Kouvolan RN ja hakuruutua

Sunnuntai-iltainen ukkonen pamautti modeemini pimeäksi ja nytkin lainailen tämän illan naapurin mokkulaa että saan jotain aikaiseksi, joten eipä ole voinut tänne kirjoitella aiemmin.
Eli siis joo, sunnuntaina tosiaan käväistiin Kouvolassa ryhmiksessä, mutta eipä tuolta reissulta jäänyt hirveästi jälkipolville kerrottavaa. Tuomarina oli Jaana Hartus ja olin hänestä kuullut paljon hyvää ja juuri hänelle olin jo pitkään halunnut Kodaa kiikuttaa, mutta tämä tuomaritäti piti selkeästi jalkavista ja sporttisemmasta mallista kuin perus Mäkiharjun tankkerista. Mukava tuomari oli kyllä muuten sekä minulle että koiralle ja purentaa tarkistaessa totesi että "kyllä näillä hampailla on hyvä sorsaa kantaa". Hän myös mittasi jokaisen punaturkin ja Kodaahan ei ollut koskaan aiemmin mitattu, mutta eipä jätkä ollut mittatikusta moksiskaan. Olisin kyllä halunnut kuulla paljonko tuli korkeutta tuomarin mukaan...
Koda oli kehässä niin tavattoman hieno, oli tuosta pikaisesta näyttelykurssista hyötyä sillä nyt oli se takapääkin hyvin alla ja jämäkästi mukana posetuksessa. Se ei ole koskaan seissyt noin hienosti ja juoksukin tuntui parhaalta kaikista tähän astisista, mutta kehäkin oli tällä kertaa iso että tilaakin oli. Joten kehäkäyttäytymiseen olin niin tavattoman tyytyväinen, poju vaan näyttää nauttivan huomiosta. Näyttely järjestettiin pienellä lentokentällä ja kehien yllä lenteli pieniä koneita ja koirat olivatkin niistä ihan ihmeissään.:)
Koda oli siis ensimmäistä kertaa nuorten luokassa ja Hartuksen mielipide oli seuraava:
"Keskikokoa kookkaampi ikäisekseen, varsin voimakasrakenteinen, pitkähkö uros joka tänään vielä näyttää kovin suurelta. Näyttävä pää. Voimakas kallo ja reilu stoppi. Hieman kookkaat korvat. Hieman lyhyt kaula. Toivoisin hieman enemmän raajakorkeutta. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä askelmitta. Keveyttä saisi olla enemmän."
-> NUO EH2.
Eikä nyt tuossa EH:ssa mitään sinänsä, mutta en vain tunnista Kodaa tuosta arvostelusta ollenkaan. Tuomarin kommentit kehän jälkeen olivat vielä niin ristiriitaiset, kun hänen mukaansa Koda on kookas ja näyttää suurelta, ja silti olisi pitänyt olla vieläkin suurempi, ilmeisesti? Ja Koda on kuulemma siinä iässä että pää näyttää erityisen suurelta kroppaan verrattuna, mitä? Ja kuulemma pitäisi edelleen tulla vielä vähän massaa lisää ja kehittyä vielä, koska Kodalla on erinomainen ja vahva luusto ja massan pitäisi vastata sitä ja silti hän vielä sanoi että tämä on jo lähes valmis koira?! En oikeasti vaan ymmärtänyt näistä yhtään mitään, päinvastoin nuo kommentit sekoittivat vaan entisestään joten luu jäi vähän käteen.
Mutta kehäkäytös oli täysi 10, joten tästä silti ihan ok jatkaa. Meillä on vielä yhdet näytelmät Järvenpäässä ja sen jälkeen pidetään taukoa kesäkuun ajan, heinäkuun loppuun olen ajatellut Mäntsälän kehissä pyörähtää.

Mutta mitä nyt olen nuorten luokkia näyttelyissä seurannut ja asiasta ihmisten kanssa puhunut, niin on kyllä vähän sellainen tunne, ettei noita nuoria oikein noissa näytelmissä juurikaan arvosteta. Tiedä sitten johtuuko se juuri tuosta kehitysvaiheesta, että se on vain sellainen lyhyt välivaihe, vai ajatteleeko tuomarit koiran tosiaan olevan vielä kesken kun se ei ole vielä avoimissa. No, tiedä häntä. Saatan kyllä joihinkin näytelmiin (luultavasti Toller Showhun) jäbän ilmoittaakin avoimiin vaikka nuoriin saisi vielä mennäkkin.

