Hiihtoloma-hommia

Täällä etelässä on vietetty tällä viikolla hiihtolomaa. Ja melko surkean talven jälkeen juuri sopivasti sattuikin ihan huippukelit tälle viikolle ja varsinkin viikonlopulle! Muu perhe suuntasi Savoon hiihtelemään, mutta me jäätiin Kodan kanssa ihan vaan kaupunkiin ottamaan iisisti.

Rallytokosta ollaan oltu tällä viikolla tauolla, mutta muuten ollaan lenkkeilty todella ahkerasti sekä pidetty kahdet noutotreenit. Alkuviikosta treenattiin pitkästä aikaa kaverini Sarin ja Rocky-flätin kanssa. Reenattiin pelkillä dameilla, mutta ei sekään ole ihan helppo homma koiralle niitä etsiä umpihangesta. Alkuun tehtiin molemmille vain perus markkeerausta että saatiin poikia vähän hereille. Kodalla on edelleen hieman hankaluuksia kakkosmarkkeerauksien kanssa, siihen pitäisi jotain kikkoja alkaa pian keksiä. Sillä menee homma niin pian pelkäksi hauksi siinä.

Sitten laitettiin dameja jonoon lumelle ja koirien oli tarkoituksena hakea dami kerrallaan, ilman että vaihtaa damia vaikka näkeekin muut damit ja kuinka tekisi niitäkin mieli. Ensimmäisellä damilla piti äänellä muistuttaa, että ehei mennä seuraavalle ennen kuin ensimmäinen on palautettu ja muut tulivatkin sitten kivasti järjestyksessä. Kodan annoin hakea 4/5 damia, kun meni sen verran hyvin että oli parempi lopettaa siihen. Lopuksi vielä tehtiin kahdeksan damin hakuruutu, josta Koda ja Rocky vuorotellen dameja hakivat, neljä damia per kuono. Tosi hyvää malttireeniä molemmille siinä. Kodassa on puutteensa, mutta on se niin mahtava kun se on aivan hiirenhiljaa. Ei edes pienen pientä piippausta eikä tollerihuutoa, kumpaakaan se ei ole harrastanut koskaan eikä ole mitään rauhoittumisia tarvinnut koskaan harjoitella ennen reenejä.

Sen lisäksi ollaan melkein joka päivä ihan ajan kanssa käyty umpihankipellolla rämpimässä tai pururadalla tekemässä ylämäkireeniä. Onneksi on icebugit, ei muuten tulisi talvella liikkumisesta mitään!
Eilen olikin sittenjuuri varmasti yksi talven kauneimmista päivistä. Ja juuri sopivasti oltiin sovittu Sannan kanssa tollo-hoffitreffit! Meillä ei ollut kiire minnekään, rämmittiin pellot ympäri ja päätettiin tehdä toinenkin kierros. No sitten me vähän löydettiinkin metsäpolkuja joilla ei oltu käyty koskaan aiemmin ja ennen kuin huomattiinkaan, oltiin rämmitty pellolla ja metsässä 2,5 tuntia. 8km lenkki syvässä lumessa tekee tehtävänsä niin koiralle kuin emännällekin.:) Koirat vielä juoksivat varmasti tuplasti tuon matkan kun piti ravata edes takaisin ja joka suuntaan.

Iso kettu ja pikku kettu.

Näin käy kun yhdistää tollerin ja hoffin..

Upea auringonpaiste ja kimmeltävät kinokset olivat oiva syy ulkoiluttaa pitkästä aikaa myös kameroita, alla olevat kuvat ovatkin sitten Sannan käsialaa.:)

Voi jestas tota turkkia kun sitä riittää!

Upea ukko.<3

Tänään pidettiinkin sitten omin päin pupupäivä. Sulatin pakkasesta kanin ja sen lisäksi pakkasin mukaan myös kaninnahkadamin. Tehtiin pupulla muutama perus nouto, sekä pari lyhyttä jälkeä. Ja voi että pupu on niin jees! Koda pinkaisee hirveällä vauhdilla ja palauttaa pupun itsevarmasti ja iloisesti rallatellen. Ilo katsella, kun toinen on niin mielissään ja kuvittelee varmaan olevansa hurjempikin saalistaja.

Hieno pieni kettu!

Sitten tein todella pienen pupuhakuruudun, jonne siis vein sekä kaninnahkadamin, että oikean pupun. Koda löysi ensimmäisenä damin ja nappasikin sen suuhunsa. Heti sen jälkeen se sai vainun oikeasta pupusta, tiputti damin ja kävi hakemassa aidon ja toi sen. Damia ei hakenut ollenkaan enää sen jälkeen, ei se vaan kelvannut. No, ollaan vissiin jotain tehty oikein ja saatu pieni lamppu syttymään tollon päässä, kun nyt aina ennen niin ihanan kanidamin sijaan kelpaa enää vain se ehta ja aito tavara.:) Mieluummin siis näin päin! Ehkä lahjoitetaan kanidami sitten pennuille käyttöön, kun toi iskä ei sitä näköjään enää huoli.:)

Lopuksi vielä otettiin vähän perus pitoharjoituksia.

Pätevä pieni.<3

Nyt kun saataisiin noista linnuistakin yhtä kiva juttu. Ensi viikolla ajattelin näyttää taas vaakkua. Riistaa kerran viikossa, sellaisen suunnitelmanhan tässä taannoin tein ja siinä yritetään pysyä. Lapsenkengissä isoja askelia.:)
Myös iki-ihanaa sorsadamia on pitänyt toki käydä heittelemässä pellolla.

Taitaakin nyt maaliskuussa olla aika taas varata hieronta-aika Kodalle. Sen verran aktiivisia ollaan tuon rallytokon kanssa oltu sekä varsinkin näiden umpihankilenkkien ja reenien jälkeen voisi tehdä hyvää jälleen avata paikkoja kevättä varten.

Saatiin eilen myös Maijalta päivitetty kuva Hymystä. Nyt on alkanut Hymyn vatsalinja jo selvästi laskeutua, vaikka vasta tasan puolessa välissä ollaan. Neito kun on normaalisti vaan niin siro, niin heti huomaa että on sitä masua tullut jo.:)

34 tiineysvuorokautta.

Maha-asukkeja näkyvissä!

Huhhuh, voin kertoa että kyllä tässä on viime ajat eletty hirveässä jännityksessä! Mutta tänään tuo jännitys laukesi, kun saatiin Hyvinkäältä päin kovasti odotettuja uutisia; Hymy on ultrattu tänään tiineeksi! Miten iso huokaus multa pääsikään, kun sain Maijalta iloisen tekstarin asiasta. Voin vaan kuvitella miten Maijaa on mahtanut jännittää! :)
Maijalla oli pidemmän aikaa aavistus, että kyllä siellä Hymyn masussa porukkaa on, mutta pitihän se varmistaa ja onneksi ennusmerkit pitivät kutinsa.<3 Ainakin kolme sikiötä oli ultrassa näkynyt, mutta voi olla mahdollisesti myös enemmän. Pääasia kuitenkin, että loppuraskaus ja tuleva synnytys menevät loppuun asti hyvin. Tähän asti Hymy on voinut erinomaisesti, mikä on hienoa kuulla! Jos oikein laskin Hymyllä on nyt 32 tiineysvuorokautta, kuukausi siis vielä odoteltavaa, hui! :)

