Tadaa!

Eilen pidettiin vaakkutreenit varsin ihanassa keväisessä säässä. Aurinko paistoi hieman ja linnut lauloivat metsässä. Plussa-asteita oli jo sen verran, että itselleni tuli ihan hiki pintaan metsässä rämpiessä. Mutta kyllä kannatti!

En viitsinyt lähteä vaatimaan heti liikoja, joten teippasin siivet vielä kiinni. Että Koda vihdoin ja viimein tajuaisi tosiaan koko linnun suuhun ottaa siivenkärkien sijaan. Pari hapuilevaa siipiote-noutoa siinä alkuun taas tulikin ja lintu tippui matkalla. Sitten päätin ottaa pienen paussin ja ottaa ihan rauhassa vaan pitoharjoituksia.
Suureksi hämmästyksekseni Koda nappasi variksen ihan onnessaan suuhunsa, kun aiemmin ei ole suostunut edes suutaan avaamaan lintua tarjotessa. Mutta siinä se istui ja piti tyytyväisen näköisenä vaakkua suussaan pallopalkkaa odottaen. Ei yrittänyt tiputtaa tai sylkeä vaakkua pois.
Sitten kävin heittämässä variksen metsään ja lähetin noutoon. Hirmu innolla se variksen perään ampaisikin joka kerta.
Otti taas siivenkärjistä kiinni ja tiputti. Sen jälkeen mietti variksen luona hetken ja nappasi koko linnun suuhun.

Lukko oli auennut ja lamppu tollon päässä vihdoin syttynyt! Voi miten siinä tulikin hihkuttua ja palkkapalloa heiteltyä. Ja sen jälkeen pikkukettu vasta innostui itsekin!

Oli sellainen vauhti ja into päällä, häntä heilui ja silmät tuikkivat ilosta kun pikkukettu työskenteli. Melko paljon käskyjä ja kehotuksia linnun luona vielä tarvitsee, ei siis nosta spontaanisti vielä. Palautuksen aikana en saa itse hihkua ja kehua ollenkaan, tai lintu tippuu siihen paikkaan, se tuli huomattua myös..suu supussa tästä lähin siis siihen asti että lintu tuodaan luokse.:)

Tulipa siellä metsässä myös vähän naureskeltua kommenteille jotka saatiin sorsatreenien jälkeen, että ei tollerin kanssa saisi ensin treenata arvoriistalla kun ei se sen jälkeen suostu enää varista nostamaan. Jaahas jaahas, eipä niin.:D Besserwisserit tietää, mutta onneksi niitä ei tarvitse aina kuunnella.
Meillä kun on nyt löytynyt tämä ihan oma, meillä toimiva treeni ja ennen kaikkea palkkaustyyli, niin tällä mennään.

Vaikkei tästä hommasta koskaan taipparivalmista tulisikaan, niin tässä on meillä kyllä niin hauskaa erilaista tekemistä rallytokon ym ohella. Nyt kun on se kuuluisa lamppu syttynyt niin tykätään tästä molemmat! Koda pääsee toteuttamaan itseään siinä hommassa mihin se on tehtykin ja itsekin pääsen opettelemaan ihan uusia juttuja ja mikä parasta, ei missään sisähallissa reenailua vaan luonnon keskellä.
On jotenkin ihana tunne, kun nyt voin alkaa luottaa siihen, että kyllä se lintu sieltä tulee Kodan toimesta. Kun voin luottaa koiraan niin olen itsekin rennompi ja toisin päin ja voidaan vaan nauttia yhdessä tekemisestä.

Edelleen jatkossakin pidän varmasti vielä siipiä teipattuina, ei voi sentään kuita taivaalta vaatia heti. Reenit on pidettävä silti edelleen melko lyhyinä ja nopeina, että se into ja mielenkiinto säilyy aina seuraavallekin kerralle. En vain ole aiemmin jotenkin raaskinut tuota riistaa sulatella, vaikka sitä jonkun verran pakkasessa meillä onkin. Sitä on niin hankala kuitenkin saada ja sitä kun haluaisi jotenkin säilyttää ja säilyttää..vaikka eihän se sieltä pakkasesta käsin paljoa auta.:D No, tätä menoa täytyy sitten alkaa vissiin kohta jo metsästämään itse.;)
Ensi viikolla jatketaan vaakkuhommia. Olen alkanut pitää treenipäiväkirjaa, jääkaapin oveen laitoin lappusen johon olen kirjannut reeni-ideoita ja ajatuksia tuleviin reeneihin. Siitä on helppoa ottaa sitten mukaan joka reeneihin oma teemansa ja kirjata nopeasti ylös mikä meni hyvin ja mikä huonosti, kun ei ihan joka kerta jaksa niitä tänne blogiinkaan rustata. Sama homma meillä on myös tossa rallytokossa.

Vaakku suussa kevättä kohti! :)

Eihän tämä niin ällö olekaan! :)