallinen näyttelykutsu ja poikien numerot. 

 

Tollerit arvostellaan klo 12 ja pihikset 12.30 joten kiiree tulee, mutta onneksi Pihapolun Maikki lupasi Eetun esittää, ISO kiitos jo etukäteen! :) Eetun kohdalla vähän veikkaan että saattaa tulla pientä kommenttia sen purennasta ja mahdollisesta "tuhdista" kunnosta taas, mutta jos se saisi muuten kivan rakennearvostelun niin olisin tosi tyytyväinen.:) Ja toki jos poju esiintyisi edukseen eikä hyppis ja pomppis ja muille uroksille irvailisi niin hieno juttu olisi. Kodasta jo jotenkuten tiedän miten se kehässä käyttäytyy ja mitä sille voin tehdä. 

Kunpa vaan posetukset ois viikonloppuna tällasia, mun komistukset!

Yritän nyt olla vielä pahemmin ajattelematta ja panikoimatta koko asiaa. Siihen asti leikki on lasten työtä!