Minullahan on tässä ollut kova vääntäminen itseni kanssa, että mikäli pentuja tulee otanko itselleni Kodan pennun vai en. Päätös on vaihdellut lähes päivittäin, sydän sanoo yhtä ja järki ihan toista. Mikään ei kerta kaikkiaan olisi ihanampaa, kuin Kodan oma jälkeläinen saman katon alla. Poika isänsä kanssa.<3
Loppujen lopuksi järki kuitenkin voitti tunteet. Tosiasia kun vain on se, ettei minulla tällä hetkellä ole rahaa eikä varsinkaan aikaa kahteen koiraan. Koda on kuitenkin vasta 3,5-vuotias ja sen kanssa ollaan ihan vielä kesken lähes kaiken suhteen, sen kanssa on vielä niin paljon suunnitelmia ja tekemistä. Kahden nuoren koiran kanssa olisi kyllä melkoista menoa... Vaikea, äärimmäisen vaikea päätös mutta uskon että se on kuitenkin se oikea. Minulla kuitenkin on ollut jo pitkään suuri haave tuoda tolleriuros ulkomailta tulevaisuudessa, joten tämän päätöksen myötä se unelma vielä elää vahvasti.:) Yksi pentu sitä paitsi luultavasti tulee jäämään synnyinkotiinsa, joten sitä ainakin pääsee tulevaisuudessa onneksi näkemään. Toivottavasti saadaan olla muidenkin pentujen perheiden elämässä jatkossa muutenkin, olen Maijalle sanonut että pentujen tulevat perheet saavat minuun olla yhteydessä ja tulla tätä isä-koiraakin katsomaan livenä. Toivottavasti näin myös tekevät.:) Itselleni ainakin oli tärkeää nähdä sekä emä että isä livenä, kun pentuja kävin katsomassa.
Näistä pennuista ei todellakaan ole odotettavissa mitään sohvaperuna-porukkaa, joten aktiivisia ja harrastavia koteja on niille hakusessa.

Koda ja Hymy lokakuussa.

Mitäs muuta meille tämän lisäksi kuuluu..no melko hiljaiseloa ollaan vietetty. Joka torstai toki on ollut rallytokoa (tänään ollaan hiihtoloma tauolla) ja tosi kivasti on mennyt! Vaihtelevasti on ollut taas sekä rata-, että tekniikkatreeniä. Ollaan jopa onnistuttu muutamissa voittaja-luokan tehtävissä, ollaan opeteltu kaikki erilaiset puolen vaihdot sekä aloitettu jo oikealta seuraaminen ja ohjaaminen. Tiian mukaan Kodassa on potentiaalia voittaja-luokkaankin, mutta yritetäänpä saada se RTK2 ensin ja katotaan sitten.:D

Sen lisäksi ollaan aktivoiduttu taas vihdoin ja viimein noutohommissa. Pitkä tauko siinäkin oli, vaikka talvi vasta onkin mahtavaa reeniaikaa niissä hommissa.:) Tauosta huolimatta ei lähdetty kokeilemaan siipidameilla enää, vaan otettiin saman tien sitä ehtaa tavaraa esille. Näytin Kodalle siis sorsaa sekä pupua pitkästä aikaa. Pupuhan on Kodalle ollut ihan helppo nakki aina, ja on edelleen. Onhan sekin jo jotakin että yksi kolmesta taipparitehtävästä olis hanskassa.:D Lunta on tullut viime aikoina melkoisesti, mutta ollaan silti treenattu enimmäkseen pelloilla, kun nyt vaan haluan että Koda nostaisi ja noutaisi riistaa. Jälkeä ja hakuruutua lähdetään tekemään metsään sitten myöhemmin. Pupua Koda tosiaan tuo itsevarmasti ja reippaasti, no problem.:) Ehkä pitäisi vaan joskus kokeilla vielä isommalla kanilla.

Tässä linkki instagram videoon pupun noudosta: https://www.instagram.com/p/BB2JPdlNqXI/?taken-by=whysosiirious

Sorsa yllätti minut myös tosi positiivisesti! Keksin hyvän jekun ja kietaisin linnun ympärille pienen palan daminkangasta, lähinnä auttaakseni Kodaa ottamaan kunnon otteen linnusta eikä sen siiven kärjistä tai jaloista, joista se aina aiemmin on ottanut kiinni ja silloinkin niin ujosti, että lintu on tippunut matkalla monen monta kertaa. No sorsa nousi ekalla kerralla ja koira onnesta soikeena! Sen jälkeen heitin damikankaan menemään ja heitin sorsan uudestaan. Ja sieltähän se tuli uudestaan! Ja vielä kolmannenkin kerran, hieno kettu! :)

Suu täynnä sorsaa ja pupua.

Innostuin niin hirveästi Kodan onnistumisesta ja kokemasta pienestä valaistuksesta, että sorruin perusvirheeseeni, eli liian useaan toistoon. Olisi vain pitänyt muistaa, että kun homma on Kodalle vielä niin uutta, siltä ei saisi pyytää kuuta taivaalta liian nopeasti. Olisi pitänyt muistaa mitä Hennakin minulle kesällä vesinoutojen yhteydesäs hoki; muista lopettaa hyvään onnistumiseen! Vaikka se olisi vain se 1-2 hyvää toistoa, niin lopeta siihen. Ja olisi pitänyt! Heitin tosiaan sorsan siis kolmannenkin kerran, nouto onnistui silloinkin, mutta huomasi että Koda oli silloin jo väsynyt eikä se ollut enää kahden ensimmäisen noudon veroinen suoritus. Tyhmä, tyhmä tyttö! Tää on siis se, mikä mun pitää jatkossa muistaa ja MALTTAA.
Totta kai sitten tuli hieman ihmettelyä, että miksi me reenataan arvoriistalla eikä variksilla ja lokeilla. Kun kuulemma pitäisi ensin aloittaa roskalinnuilla ja sen jälkeen kun se onnistuu niin kokeilla parempia lintuja, ei kuulemma tolleri suostu arvoriistan jälkeen tähän huonompaan. Ite en tuota kyllä allekirjoita sitten yhtään. Musta on niin ihanaa tehdä eri tavalla kuin kaikkitietäväiset oppikirjan lukeneet. On kivaa todistaa tällaset väitteet ja uskomukset vääriksi.:) Jokainen koira on kuitenkin erilainen ja kun meillä ei ne taipparit kuitenkaan ole tavoite, vaan yksinkertaisesti se, että tässä olisi meillä silti jotain hauskaa ja erilaista tekemistä kaiken muun ohella. Ja jos koira nyt edes vähän osoittaa kiinnostusta siihen mihin se on alunperin tehty niin mikäpä ettei.

Viime viikolla reenattiin Tuusulan puolella Sissin (Kitimat Tell Me More) kanssa. Voi meitä, kun meillä oli taas arvoriistaa matkassa, oli peräti sorsa ja fasaani.:) Oli meillä sen lisäksi vaakkuja ja lokkikin. Sorsaa Koda haki taas hienosti, se kelpaa sorsannoutajalle niin kuin pitääkin.:) Vaakkujen ja lokin luokse pinkaisi hirveällä vauhdilla ja innolla, mutta nostaminen vielä mietitytti. Nyppi kyllä siivistä ja kaulasta kiinni pari kertaa, mutta nostaminen mietitytti. No, päätin sitten vielä vähän auttaa kettua hädässä ja kietaisin taas pienen kankaan palan väliin.

Sieltäpä se nousi saman tien epäröimättä.:) Sama tehtiin myös lokin kanssa ja ei ongelmaa.

