RT Porvoo

Pitkästä pitkästä aikaa, ensimmäistä kertaa sitten marraskuun, oli jälleen kerran rallytokostartin aika. Tällä kertaa suunnattiin Porvooseen ja oikein mukava, siisti ja lämmin kisahalli olikin siellä meitä odottamassa.

Tämähän meinasi siis sitä, että kyseinen koe oli Kodan ja Tiian ensimmäinen yhdessä. Koko koestartti tosin meinasi jo yhdessä vaiheessa jäädä täysin haaveeksi, sillä aiemmin tällä viikolla oli hieman dramatiikkaa. Keskiviikkona olimme Kodan kanssa ihan normaalisti lenkillä, kun meinasimme jäädä auton alle. Olimme ylittämässä suojatietä vihreän valon palaessa, kun mutkan takaa kurvasi suojatielle ihan täysiä hullu akka ratissa, tuolla muijalla ei ollut aikomustakaan väistää ja Koda oli pitkällä remmillä jo keskellä tietä menossa. Kuin ihmeen kaupalla kerkesin Kodan kiskaista pois alta, mutta järkytys oli suuri ja itku kurkussa kun tien yli päästiin. En halua enää ikinä, ikinä kokea tuollaista!
Heti torstaina saatiin sitten lisää lunta tupaan, kun metsälenkillä Koda repäisi syvässä lumessa rämpiessään etutassunsa kynnen auki. Se vain kirjaimellisesti halkesi keskeltä. Verta ei kaikeksi onneksi tullut lähes nimeksikään, eikä Koda ontunut tassua eikä se ollut kipeä kun sitä räpläsin. Silti totta kai heti eka ajatus oli että perhana pitääkö tässä koepaikka perua.
No, kirjaimellisesti onni parissa onnettomuudessa ja päästiin ensin torstaina rallytokotunnille kenraaliharjoituksiin, sekä sitten tänään Koda ja Tiia pääsivät kuin pääsivätkin starttikyltille.

Rata oli omaan silmään melko helppo, todella ALO-ratamainen ja ehkä se juju olikin siinä, että se paperilla näytti helpolta mutta vaati koko ajan kuitenkin keskittymistä. Kodalle sopiva rata, sillä se oli todella vauhdikas, sisältäen mm. juoksuosuuden sekä pujottelun ja spiraalin. Se muistutti myös paljon edellisen kokeen rataa paljon.

Luottoa kaksikkoon oli ja minä se taas olin jota eniten jännitti.:) Kodahan läpäisi ensimmäisen avoluokan kokeensa täysin kylmiltään (mikä ihmetyttää minua vielä tänäkin päivänä!), nyt kuitenkin oltiin jo edes vähän treenattu. Heti ensimmäinen kyltti oli paha, eli seiso-kierrä-koiran ympäri. Sitä ollaan ahkerasti treenattu ja taas perus "kyllä se kotona osaa" ja vielä teki ennen radalle menoakin hienosti. No, koetilanne on aina ihan eri. Koda teki täysin samalla tavoin kuin ensimäisessä avostartissa, eli veti maahan seisomisen sijaan. Eikä se ole tätä tehnyt pitkiin aikoihin. Hohhoijaa.:D No, uusinnalla siitä päästiin sitten taas jo hyvällä suorituksella eteen päin. Noissa tiukoissa käännöksissä Kodalle miinuspisteet vinoudesta, ei mitään uutta niissä, varsinkin kun ne oikeasti on todella tiukkoja.
Vanhana tokokoirana Kodalla on ollut ongelmia kun takapää menee niin helposti maahan heti kun vauhti hidastuu. Senpä takia kyltti 8 (koira eteen vasemmalta sivulle) piti myös uusia, kun sivulle palatessa se peppu meni maahan. Pujottelu ja spiraali on Kodan bravuureita ja niissä olikin upea seuruu, Tiia ihan hihkui radalla kun oli varsinkin spiraalissa niin tyytyväinen Kodaan.:)
Ja sitten pyörähdys. Tuo hemmetin pyörähdys! Sitä ollaan ensimmäisen kokeen jälkeen reenattu paljon ja Koda oikeasti osaa sen. Tekee aina reeneissä ja teki täydellisesti kun pihalla vielä heräteltiin ennen kehään menoa eikä Tiia ressannut sitä ollenkaan. Vaan jälleen kerran, koe on aina koe. Eihän se sitten siellä enää pyörinytkään. Siinä vaiheessa oli jo ne kaksi uusintaa, niin Tiia teki ihan oikein ja antoi olla, siitä toki sitten tuli taas se -10p. Muuten oikein mallikkaasti tehty rata ja mikä tärkeintä, paria ensimmäistä kylttiä lukuun ottamatta Koda ei nuuskutellut maata vaikka uusi koepaikka ja kenttä olikin.:)
Sitten ei auttanut kuin jännittää mihin riittää. Jälleen kerran kun lähtölistan häntäpäässä oltiin, niin ei kauaa tarvinnut odotella. Ja sieltä se toinen hyväksytty tulos tuli pistein 78/100! <3 Vieläkään ei siis pisteillä mässäillä, mutta kun se riittää niin se riittää meille. Uusimisia tulee kuitenkin niin paljon enemmän kuin alokkaassa. Mutta miten mainio pikkukettu! Tiialle naureskelinkin että mitäs jos se nyt läpäsee avoluokan suoraan kolmella kokeella kun alokkaassa välillä oli niin vaikeaa että.:D Miinukset tulivat juurikin tuo kymppi kun ei pyörinyt, kaksi uusintaa joista yhteensä se -6 ja loput miinukset vinoista asennoista. Ei voi silti kuin olla tyytyväinen tähän kaksikkoon, varsinkin kun Tiiakin oli tyytyväinen ja nauttii niin Kodan kanssa tekemisestä, selkeesti oli molemmilla hauskaa rallatella.:)

Kauheasti ressaa nämä koetilanteet selkeesti.:)

Niin se RTK2 vaan lähestyy, ei ole kuin yhden tuloksen päässä enää! Harmillisesti ei ensi viikon Espoon kokeeseen mahduttu, se oli täynnä kaikkia luokkia myöten alta aikayksikön eikä varmaan enää maaliskuun kokeisiin muutenkaan päästä joten varmaan huhtikuulle menee seuraava (ja toivottavasti toistaiseksi viimeinen) startti sitten. Eipä tällä tosin nyt mikään kiirekään ole, nyt kun ei enää puutu kuin se yksi.:)
Seuraavaan kokeeseen meillä onkin vain kaksi tavoitetta mitkä Tiian kanssa päätettin: Seiso-kierrä koiran ympäri ensimmäisellä yrityksellä sekä pyörähdyksen täytyy nyt onnistua! Me tiedetään että Koda osaa, nyt se vaan täytyy saada koekentällä onnistumaan myös. Sen takia toisaalta ihan hyvä että pieni väli tulee ennen seuraavaa kisaa, nyt tiedetään missä mennään ja mitä reenataan vaan jatkossa lisää.:) Seuraavaa kisaa ja toivottavasti seuraavaa koulutustunnusta kohti siis!

Ensi viikolla mennäänkin sitten moikkaamaan Hymyä ja kasvavaa vauvamasua katsomaan.<3