No, tänään oltiin tosiaan korvaamassa sitten taipparikurssin viimeistä tuntia ja vuorossa oli hakuruutu. Koda ei ollut aiemmin varsinaisesti juuri hakuruutua tehnyt vaikka hakua toki muuten. Ohjaaja ripotteli metsään dameja sinne tänne ja koirat hakivat yhden damin yksitellen. Meidän ensimmäinen haku meni kirjaimellisesti metsään. Koda lähti vaan merkkailemaan aluetta omakseen, nosti jalkaa joka puskaan ja kaapi vielä mullat päälle. Kyllä se jonkun damin kävi etsimässä, mutta jatkoi merkkailureissuaan vaan. No siinä vaiheessahan mulla meni hermo ja usko ja meinasin jo lähteä pakkaamaan koiran autoon mutta hammasta purren jäätiin paikalle vielä.
Seuraavat haut lähtivät kyllä sitten ihme kyllä kulkemaan ihan kivasti, kun poju pääsi vähän jäljille koko hommasta. Innoissaan lähti etsimään, merkkailuja tuli kyllä edelleen, mutta dami etsittiin ja palautettiin hirveällä vauhdilla että välillä mentiin mammasta ihan ohi. Tuo merkkailu ärsyttää mua niin suunnattomasti, mutta kyllä se silti ihmeen hyvin keskittyy ja jaksaa etsiä ja hakea ja kyllähän se tuosta hommasta tykkää! Ei se sieltä metsästä yleensä tule ilman damia tai riistaa.
Erityisen tyytyväinen olen suoritukseen, jossa kaikki etualan damit oli jo haettu joten jäljellä olivat kauempana rinteessä piileskelevät damit. Koda oli aiemmin etsinyt lähimpiä dameja, mutta irtosi todella hyvin myös kauemmaksi ja etsi hirveällä innolla ja vauhdilla ja tällä reissulla ei tullut edes niitä merkkailuja! Koda tosin hakeutui lopuksi muistinsa turvin paikkoihin joissa dameja oli ennen ollut, joten otin sen sivulle takaisin ja lähetin uuteen hakuun ja dami löytyi!
Joten joo-o, alku oli todella hankala mutta tekeminen parani kyllä huomattavasti joka kerralla. Kyllä se tosta hommasta tykkää, sen ihan näkee, mutta ainakin vielä tällä hetkellä tuo sukupuolivietti vie nuorta miestä kyllä kuin pässiä narussa. Mutta treenataan tätä jatkossa kyllä, ja nyt kun meillä vihdoinkin on omaa riistaakin niin vaihdetaan damit jossain vaiheessa variksiin kuten taippareissa kuuluukin.:)
Lopuksi tehtiin vielä opettajamme isolla ja painavalla damilla lyhyt jälki jokaiselle koiralle, sehän nyt oli Kodalle helppo nakki.

Damijäljellä.

Eevalla oli Stellan lisäksi myös Jedi mukana, joten olipas kiva nähdä isukkiakin pitkästä aikaa! On se vaan niin komia että! Isä ja poika pikkasen mittiali toisiaan ja uhitteli tottakai, pojat kun on poikia. Mutta saatiin ne kuitenkin aisoihin ja saatiin hyviä ohituksia lähietäisyydeltä aikaiseksi, hyvää treeniä varmasti kummallekin uroolle.:)

Kyllä mä silti luulen, että tää oli nyt NOMEn osalta tässä tällä kertaa. Varmasti siis treenataan näitä perusjuttuja dameilla ja riistalla, koska se on hyvää koiran koulutusta yleensäkin ja kivaa tekemistä koiralle, mutta ei tää silti ole meidän juttu. Vähän sama fiilis on kuin tossa toko-hifistelyssä. Mutta ei tämä silleen sytytä. Se WT voisi olla kivaa, mutta että edes pääsisi treeniryhmään niin siihenkin tarvii sen taipparituloksen joten juupajuu..

Lauantaina meillä alkaa kauan suunniteltu ja odotettu BH-kurssi. Pienissä haaveissa ja tavoitteissa olisi tuo BH-koe suorittaa vielä tämän kesän/syksyn aikana (siihen meillä on paljon paremmat mahikset kuin taippareihin!) ja jos tuo toteutuu niin lähdetään tosiaan tuolle PK-puolelle, siitä olen aina ollut enemmän kiinnostunut kuin NOMEsta ja luulen että se olisi Kodallekin sopivampaa. Palataanpa siis asiaan ensimmäisen tunnin jälkeen ja jos nettikin alkaisi taas pelittämään niinkuin pitää!