Meillä on nyt pakkasessa pupu, fasaani, lehtokurppa sekä kaksi vaakkua ja sorsaa. Tavotteena on kerta viikossa näyttää nyt riistaa, talvisessa maastossa on vaan niin mahtavaa reenata.:) Alotetaan kuitenkin pienin askelin, näytän tästä lähin lintuja vähän koppuraisempina että niistä on helpompi ottaa kiinni kuin täysin sulista ja pienennetään tuota kankaan pinta-alaa koko ajan. Ja tosiaan niillä ihan parilla hyvällä toistolla vaan alkuun, kiire meillä ei tämän asian kanssa ole mihinkään.:) Kevättä ja vesinoutoja odotellessa myös.

No, käytiinhän me tosiaan helmikuun alussa pyörähtämässä myös Tallinnassa, Tallinn Winter Cupissa kuten viime vuonnakin. Huomattava parannus viime vuoden EH tulokseen tuli toki. Viisi tolleria oli ilmoitettu, Suomesta vain Koda sekä jo edellä mainittu Sissi. Muut kolme olivat suureksi yllätykseksi ryssiä. Vieläpä samat ryssät kuin Minskissä marraskuussa. Tuomarina oli todella tiukka setä, Karl P. Reisinger Itävallasta. Siinä mielessä täytyy kai olla tyytyävinen, Kodalle siis PU2 VA-CACIB. Saatiin ensimmäinen saksankielinen arvostelu, jossa oli ainakin mainittu vahva ja oikeanlainen pää, tyypillinen ilme, oikein kulmautunut ja sujuvat liikkeet. Kyllä se silti harmitti PALJON. Se kolmas CACIB jäi niin lähelle ja silti niin kauas. Kerrankin kun ei olisi ollut suomalaisia niin johan tuo itänaapuri hyökkäsi sitten sinnekin. No, kaiken rehellisyyden nimissä Tallinnassa ollut uros oli eri uros kuin Minskissä ja tämä uros oli oikeasti ihan hyvännäköinen sekä hyvä käytöksinen, toisin kuin Minskissä ollut kuumakalle. Olisihan se helpompaa ollut jos olisi nyt tärpännyt, ei olisi tarvinnut kuin vasta elokuussa miettiä sitä viimeisen hakemista mutta nyt täytyy tässä taas alkaa suunnittelemaan plan B:tä... Nähtäväksi siis jää mistä meidät seuraavan kerran bongataan.

Siihen asti kuitenkin odotellaan ennen kaikkea Hymyn masun kasvamista ja maha-asukkien saapumista! <3

Rally-fiiliksiä

No niin. Lupailinkin jo tuossa vähän aiemmassa postauksessa juttua meidän rallytoko-treeneistä. Ja tässä sitä sitten tulee!
Meillä alkoi Kodan kanssa tosiaan tuossa heti loppiaisen jälkeen AVO/VOI-tasoinen rallytokokurssi, joka on toistaiseksi jatkuva. Meillä on koossa kuuden koiran ryhmä ja ensimmäistä kertaa kaikki ryhmäläiset ovat uroksia. Toistaiseksi silti kaikki on mennyt hyvin poikien kesken.:) Ja ei että on tuntunut hyvältä olla jälleen ns valvovan silmän alla treeneissä. Siis että meillä on kurssia vetävä opettaja ja tosi hyvä sellainen onkin! En edes muista milloin viimeksi ollaan oltu ohjatulla kurssilla, ollaan jo niin kauan treenattu omin päin. Kodahan osaa, jopa sellaisia juttuja mitä en edes itse ole tajunnut, mutta tää kurssi on niin hyvä ennen kaikkea oman ohjaamisen kannalta!

Joko tehdään??

Meillä on nyt takana neljä treenikertaa. Kolmet treenit porukan kesken ja yhdet omatoimiset jotka saatiin pitää korvaavana treeninä ihan omin päin hallilla.
Ensimmäinen treenitunti aloitettiin jumpalla. Opettaja oli tehnyt temppuradan, jossa kaikki kävivät vuorotellen yhdellä pisteellä. Oliko noita pisteitä nyt viisi vai kuusi. Kaikkien tarkoituksena oli kuitenkin ennen kaikkea takapään jumppaaminen ja muistuttaa koiraa tosiaan ottamaan se takapääkin käyttöön. Oli mm. tasapainottelua alustalla, ympyrän kiertämistä, pujottelua ja ison auton renkaan päällä sekä läpi tasapainottelua. Varsinkin Kodalle tosi hyödyllisiä juttuja, kun sen takapää ei tosiaan mikään maailman taipuvin ole. Mutta ilmeisesti pitkä tauko sekä tauolla tehdyt hieronnat ovat kyllä auttaneet ja paljon! Sillä Koda tuntui notkistuneet silmissä ja jestas miten se taipuikin ja käytti takajalkojaan. Opettajaltakin tuli useaan otteeseen kehuja takapään käytöstä.
Sen lisäksi tällä "jumppatunnilla" tehtiin vielä ihan vain muutaman kyltin mittaisia "miniratoja", joissa keskityttiin käännöksiin ja perusasentoihin ja koiran suoruuteen. Tämä kerta kyllä viimeistään avasi silmäni huomaamaan, kuinka taitava koira mulla onkaan ja kuinka hyvä tekniikka sillä oikeasti on. Varsinkin tuota tekniikka puolta opettajakin on Kodalla kehunut lähes joka tunti. Erittäin kivaa kuultavaa.:)

Toinen tunti pidettiinkin sitten tosiaan omatoimisesti treenihallilla. Mukaan meille lähti Kodan uusi tuleva kisaohjaaja, Tiia.:) Facebookissa vähän aikaa etsiskelin Kodalle uutta ohjaajaa, vaikka on mielessä käynyt itsekin kokeeseen sen kanssa mennä, kun treenit ovat menneet niin hyvin. Kisakynnys on siis itsestäni pelkästään kiinni, koiraan kyllä luotan kuin kallioon. Mutta Tiia kuitenkin löytyi ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi ohjaajaksi. Tiialla itsellään on VOI-tasoinen villakoira ja Tiia itse ohjaa rally-tokoryhmää joten tosi osaavan kuskin jäbä itselleen sai.:) Kaiken kukkuraksi Tiia on jo pidemmän aikaa harkinnut tolleria seuraavaksi koirakseen, joten tässäpä on oiva tilaisuus rotuun lähemmin tutustua. Jo ensimmäisen kerran jälkeen Tiia ihastui Kodan motivaatioon ja iloisuuteen. Tämä ensimmäinen kerta menikin lähinnä siinä, kun kaksikko tutustui toisiinsa, tehden pidempää rataa sekä yksittäisiä liikkeitä harjoitellen. Ja hyvältähän se meno näytti jo heti alusta pitäen, Kodalla oli tosi kivaa ja varsinkin sen kontakti oli ja on ihan super.<3 Ihanaa katseltavaa.:) Tässä video (joka toivottavasti toimii!) kun kaksikko harjoitteli houkutusta.

