Maha-asukkeja näkyvissä!

Huhhuh, voin kertoa että kyllä tässä on viime ajat eletty hirveässä jännityksessä! Mutta tänään tuo jännitys laukesi, kun saatiin Hyvinkäältä päin kovasti odotettuja uutisia; Hymy on ultrattu tänään tiineeksi! Miten iso huokaus multa pääsikään, kun sain Maijalta iloisen tekstarin asiasta. Voin vaan kuvitella miten Maijaa on mahtanut jännittää! :)
Maijalla oli pidemmän aikaa aavistus, että kyllä siellä Hymyn masussa porukkaa on, mutta pitihän se varmistaa ja onneksi ennusmerkit pitivät kutinsa.<3 Ainakin kolme sikiötä oli ultrassa näkynyt, mutta voi olla mahdollisesti myös enemmän. Pääasia kuitenkin, että loppuraskaus ja tuleva synnytys menevät loppuun asti hyvin. Tähän asti Hymy on voinut erinomaisesti, mikä on hienoa kuulla! Jos oikein laskin Hymyllä on nyt 32 tiineysvuorokautta, kuukausi siis vielä odoteltavaa, hui! :)

Minullahan on tässä ollut kova vääntäminen itseni kanssa, että mikäli pentuja tulee otanko itselleni Kodan pennun vai en. Päätös on vaihdellut lähes päivittäin, sydän sanoo yhtä ja järki ihan toista. Mikään ei kerta kaikkiaan olisi ihanampaa, kuin Kodan oma jälkeläinen saman katon alla. Poika isänsä kanssa.<3
Loppujen lopuksi järki kuitenkin voitti tunteet. Tosiasia kun vain on se, ettei minulla tällä hetkellä ole rahaa eikä varsinkaan aikaa kahteen koiraan. Koda on kuitenkin vasta 3,5-vuotias ja sen kanssa ollaan ihan vielä kesken lähes kaiken suhteen, sen kanssa on vielä niin paljon suunnitelmia ja tekemistä. Kahden nuoren koiran kanssa olisi kyllä melkoista menoa... Vaikea, äärimmäisen vaikea päätös mutta uskon että se on kuitenkin se oikea. Minulla kuitenkin on ollut jo pitkään suuri haave tuoda tolleriuros ulkomailta tulevaisuudessa, joten tämän päätöksen myötä se unelma vielä elää vahvasti.:) Yksi pentu sitä paitsi luultavasti tulee jäämään synnyinkotiinsa, joten sitä ainakin pääsee tulevaisuudessa onneksi näkemään. Toivottavasti saadaan olla muidenkin pentujen perheiden elämässä jatkossa muutenkin, olen Maijalle sanonut että pentujen tulevat perheet saavat minuun olla yhteydessä ja tulla tätä isä-koiraakin katsomaan livenä. Toivottavasti näin myös tekevät.:) Itselleni ainakin oli tärkeää nähdä sekä emä että isä livenä, kun pentuja kävin katsomassa.
Näistä pennuista ei todellakaan ole odotettavissa mitään sohvaperuna-porukkaa, joten aktiivisia ja harrastavia koteja on niille hakusessa.

Koda ja Hymy lokakuussa.

Mitäs muuta meille tämän lisäksi kuuluu..no melko hiljaiseloa ollaan vietetty. Joka torstai toki on ollut rallytokoa (tänään ollaan hiihtoloma tauolla) ja tosi kivasti on mennyt! Vaihtelevasti on ollut taas sekä rata-, että tekniikkatreeniä. Ollaan jopa onnistuttu muutamissa voittaja-luokan tehtävissä, ollaan opeteltu kaikki erilaiset puolen vaihdot sekä aloitettu jo oikealta seuraaminen ja ohjaaminen. Tiian mukaan Kodassa on potentiaalia voittaja-luokkaankin, mutta yritetäänpä saada se RTK2 ensin ja katotaan sitten.:D

Sen lisäksi ollaan aktivoiduttu taas vihdoin ja viimein noutohommissa. Pitkä tauko siinäkin oli, vaikka talvi vasta onkin mahtavaa reeniaikaa niissä hommissa.:) Tauosta huolimatta ei lähdetty kokeilemaan siipidameilla enää, vaan otettiin saman tien sitä ehtaa tavaraa esille. Näytin Kodalle siis sorsaa sekä pupua pitkästä aikaa. Pupuhan on Kodalle ollut ihan helppo nakki aina, ja on edelleen. Onhan sekin jo jotakin että yksi kolmesta taipparitehtävästä olis hanskassa.:D Lunta on tullut viime aikoina melkoisesti, mutta ollaan silti treenattu enimmäkseen pelloilla, kun nyt vaan haluan että Koda nostaisi ja noutaisi riistaa. Jälkeä ja hakuruutua lähdetään tekemään metsään sitten myöhemmin. Pupua Koda tosiaan tuo itsevarmasti ja reippaasti, no problem.:) Ehkä pitäisi vaan joskus kokeilla vielä isommalla kanilla.

Tässä linkki instagram videoon pupun noudosta: https://www.instagram.com/p/BB2JPdlNqXI/?taken-by=whysosiirious

Sorsa yllätti minut myös tosi positiivisesti! Keksin hyvän jekun ja kietaisin linnun ympärille pienen palan daminkangasta, lähinnä auttaakseni Kodaa ottamaan kunnon otteen linnusta eikä sen siiven kärjistä tai jaloista, joista se aina aiemmin on ottanut kiinni ja silloinkin niin ujosti, että lintu on tippunut matkalla monen monta kertaa. No sorsa nousi ekalla kerralla ja koira onnesta soikeena! Sen jälkeen heitin damikankaan menemään ja heitin sorsan uudestaan. Ja sieltähän se tuli uudestaan! Ja vielä kolmannenkin kerran, hieno kettu! :)

Suu täynnä sorsaa ja pupua.

