3kk

Cooperille tuli viime viikolla ikää kolme kuukautta. Alkuviikosta käytiinkin sitten ensimmäisillä rokotuksilla. Kodankin hyvin tunteva eläinlääkäri kehui pojun olevan oikein reipas, tasapainoisesti kehittynyt ja vahvaluustoinen pentu. Puntarissakin käytiin; 10-viikkoisena Cooperilla oli painoa 6,8 kiloa ja 12-viikkoisena luku olikin jo 8,3. Varaa olisi eläinlääkärin mukaan ruokkia jopa vähän enemmän, mutta eiköhän me tällä samalla vielä mennä. Vaikka juniori itse varmasti extraruuan ottaisi hyvin mielellään vastaan.:D

Rokotusten myötä tehtiin sitten ensimmäistä kertaa jo vähän tuttavuutta meidän lähikoirapuistoon. Ja kyllähän se ihan mahtavaksi paikaksi osoittautuikin! Ollaan käyty sieltä nyt pari kertaa ja edelleen tuttujen koirien kanssa. Myös siitäkin syystä, että Kodasta on tullut hyvin suojeleva pentua kohtaan eikä päästä ihan mitä tahansa kaveria poikaansa moikkaamaan.

Cooper itsehän on ihan kaikkien kaveri. On kyllä hurjan rohkea ja utelias ipana, ei pelkää isojakaan koiria yhtään vaan jopa vähän liiankin itsevarmasti menee niitäkin moikkaamaan hirveällä innolla. Isojen koirien kanssa me ollaankin enempi oltu tekemisissä, pienet koirat on juniorista vähän hassuja ja ne yleensä sitten aina räkyttääkin päin näköä. Sekä paini-, että juoksuleikit kelpaa vaikkei vielä pysykään muiden mukana ja joutuu enemmän tai vähemmän jyrätyksi mutta meno senkun vaan paranee siitä.:D

Viime sunnuntaina sitten tehtiinkin tollerikavereiden moikkausreissu Hyvinkäälle. Ensin pyörähdettiin Sissin luona, siellä kuten odottaa saattoi, laittoi neiti pennun heti ojennukseen ja hyvä vaan niin! Isä kun on edelleen liian pehmo komentaakseen poikaansa.:) Ensin sellaiset kunnon alkulämmittelypainit siellä ja Sissin luota suunnattiinkin sitten Maijaa ja tyttöjä moikkaamaan. Pääsin vihdoinkin pitkästä aikaa taas Siruakin näkemään ja kyllähän tuo nuoriso-osasto toisiaan jaksoi leikittää parin tunnin ajan. Tulivat puolisisarukset kyllä tosi hyvin juttuun keskenään, Hymy tuli kyllä välillä väliin jos pentu alkoi liikaa Sirua kiusata ja hyvinhän tuo riiviö Hymyä totteli. Kodakin totta kai oli mukana mutta tyytyi vain merkkailemaan pitkin pihaa ja syömään ruohoa, taisi vain olla tyytyväinen että pennulla oli tällä kertaa toinen leikkikaveri.:D Kiitos Sissin porukoille sekä Maijalle vielä tätäkin kautta että saatiin käydä kylässä ja pentua sosiaalistamassa.:)

Sirun brother from another mother.:)

On Sirulla kyllä vaan aivan isänsä pää ja profiili, voisi ihan luulla että painii noissa kuvissa Kodan kanssa.
Maijan avustuksella saatiinkin vihdoinkin otettua uudet ja todella hyvät kehityskuvat juniorista joten tässä tulee, ikää tosiaan se 3kk kuvissa.

On se kyllä niin hienon ja lupaavan näköinen vaikka itse sanonkin! <3 On kaikki palaset kohdillaan ja tosiaan tasapainoinen ainakin tässä vaiheessa kehitystä. Saas nähdä mitä ipanasta vielä oikein tulee.
Meillä on rauhallisin ja "tylsin" kesä miesmuistiin, kalenterissa ei ole yhtään mitään.:D Kaikki muut vaan harrastaa ja takoo tuloksia näköjään koko ajan, me vaan ollaan ja kasvetaan. Melkein tulee jo niitä kuuluisia paineita että pitäisi itsekin olla koko ajan jossain menossa ja tekemässä ainakin Kodan kanssa mutta tämä oli ihan tietoinen päätös. Minulla alkaa sitäpaitsi uudet opinnot taas elokuussa, joten siinäkin mielessä haluan vain kasvattaa ja kouluttaa pennun siihen mennessä siihen kuosiin, että pystyn nuo hyvillä mielin jättämään koulupäivien ajaksi huoletta kotiin. Elämässä kun on muutakin ja joku tärkeysjärjestys sentään pitää olla ja järki kädessä. Kesä tietysti olisi sitä ihan parasta harrastusaikaa, mutta eiköhän me ainakin pennun kanssa syksyksi ja talveksi jotain keksitä. Nyt saa pojat kyllä ihan luvan kanssa vaan olla ja nauttia kesästä ja elämästä. Pentukin saa ihan rauhassa kasvaa ja olla pentu ja riiviö.
Laitetaanpas vielä loppuun muutama kuva komiasta isäkoirastakin, on ollut pikkuisen pentupainotteista tämä kuvasato vaan jostain syystä viime aikoina.:D