Jos kyseinen video ei toimi, sen voi myös nähdä Instagramista, täältä:

https://www.instagram.com/p/BAm_xZptqTK/?taken-by=whysosiirious

Kolmannella kerralla ohjasin taas itse. Tällä kertaa olikin vuorossa sitten kunnon ratatreeniä. Olen kyllä hirveästi tykännyt juurikin tästä, että meillä on sekä tekniikka-, että ratatreeniä vaihtelevasti! Joskus hinkataan vaan perusasioita (koska siitä kaikki lähtee!) ja sitten mennään jo aika kokeenomaisesti pitkiä ratoja. Tykkään!
Tosiaan tällä kolmannella kerralla tehtiin kolme erilaista pitkää rataa. Aloitettiin alo-luokan radasta, jossa radalla oli siis pelkätään alokkaan tehtäviä. Sen jälkeen korotettiin ja tehtiin avoimen luokan tehtäviä. Sen jälkeen korotettiin vielä kerran ja laitettiin voittaja-luokan kyltit esille. Herranjumala, enhän minä ole niitä koskaan edes vilkaissut saati yhtäkään kylttiä Kodan kanssa treenannut, kun mulla on ollut vähän sellainen "taso kerrallaan"-meininki.:D Meidän voittaja-luokan radasta ei tällä kertaa siis oikein mitään jälkipolville kerrottavaa jäänyt, mutta aloitetaan se oikealtakin ohjaaminen tässä kuitenkin pikkuhiljaa!

Neljännellä tunnilla, joka olikin tämän viikon torstaina, Tiia oli sitten jälleen mukana Kodaa ohjaamassa. Alkuviikosta tapahtuneiden treffiensä johdosta Kodalla oli hieman testosteronit koholla ja ensimmäistä kertaa vähän urahteli treenikavereille, mutta kun hommiin päästiin niin eipä niitä sitten enää edes huomattu. Annetaan noille hormoneille nyt tämän kerran anteeksi.:)
Tälläkin kertaa oli vuorossa ratatreeniä. Halliin oli tehty yksi pitkä rata, jota tehtiin kuitenkin 3-4 kyltin pienissä pätkissä.
Tässä pari videota Kodan ja Tiian treeneistä:

^ Liikkeestä maahan (joka on sähäkkä) jonka jälkeen istu-käännös vasempaan-istu. Kodalla tosi hyvä käännös ja takapään käyttö, hieman lisää vaan yhdenaikaisuutta tähän niin hyvä tulee! Avo-luokassa kun ohjaajan täytyy kääntyä paikoillaan ja tismalleen yhtäaikaa koiran kanssa.
Video instassa:
https://www.instagram.com/p/BBF6hYINqfk/?taken-by=whysosiirious

^ Edestakaisin pujottelu juosten. Hyvä esimerkki siitä, että tässähän koiran ei tarvitse juosta vaan ohjaajan ja näin se juuri pitääkin tehdä kun on isompi koira kyseessä. Toi Kodan kontakti on kyllä jotain niin.<3
Video Instagramissa jossei se täällä toimi:
https://www.instagram.com/p/BBF7oMjtqSA/?taken-by=whysosiirious

Näissä lyhyissä pätkissä tärkeintä oli oikea-aikainen palkkaus sekä sitten nimenomaan palkkaamattomuus. Eli palkka vasta lopussa. Lopuksi tehtiin vielä koko rata putkeen, radalla saattoi olla parhaillaan kolmekin koiraa yhtä aikaa menossa mutta hyvin meni kaikilla.:) Toi kokonainen rata on myös videolla, mutta taisi olla niin pitkä ettei sitä saanut harmillisesti tänne ladattua.
Tosi tyytyväinen olen tän kaksikon yhteistyöhön! Kyllä nuo kaksi kehtaa kokeisiin lähettää.:) Helmikuu tulee vähän liian pian, mutta maaliskuulle ollaan Porvoon kisoja jo katottu sillä silmällä että sinne lähtis koeilmo menemään. Avo-luokkaan on onneksi helpompi mahtua mukaan kuin alokkaaseen.

Seuraavien kolmen viikon reenien pointit ovat myös selvillä. Alkavan viikon treeneissä tehdään pelkästään alokas-luokan tehtäviä ja liikkeitä, ei siis oteta mitään muita kylttejä siihen. Sitä seuraavalla viikolla tehdään pelkästään avointa luokkaa ja kolmannella sitten voittaja-luokan kylttejä. Ja ymmärsin niin, että näitä tullaan tekemään juuri koemaisesti, että ilman palkkaa radalla ja palkka vasta lopussa koiralle. Haastavaa, mutta myös tosi hyödyllistä treeniä sekin! Itse ohjaan tuon alokastunnin, Tiia tulee sitten taas puikkoihin avo ja voi-tunnille.

Tosi hyvällä fiiliksellä mennään eteen päin kevättä kohti! Näihin rally-tunnelmiin tällä kertaa.:)

Huonoista keleistä johtuen ollaan kotona reenattu dameilla. Sorsadami on ihan paras!

Koda x Hymy

TK1 RTK1 Mäkiharjun Zupreme Surprise "Koda" x Trindy's Fashionable Sancandy "Hymy"

Koda ja meidän blogissa jo aiemminkin esiintynyt tollerityttö Hymy ovat tällä viikolla saaneet toisensa.
Mikäli (ja toivottavasti!) pentuja on tulossa, niiden odotetaan syntyvän viikolla 12 Sancandy's kenneliin Hyvinkäälle.

Nuoren parin sukutaulu täällä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI54875%2F12&RekNoE=FI25978%2F12&Sukupolvet=5
Sukusiitosprosentti viiden sukupolven mukaan on 0.

Hymyllä on C-lonkat, mutta Kodan kanssa yhdistettynä (Kodan lonkkaindeksi 115!) yhdistelmän lonkkaindeksi on 104,5 eli yli rodun keskiarvon. Lonkat ovat muutenkin tollerien murheista pienimmästä päästä, joten itse en ole asiasta lainkaan huolissani.:)

Tämä on mielestäni niin ruumiinrakenteellisesti kuin luonteidensa puolesta toisiaan todella hyvin tasapainottava yhdistelmä. Koda on väriltään tumma ja rakenteeltaan todella roteva, vahva ja matalampi, Hymy puolestaan vaalea ja oikein siro, jalkava sporttinen neiti. Hymy on todella energinen, lähes väsymätön pakkaus jota Kodan rauhallinen ja lunki luonne varmasti tasapainottaa hyvin.:)
Hymy kilpailee agilityssä korkeimmalla tasolla ja uralta onkin hienosti saavutettu 4xLUVA ja 2x SERT. Näyttelyistä Hymyllä on tuloksena ERI ja se on Kodan tavoin MH-luonnekuvattu.

Nyt sitten ei vain muuta kuin odotellaan kuukauden verran niin tiedetään varmasti tuleeko pentuja, jännät on paikat! Sormet ja varpaat ristiin nyt vaan kaikki! :)

Asiasta lisää kennel Sancandy'sin sivuilla:
http://punakuonot.suntuubi.com/?cat=61&lang=fi&preview=1

New Year, new goals

No niiiin, vuosi vaihtui (itselläni se meni jäähallilla) sekä eilen saatiin nuorten jääkiekon MM-turnaus pakettiin ja HUHHUH mikä turnaus se olikin! :D Olipahan rankkaa, mutta aivan mahtavaa olla taas kulisseissa mukana ja kun huipennus oli vielä kultainen niin mikäs sen parempaa! Ei hevillä unohdu nämä kisat.:)

Mutta silti nyt on pikku hiljaa jo palailtu normaali arkeen. Koda oli kisojen ajan "mummolassa" tosiaan hoidossa ja saikin siellä temmeltää Eetun kanssa sekä ennen kaikkea syödä hyvin.;) Kisojen aikana myös talven ensilumi saapui tänne eteläänkin sekä pian sen jälkeen kammottavat paukkupakkaset joita on nyt jatkunut pari päivää. Eetu-raukka kulkee vain todella lyhyitä remmilenkkejä takki päällä ja tossut jalassa. Jopa Koda, joka rakastaa kylmää ja lunta, on joillakin lenkeillä nostellut jalkojaan ja pomppinut kolmijalkaisena kun takatassut ovat niin jäässä. Huhhuh.:/
Talvi ja lumi ovat ihania, mutta tämä keli on jo ihan liikaa. Tekisi niin mieli olla ulkona, mutta ei vain pysty.