Innostuin niin hirveästi Kodan onnistumisesta ja kokemasta pienestä valaistuksesta, että sorruin perusvirheeseeni, eli liian useaan toistoon. Olisi vain pitänyt muistaa, että kun homma on Kodalle vielä niin uutta, siltä ei saisi pyytää kuuta taivaalta liian nopeasti. Olisi pitänyt muistaa mitä Hennakin minulle kesällä vesinoutojen yhteydesäs hoki; muista lopettaa hyvään onnistumiseen! Vaikka se olisi vain se 1-2 hyvää toistoa, niin lopeta siihen. Ja olisi pitänyt! Heitin tosiaan sorsan siis kolmannenkin kerran, nouto onnistui silloinkin, mutta huomasi että Koda oli silloin jo väsynyt eikä se ollut enää kahden ensimmäisen noudon veroinen suoritus. Tyhmä, tyhmä tyttö! Tää on siis se, mikä mun pitää jatkossa muistaa ja MALTTAA.
Totta kai sitten tuli hieman ihmettelyä, että miksi me reenataan arvoriistalla eikä variksilla ja lokeilla. Kun kuulemma pitäisi ensin aloittaa roskalinnuilla ja sen jälkeen kun se onnistuu niin kokeilla parempia lintuja, ei kuulemma tolleri suostu arvoriistan jälkeen tähän huonompaan. Ite en tuota kyllä allekirjoita sitten yhtään. Musta on niin ihanaa tehdä eri tavalla kuin kaikkitietäväiset oppikirjan lukeneet. On kivaa todistaa tällaset väitteet ja uskomukset vääriksi.:) Jokainen koira on kuitenkin erilainen ja kun meillä ei ne taipparit kuitenkaan ole tavoite, vaan yksinkertaisesti se, että tässä olisi meillä silti jotain hauskaa ja erilaista tekemistä kaiken muun ohella. Ja jos koira nyt edes vähän osoittaa kiinnostusta siihen mihin se on alunperin tehty niin mikäpä ettei.

Viime viikolla reenattiin Tuusulan puolella Sissin (Kitimat Tell Me More) kanssa. Voi meitä, kun meillä oli taas arvoriistaa matkassa, oli peräti sorsa ja fasaani.:) Oli meillä sen lisäksi vaakkuja ja lokkikin. Sorsaa Koda haki taas hienosti, se kelpaa sorsannoutajalle niin kuin pitääkin.:) Vaakkujen ja lokin luokse pinkaisi hirveällä vauhdilla ja innolla, mutta nostaminen vielä mietitytti. Nyppi kyllä siivistä ja kaulasta kiinni pari kertaa, mutta nostaminen mietitytti. No, päätin sitten vielä vähän auttaa kettua hädässä ja kietaisin taas pienen kankaan palan väliin.

Sieltäpä se nousi saman tien epäröimättä.:) Sama tehtiin myös lokin kanssa ja ei ongelmaa.

Meillä on nyt pakkasessa pupu, fasaani, lehtokurppa sekä kaksi vaakkua ja sorsaa. Tavotteena on kerta viikossa näyttää nyt riistaa, talvisessa maastossa on vaan niin mahtavaa reenata.:) Alotetaan kuitenkin pienin askelin, näytän tästä lähin lintuja vähän koppuraisempina että niistä on helpompi ottaa kiinni kuin täysin sulista ja pienennetään tuota kankaan pinta-alaa koko ajan. Ja tosiaan niillä ihan parilla hyvällä toistolla vaan alkuun, kiire meillä ei tämän asian kanssa ole mihinkään.:) Kevättä ja vesinoutoja odotellessa myös.

No, käytiinhän me tosiaan helmikuun alussa pyörähtämässä myös Tallinnassa, Tallinn Winter Cupissa kuten viime vuonnakin. Huomattava parannus viime vuoden EH tulokseen tuli toki. Viisi tolleria oli ilmoitettu, Suomesta vain Koda sekä jo edellä mainittu Sissi. Muut kolme olivat suureksi yllätykseksi ryssiä. Vieläpä samat ryssät kuin Minskissä marraskuussa. Tuomarina oli todella tiukka setä, Karl P. Reisinger Itävallasta. Siinä mielessä täytyy kai olla tyytyävinen, Kodalle siis PU2 VA-CACIB. Saatiin ensimmäinen saksankielinen arvostelu, jossa oli ainakin mainittu vahva ja oikeanlainen pää, tyypillinen ilme, oikein kulmautunut ja sujuvat liikkeet. Kyllä se silti harmitti PALJON. Se kolmas CACIB jäi niin lähelle ja silti niin kauas. Kerrankin kun ei olisi ollut suomalaisia niin johan tuo itänaapuri hyökkäsi sitten sinnekin. No, kaiken rehellisyyden nimissä Tallinnassa ollut uros oli eri uros kuin Minskissä ja tämä uros oli oikeasti ihan hyvännäköinen sekä hyvä käytöksinen, toisin kuin Minskissä ollut kuumakalle. Olisihan se helpompaa ollut jos olisi nyt tärpännyt, ei olisi tarvinnut kuin vasta elokuussa miettiä sitä viimeisen hakemista mutta nyt täytyy tässä taas alkaa suunnittelemaan plan B:tä... Nähtäväksi siis jää mistä meidät seuraavan kerran bongataan.

Siihen asti kuitenkin odotellaan ennen kaikkea Hymyn masun kasvamista ja maha-asukkien saapumista! <3