No, nytpä on kerennyt myös ajatella vuoden 2016 tavoitteita, joista joitakin jo kerkesin edellisessä postauksessa ohi mennen vähän avata. Mutta tässäpä niitä vielä tarkemmin:

• Terveys - Terveys ennen kaikkea, edelleen. Kaiken tekemisen ja harrastamisen lähtökohtana on terveys, joten sitä toivotaan edelleen molemmille pojille.
• C.I.E - 2/4 valkoista on jo plakkarissa. Tämä onkin se meidän melko "vaatimaton" päätavoite näyttelyiden puolelta. Kiva olisi noita maiden valiotitteleitä myös saada, mutta kyllä tämä olisi se kaikista hienoin. Inttivalion titteli löytyy nykyisin jo melko monelta tollerilta, mutta ei se sen arvoa vähennä silti yhtään. Kodalla tuo vaadittava aikaväli 1v 1p umpeutuu 9.8,2016, joten ennen elokuuta olisi kiva se kolmas cacib saada ja sen jälkeen sitten se viimeinen. Sinänsä tällä ei siis vielä kiire ole, mutta ulkomaan reissut pyritään järjestää sen mukaan. Suomestahan Koda voisi vielä kaksi sertiä ottaa vastaan, mutta kun ei taippareihin olla koskaan menossa niin ne on sinänsä meille turhia. Joten kotimaan kehissä tuskin käydään oikein ollenkaan.
• RTK2 - Tämä olisi enää kahden tuloksen päässä. Reeniä vielä tarvitaan muutamissa liikkeissä, mutta ei se todellakaan mahdottomuus ole. Aluksi ajattelin jos sen nyt kevät talvella jo saisi, mutta nyt tarkemmin ajatellen en aseta sille sen tarkemmin aikarajaa, kunhan nyt tän vuoden puolella kumminkin.:D Päästiin Kodan kanssa AVO/VOI-tasoiseen reeniryhmään mukaan, joka on toistaiseksi jatkuva. Tarkoitus olisi siellä saada rata- sekä tekniikkareeniä. Katotaan kokeita sitten sen mukaan miltä siellä toi tekeminen näyttää ja tuntuu.:)
• Luonnetesti - MH-luonnekuvaus on Kodalla toki jo tehty, mutta sen lisäksi haluaisin pojun käyttää ihan varsinaisessa luonnetestissä. MH:n perusteella uskon, että Koda selviäisi myös tästä hieman rankemmasta kokemuksesta. Minusta vaan on mielenkiintoista tarkkailla koiran reaktioita eri tilanteissa ja miettä sen perusteella, mikä osa tulee perimästä ja mikä on opittua jne.:)
• Mejäkoe - Toivottavasti vaikka parikin. Viime kesä oli täysin mejätön, pari sorkkaa sekä hirvenveripurkkia pakkasessa lojuu edelleen. En vain saanut niitä vietyä metsään asti kertaakaan.:D Nyt olisi pieni into siihen hommaan taas. Tuloksia en lähde toivomaan, kunhan nyt mahduttaisiin kokeisiin ja tulisi edes tulos parin peräkkäisen nollan sijaan. Tää laji vaan on sellainen, että ei voi koskaan tietää mitä sieltä metsästä löytyy kun sinne lähtee. Toisaalta se tässä myös osin kiehtookin.
• Riistainnon ylläpitäminen/lisääminen - Koda otti tässä isoja harppauksia syksyllä. Nyt on taas noutohommista ollut pitkä tauko, lähinnä kurjien kelien takia. Pupu on aina ollut hirmu kiva, sen kanssa ei ongelmia ole. Loppukesästä/alkusyksystä alkoi tulla siipidamit sekä lokki kivasti vedestä rantaan. Maastakäsin linnut on edelleen vähän epäilyttäviä pikkuketun mielestä, sen takia lähdettiin hitaasti liikkeelle siipidamien kanssa ja johan alkoi nekin nousta maasta. Pakkasessa on pari oikeatakin lintua odottamassa. Tässä olisi siis kiva, jos Koda suostuisi ihan kokonaisen linnun nostamaan maasta käsin.:) Kivaa vaihtelua nää hommat noutajalle kuitenkin kaiken muun tekemisen ohella.
• Pentue - Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on toiveissa pentue, Kodalle siis. Morsian on jo sovittu, eikä tässä oikeastaan muuta enää ole kuin että odotetaan juoksujen alkamista. Sen jälkeen sitten kaikki sormet ja varpaat ristiin että H-hetkellä astutus onnistuu, tuottaa tulosta ja saataisiin uusia pieniä punaturkkeja maailmaan.<3 Mutta tästä pariskunnasta ja asiasta tosiaan lisää kunhan sen aika koittaa.

Se BH, se perhanan BH. Sitä en listalle laita, mutta se edelleen kummittelee tuolla takaraivossa. Meidän tottisosuus meni kyllä viimeksi hyvin ja siitä jäi itselleen kiva fiilis. Nyt kun Kodalla on tuo paikkamakuukin satavarma, niin en oikeastaan edes tiedä että miksi en vaan kokeeseen mene. Jokin edelleen junnaa. Täytyy katsoa tosi tarkkaan tuomari sekä koepaikka, koska ei enää ikinä nurmikentälle kiitos.:D Kaikista eniten ehkä mietityttää tuo seuraaminen. Seuraamisosuus on BH-kaaviossa niin pitkä ja kun Kodan kanssa on ralliteltu nyt jo pidemmän aikaa, niin en oikein tiedä miten se suhtautuisi jos ohjaaja kaiken kehumisen jälkeen muuttuisi taas täysin tuppisuuksi seuraamisen ja muun tekemisen ohella. No, jos saadaan tuo RTK2 niin katotaan sen jälkeen uudestaan miten menee vain yksillä käskyillä hommat, silleen taas tokomaisesti.:) 

No niin. Johan tuossa jo asiaa olikin. Melkoinen vuosi tulossa jos tuota listaa katselee.:) Toivottavasti nyt edes osa onnistuu! Tavoitteita pitää aina olla ja niiden pitää mielestäni olla korkealla, niin motivaatiokin säilyy korkealla ja on valmis panostamaan niihin niin paljon kuin tarvis. Silti, toivoisin että mahdollisimman vähillä ulkomaanreissuilla päästäisiin tänä vuonna.:D Mejäilyä odotan itse ehkä kaikista eniten!

Katsotaan josko seuraava postaus olisi sitten noista meidän rallytoko-reeneistä, että miten ne oikein lähtee kulkemaan ja mitä ajatuksia niistä herää noiden kokeidenkin suhteen. Nämä paukkupakkaset voisivat myös jo jatkaa matkaansa eteenpäin niin päästäisiin vaikka pellolle taas noutohommiin, kiitos!

Kuurakuono.<3

Dreaming of a white Christmas

Otsikon mukaisesti valkea joulu jäi nimenomaan vain pelkäksi haaveeksi tänä vuonna. Tänään, jouluaattona, sentään aurinko paistaa siniseltä taivaalta vesisateen sijaan, on nautittava edes sitten siitä.:)

Tiistaina käytiin vielä jouluisella uintireissulla Hyvinkäällä Onnenkoirassa kera Kodan sekä Hymyn ja Vieno-mummon. Onnellisia tolloja taas altaan täydeltä!

Hymy ja Vieno-mummo 10v.

Nyt ollaankin sitten hiljennetty joulun viettoon tuttuun tapaan perheeni luokse. Minulla on tämä aattopäivä vapaa, mutta huomisesta joulupäivästä lähtien olenkin sitten loppiaiseen asti töissä noissa nuorten jääkiekon MM-kisoissa Helsingissä. Koda jääkin siis tänne 1,5 viikoksi "mummolaan" hoitoon siksi aikaa, mutta eiköhän Eetun seura ja kinkun vahtiminen hänelle kelpaa ajanvietteeksi siksi aikaa kun mamma ahertaa muualla,;)

Koska tosiaan olen pian aamusta iltaan hallilla, niin kertaan sen takia tässä kuluneen vuoden lyhyesti. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että terveissä merkeissä ollaan saatu taas yksi vuosi viettää molempien poikien osalta. Pieniltä haavoilta ei voi aina välttyä, kun Äly ja Väläys ovat täydessä vauhdissa, mutta onneksi ne ovat jääneet siihen. Yhtä hyvää tuuria toivotaan siis jatkossakin! Terveys ennen kaikkea.

Kodan kanssa harrastusvuosi oli mieletön! Lähdettiin tosiaan merta edemmäs kalaan, kun aloitettiin tuo ulkomailla näyttelyissä käyminen. Koda tosiaan kävikin hakemassa muilta mailta yhteensä 8 sertiä, 2 cacibia, 2 vara-cacibia, 5 VSP:tä ja 2 ROPpia sekä Crufts-oikeuden.<3 (Vaikkei sitä taideta nyt edes käyttää) Suomesta sitten tuli yksi vara-serti ja arvosanaksi joka näyttelystä kuitenkin ERI, mutta ei me täällä edes oikein missään kierrettykään, eipä ole ensi vuodellekaan kotimaan näyttelykalenteria vilkaistu lähes yhtään.

Ei mulla todellakaan käynyt mielessäkään tällainen menestys, vaikkei noi kahdeksan sertiä (niin huima määrä kuin onkin) niin riitä mihinkään valionarvoon (vielä!) mutta silti. Nöyrin mielin on kuitenkin joka paikkaan lähdetty ja varsinkin noi kaksi cacibia ovat huippuja saavutuksia, varsinkin kun kilpailua oli kummallakin kerralla. Kyllä yllätti pikkukettu mamman monta kertaa! :)
Kunhan vuosi vaihtuu ja kisat on saatu taputeltua niin voisi noita ensi vuoden tavoitteita tarkemmin miettiä. Mutta kyllä sen nyt jo voi todeta, että ensi vuoden päätavoite olisi noi kaksi puuttuvaa valkoista saada kotiin ja sen myötä CIE-titteli. Elokuusta lähtienhän Koda voi valioitua, sitä ennen kun saataisiin kolmas jostakin niin sen jälkeen voisi sitten sitä viimeistä lähteä jostakin hakemaan sen mukaan.

Sen lisäksi totta kai saatiin kaksi koulutustunnusta pojulle. Yksi tämän vuoden tavoitteista saatiin kesäkuussa, kun Koda ansaitsi itselleen Hämeenlinnassa koulutustunnuksen TK1. BH:n suorittaminen kummitteli ja kummittelee edelleen mielessä, mutta siihen ei sitten kuitenkaan lähdetty, vaan siirryttiin tokon sääntömuutosten myötä rallytokon puolelle ja sieltä saatiinkin ylimääräisenä toi tosi mukava RTK1 marraskuussa, moninaisten vaiheiden jälkeen.:D Ei olisi tosiaan toi RTK2 kaukana, vain kahden tuloksen päässä enää. Ton inttivalio-tittelin lisäksi se olisi myös kiva ensi vuonna saada.:)
Mejän pariin varmasti palataan ainakin myös nyt välivuoden jälkeen, kun viime kevät ja kesä meni noissa toko-hommissa lähinnä.

Tosiaan, kunhan näistä kisoista on kunnialla ensin selvitty, niin sen jälkeen voisi ensi vuotta miettiä vielä vähän tarkemmin. JOS kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin alkuvuoteen on myös vähän muutakin jännää ja mielenkiintoista luvassa...;) Mutta siitä sitten lähempänä lisää tietoa kun sen aika koittaa!

Nyt me lähdetään poikien kanssa ulos ja sen jälkeen joulusaunaan.
Haluaisinkin tässä siis toivottaa rauhaisaa ja herkullista joulua sekä tollomaista uutta vuotta! :)

Eetu on onnekas kun on niin pieni, että mahtuu kuusen alle tonttuilemaan.

Tollo-tonttu.<3

Minsk KV

No niin, oltaiskos sitä jo tarpeeksi toivuttu tosta viikonlopusta niin voisi vihdoin ja viimein kerrata meidän reissua, kun se vielä on suhtkoht hyvin muistissa.:)

Elikäs, tämä näyttelyvuosi pistettiin viime viikonloppuna pakettiin eksoottisesti Minskissä, Valko-Venäjällä! Eipä ollut koskaan edes mielessä käynyt, että tuolla päin maailmaa tulisi koskaan reissattua, saati sitten koiran kanssa! No, sinne kuitenkin suunnattiin kun olin siellä ennen käyneiltä kuullut että kaikki on aina mennyt hyvin, siellä ei YLEENSÄ tollereita ole ja sieltä olisi "helppoa" vain kahdella sertillä valioitua kertaheitolla.
Miliamilla taas mentiin ja matkaseuraksi meille lähtivät Jenni sekä Tyyne! Huippu seuraa oli meillä siis tälläkin reissulla ja niin paljon kivempaa niin itsellään, kuin varmasti koirilla kun kaveri oli mukana.:) Koda ja Tyyne jakoivatkin bussissa saman häkin ja serkukset tulivat niin hienosti toimeen koko reissun ajan.<3

Matkaan lähdettiin torstai-iltana Helsingistä. Lähdettiin 22.30 iltalautalla ja Tallinnassa oltiin kaksi tuntia myöhemmin. Laivamatka tosin oli melko tuskainen, sillä matkalla oli todella kova aallokko, laivassa kolisi ja rysähti pari kertaa todella kovaa ja meille Jennin kanssa meinasi jo tulla hätä, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu.:/ Myöskään pieneltä matkapahoinvoinnilta ei vältytty, eikä minulle sitä kovin helposti edes tule. Huhhuh, hyvin alkoi matka siis! No, ehjinä satamaan ja bussiin kuitenkin päästiin. Yö vietettiin bussissa ja ihmeen hyvin sai kyllä nukuttua. Aamulla klo 8.30 oltiin Liettuan ja Valko-Venäjän rajalla ja siellä rajallahan sitä sitten seistiinkin. Monta kertaa tultiin bussi syynäämään läpi, koirat laskettiin ja passit katsottiin moneen kertaa. Varmaan sellaiset 2,5 tuntia istuttiin ja odotettiin bussissa rajan yli pääsyä, sellainen LIEVÄ neuvosto-ajan meininki siellä edelleen siis...
No, lopulta siitä sitten päästiin viimeisenkin passintarkastuksen ja puomin läpi Valko-Venäjälle.

Valko-Venäjän tuulia nuuskimassa.

Maisema oli pelkkää ankeeta, aakeetaa ja laakeeta silmän kantamattomiin. V-Venäjä on siitäkin hassu maa, että ajomatkalla rajalta Minskiin (kesti noin pari tuntia) matkan varrella ei näkynyt ainoatakaan pikkukylää, ei oikeastaan edes kunnon taloja. Se oli vain pelkkää kumpuilevaa peltoa, kunnes yhtäkkiä tuli vain Minsk.
Minsk itsessään oli kyllä kivannäköinen suurkaupunki. En ole missään noin korkeita rakennuksia missään edes nähnyt, kerrostalotkin vain jatkuivat ja jatkuivat..kerrostalojen täyteinen kaupunki se onkin. Jos siellä jotain omakotilähiöitä on, niin me ei ainakaan niitä reissulla nähty yhtäkään.

Hotelli oli oikein hulppea. Meidän huone oli 20.kerroksessa ja jokinäköalalla, kyllä sieltä kelpasi kaupunkia ihailla. Kelitkin kun vielä osuivat kerrankin kohdalleen! Kylmää, mutta aurinkoista oli, joten se oli oikein mukavaa vaihtelua Suomen märkään ja pimeään säähään.:)

Perjantai-ilta otettiin vaan rennosti hotellilla, lenkkeiltiin sen läheisessä puistossa ja tutustuttiin lähialueeseen. Käveltiin lähimmälle ruokakaupalle ostoksille ja käytiin tsekkaamassa näyttelypaikka, joka olikin taas tosi kätevästi 10minsan kävelymatkan päässä.
Mulle kävin hyvin selväksi jo heti kättelyssä, että mun sänky oli koirien lempi leikki-ja nukkumapaikka. Koda ja Tyyne valtasivat sen kokonaan, Jenni sai ihan rauhassa olla omassaan.:D

Tyyne oli niskan päällä.

Muruset.<3

Heräsin la-aamuna siihen, että neiti oli mahan päällä ja jätkä jaloissa.:D

Tollojen vuoro lauantaina oli vasta kolmelta iltapäivällä, joten meillä ei ollut mikään kiire näyttelypaikalle. Nukuttiin siis pitkään, käytiin rauhassa aamupalalla ja pitkällä lenkillä koirien kanssa. Senkin jälkeen kerettiin vielä ottaa parin tunnin päikkärit ennen kuin alettiin valmistautua ja pakata kamppeita kasaan.
Itse näyttelypaikka oli...no, varmasti karsein missä olen koskaan käynyt. Paikkana oli ikivanha liikuntasali, jonka kosteus-ja homevaurioita en oikeasti halua edes ajatella. Olen melko paljon maailmaa nähnyt, mutta missään ei ole ollut karmeimpia wc-tilojakaan kuin tuolla. Vieläkin puistattaa kun niitä ajatteleekin! Hyi helvetti...jotenkin en silti ollut yllättynyt tästä kun miettii missä päin maailmaa oltiin.
No, kehät kuitenkin olivat hyvänkokoiset sekä hyvä alustaiset. Olin tarkkaan Minskin tollerimääriä tarkastellut, eikä lähes missään ollut ollut yhtäkään tolloa, max 1-2. Senpä takia itsekin ajattelin että onpa "helpot" sertit ja cacibit. No, kuinka ollakaan TAAS ihan meidän tuurilla kilpailua oli. Kodan ja Tyynen lisäksi oli ilmoitettu kaksi koiraa Venäjältä, yksi junnunarttu ja tadaa, yksi avouros! Kun tämän sain tietää niin valmistauduin henkisesti ennen reissua jo siihen, että hukkareissu tulee, ei saada sertin sertiä ja tulisi vain kaksi vara-cacibia. Se kun ei kuitenkaan ole mikään salaisuus, että tuolla vedetään aika reippaasti kotiin päin, ruplat puhuu ruplat puhuu..

No, lähdettiin totta kai siitä huolimatta näyttämään mistä suomalaiset koirat on tehty.:) Lauantaina tuomarina oli paikallinen valko-venäläinen, melko nuorehko tuomaritäti Olga Kojevnikova. Etukäteen olin laskenut sunnuntain tuomarin varaan enemmän, sillä olin ihan satavarma että kyllähän valko-venäläinen nyt venäläisen laittaa kärkeen, ei puhettakaan.
Venäläisuros kävi todella kuumana, joten jätin siihen tosi paljon etäisyyttä. Se arvosteltiin ensimmäisenä, arvosanaa en tiennyt kun ei tuollakaan mitään lappusia näytetty missään vaiheessa. Koda esiintyi omaan tapaansa todella maltillisesti, mutta kuitenkin iloisesti. Siitä oli selkeästi kiva päästä tekemään muutakin kuin pelkkää hotellihuoneessa lorvailua.:) Meitä ei käsketty kehästä pois missään vaiheessa, joten aattelin että ainakin ERI saatiin ja siitä vedettiinkin sitten PU-kehä heti perään. Tuomari mietti, mutta ei vaihtanut koirien järjestystä ollenkaan, joten huokaisin jo pettyneenä että "arvasin." Sitten tuomari kävelikin meidän kohdalle ja näytti ykköstä! Multahan loksahti suu auki.:D Sitten kiljahdin ja taisin pari tanssiaskeltakin ottaa, Kodan toinen CACIB!!
Kyllä yllätti Koda taas, voi että mikä mahtis ukkeli! <3 Oli kyllä kova juttu voittaa venäläisten omalla alueella kuitenkin. Myös junnunarttu ja Tyyne saivat erit, ja koska tuollakin on Liettuan tavoin luokkasertit käytössä niin Tyynelle Kodan tavoin serti sekä neidin eka cacib! :)
Sen jälkeen vedettiinkin mielenkiintoisin ROP-kehä missä olen ollut. Kehään nimittäin huudettiin molemmat nartut sekä Koda. Siellä oli siis kolme koiraa, Koda oli narttujen keskellä.:D Jennin kanssa vilkuiltiin että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ilmeisesti aikaa säästäen samalla vedettiin siis sekä PN että ROP-kehä.:D Junnunarttu valittiin sekä ROP-junioriksi että ROPiksi, Tyyne PN2 ja Koda siis luonnollisesti VSP. Olipahan mielenkiintoista, varsinkin kun tuomari ei kätellyt kehässä ollenkaan, näytti vain nartuille ykköstä ja kakkosta eikä meille enää mitään, niin en edes tajunnut mitä kehässä tapahtui ja miksi me olimme siellä ja oltiinko nyt vps vai rop.:D Pienellä kyselyllä ja viimeistään sillä kun arvostelulaput saatiin niin asia selvisi. Mutta joo, sellainen kokemus.:D

Arvostelu oli venäjäksi, mutta matkanjohtajamme Terje sen minulle suomensi:
"Ei iso. Hyvä luusto, oikeat mittasuhteet. Oikein hyvä ja rodunomainen pää. Liikuu hyvin. Oikein hyvä temperamentti. Kauniisti esitetty."
-> AVO ERI1 PU1 SERT CACIB VSP

Ei tarvinnut ryppeihin jäädä, joten suunnattiin takaisin hotellille. Meidän PITI Jennin kanssa illemmalla suunnata hotellin kylpyläosastolle hieman rentoutumaan, mutta ei me sitten koskaan jaksettukaan sitä tehdä.:D Käytiin hotellin ravintolassa syömässä ja katsottiin KHL:ää huoneen TV:stä ja otettiin vaan rennosti.

Misseily on rankkaa puuhaa.

Sunnuntai aamu valkenikin sitten vitivalkoisena, sillä yöllä oli satanut lunta! Ja lumisadetta jatkui koko päivän, ihanaa.:) Sitä kaivattaisiin kyllä tänne kotimaahankin jo, kiitos!

Sunnuntaina tollojen vuoro oli jo aamupäivästä yhdentoista maissa. Mulla oli jo aamusta lähtien vatsanpohjassa sellainen olo, että tänään ei ole meidän päivä. Oli vain sellainen kutina. Jos oltaisiin tuo toinen luokkaserti saatu, niin Kodasta olisi tullut triplavalio samalla kertaa. (V-Venäjä, Viro, Latvia) No, se ei pelaa joka pelkää.
Tuomarina oli puolainen täti Magdalena Swieton. Aamuiset epäilykseni saivat vahvasti pontta kun katsoin tämän tuomaroivan kultsuja ennen tollereita. Täti laittoi kevyet koirat kärkeen ja tankkerit takarivistöön.
Oli kyllä nyrpein tuomari, jolla koskaan ollaan käyty. Ei puhunut kehässä sanaakaan ja hyvä jos edes koski koiraan. Minusta tuomari näytti nyrpistelevän meille nenäänsä koko ajan ja odotinkin että meidät liputetaan hoolla ulos saman tien. Venäläisuros kävi jälleen melko kierroksilla, seistessä hyppeli koko ajan sekä juostessa peitsasi. Ja silti tämä täti laittoi tämän uroksen ykköseksi, ihan niin kuin olin aavistellut. Kodalle siis va-cacib toki, ei siinä mitään. Mutta kyllä sapetti. Oli tuo valioituminen taas niiin lähellä, mutta taas niin hemmetin kaukana. Harmillista, että koirat samassa luokassa olivat, muuten oltaisiin ne kaksi sertiä saatu. Hyvälle ei ole paha hävitä, mutta oikeasti koira joka ei edes käyttäydy eikä varsinkaan liiku oikein, niin voi tsiisus. Kyllä siinä kulma kohosi että jahas, jahas... No, näin silti tällä kertaa ja kunnolla kyllä kampoihin pistettiin. Tyyne-neiti nappasi toisen cacibinsa ja sertinsä ja valioitui, hienoa! <3 On se niin ihana hupsu neiti, oikea Queen T.;)

"Todella vahva ja roteva. Hyvä pää. Hyvät mittasuhteet ja kulmaukset. Kaunis väri. Liikkuu vapaasti."
-> AVO ERI2 PU2 VA-CACIB.

Hienoin jätkä.<3

Siinä sitten odoteltiinkin loppupäivä näyttelypaikalla kotimatkalle lähtöä. Bussi taisi startata seitsemän aikoihin illalla. Rajalla ei tällä kertaa mennyt läheskään niin kauan kuin tulomatkalla, olivat varmasti vain iloisia kun pääsivät meistä.:D Bussissa raikuikin aplodit, kun päästiin takaisin EU-alueelle haha.
Ihan mukava maa sinänsä, mutta ei siellä englantia puhuta. Ei yhtään. Ei edes nuoriso. Mullahan meni totaalisesti hermot, kun edes hotellissa (jonka kuuluisi olla kansainvälinen paikka) niin ei saanut palvelua englanniksi OLLENKAAN. Meille puhuttiin ihan pokkana vaan venäjää ja kohautettiin vain olkia tai kateltiin kattoon, kun kysyttiin do you speak english? No, Jennin kanssa sitten puhuttiin niille takaisin suomea, käy se niinkin.:D Kyllä kaikki asiat siis meni perille, saatiin kaupassa ja ravintolassa asioitua sitten elekielellä, mutta silti todella turhauttavaa ja ärsyttävää. Yö nukuttiin taas bussissa ja aamusta päästiin Tallinaan ja laivaan.
Mahtava ja mieleenjäänyt reissu jälleen kerran ja ilman muuta tekemisen arvoinen! Mutta jälleen kerran oli todettava, että on tämä hullujen harrastus eikä tätä rumbaa IHAN joka viikonloppu jaksaisi.:D

No, kun pahin vitutus oli laantunut niin aloin nähdä valoisan puolen ja tajuta sen, että ei oikeasti ollut turha reissu. Olinhan tosiaan odottanut niitä kahta PU2-sijoitusta yhden sijaan joten yläkanttiin meni!
Kodan toinen CACIB on tosiaan nyt tosiasia, sekä etenkin se että ne ovat kahdesta eri maasta. Siinä mielessä pullat ovat oikein hyvin uunissa inttivalioitumista ajatellen.:) Nyt ei tarvita enää kuin kaksi! C.I.E voisi siis ollakin tuo meidän ensi vuoden päätavoite. Jos ei nyt millään noi meidän sertit riitä maiden valioiksi, niin eipäs tuo inttivalio ois ollenkaan hullumpi titteli sekään.:) Se ei meidän alkuperäinen suunnitelma ollut, mutta kun cacibeja nyt muutaman kuukauden sisään on tullut pari kappaletta, niin miksipäs ei!

Ei tyhjin käsin jääty! :)

Kaiken kaikkiaan ihan hurja näyttely-ja reissuvuosi ollut! Koda aloitti ulkomaiden valloituksensa helmikuussa Tallinnassa sertillä ja vsp:llä ja päätti sen nyt näihin tuloksiin. Ei voi kuin olla tyytyväinen ja kiitollinen! Meillä on ollut matkan varrella hieman huonoa tuuria kun kilpailua on ollut, mutta toisaalta silloin on myös kivempi voittaa. Kuten meille esimerkiksi kävi Druskininkaissa ja nyt Minskissä.:)
Siitäkin huolimatta Kodan saldo ulkomailta tältä vuodelta on siis nyt yhteensä:
Virosta 3x SERT, 2xVSP, ROP. Latviasta 2xSERT, ROP, VSP. Liettuasta CACIB, VSP, VA-CACIB, 2xSERT, Valko-Venäjältä PU1 SERT CACIB VSP & PU2 VA-CACIB.

Ensi vuodelle onkin jo suunnittella uusia reissuja.:) Ensi vuonnakin siis meidän näyttelytavoitteet on tuolla ulkomailla, sinne ja rallytokokokeisiin säästetään meidän rahat. Kotimaan näyttelyihin tuskin panostetaan ollenkaan. Antaapa samojen naamojen täällä kiertää jos siltä tuntuu. Jotenkin näyttää siltä, että samat tuomaritkin täällä vaan kiertää samojen koirien lisäksi joten mitäpä tuossa on järkeä.
Mieluummin sitä muita maita ja mantuja kattelee.:)

Allekirjoittanut haluaakin tässä kiittää Kodankin puolesta kaikkia meidän matkaseuralaisia ja meitä reissuillamme tsempanneita.:) Huikea vuosi on kyllä ollut, toivottavasti sitten ensi vuonna ihan kunnolla, lopullisesti tärppää. Tai niin kuin Sanna mulle sanoi, Koda ei selkeästi halua voittaa kaikkea kerralla koska haluaa jatkossakin vielä käydä reissuilla ahkerasti.;)

Tänään on sitten juhlittu meidän pihakoirapoikaa! Eetu aka Rymy-Eetu aka Edward Ensimmäinen täytti tänään kuusi vuotta, eikä suotta! <3 Ei voisi Kodalla parempaa isoveikkaa, eikä meillä parempaa perhekoiraa olla. Maailman paras, hienoin ihanin Eetu.<3

Tuleva viikonloppu kuluukin sitten jälleen kerran koiranäyttelymerkeissä, nimittäin Messarissa! Kodaa en sinne siis ole ilmoittanut kummallekaan päivälle, mutta menen sinne huomenna perjantaina sekä lauantaina tolleriyhdistyksen puolesta talkoohommiin. Kiva nähdä Messarin meininki siis myös siitä näkökulmasta.:)
Messarissa nähdään!