Ensimmäinen iso muutos tuli heti maanantaina kun hankin Kodalle pitkän mietinnän jälkeen kuonopannan. Kun me tässä ihan keskustassa asutaan niin kiusauksia on paljon ja tuolla pojulla on jo niin paljon voimaa, niin tähän sitten viimeinkin päädyin. Mutta en kyllä ole katunut sitä ollenkaan! Kodan käytös remmissä muuttui oitis; kulkee hyvin vierellä ja tuntumalla ja etenkin juoksulenkit onnistuvat nyt paljon paremmin. Isoja protesteja poika toki teki heti alkuunsa, tuli välillä ihan mieleen varsa joka totuttelee kuolaimiin ja pukittelee ja hyppii pystyyn pistäessään vastaan. Nyt muutaman päivän jälkeen menee jo paljon paremmin, välillä Koda yrittää vielä mukamas ovelasti hinkata pannan irti hinkkaamalla sitä minua vasten. Mutta kaiken kaikkiaan kuonopantaan tottuminen on mennyt hyvin, muistan kun kaveri hankki koiralleen sen ja kyseinen koira vain peruutteli remmissään ihan parin viikon ajan. Nyt ei tulisi tosiaan mieleenkään enää lähteä liikenteeseen ilman tuota kapistusta!
Ei-koiraihmiset nyt toki sitten luulevat Kodan olevan todella vaarallinen ja väistävät kadulla aika kaukaakin. Tämä passaa minulle kyllä paremmin kuin hyvin, sillä Kodan ollessa pieni jouduttiin pysähtymään joka kadun kulmaan kun ihmiset halusivat paijata pientä nallekarhua ja siitä se oppikin siihen että kaikki ihmiset haluavat häntä rapsuttaa ja oppi hyppimään ihmisiä päin. Tästä ollaan jo ihan hyvin päästy yli ja haluan sen sellaisena jatkuvankin joten hyvä vaan että jättävät meidät nyt rauhaan.
Keskiviikkona alkoi sitten kauan odotettu tokovalmennus. Meidän ryhmässä on vain 4 koiraa mutta se määrä sopii minulle paremmin kuin hyvin. Kodahan osaa jo muutamia AVO-luokankin liikkeitä mutta kyllä me ihan sieltä ALO-luokasta lähdetään liikkeelle. Poju yllätti minut ihan täysin, kun ajattelin että paikallaan makaaminen olisi sille vaikea juttu. Mutta ei, vaikka me tehtiin erilaisia häiriötekijöitä koirille niin paikallaan pysyi. Sitten opettajamme käski meidät kääntää selkämme koiralle ja ikäänkuin lähteä juoksemaan pois. Olin varma että viimeistään nyt sille tulee hätä ja lähtee perässä mutta EI. Paikalleen jäi, hieno poika!
Tänään meillä oli sitten vuorossa agilitya, otetaan tosiaan muutama yksityistunti Kodan kanssa tähän alkuun että tulevat nuo kontaktiesteet tutuiksi. Ja poju oli taasen ihan mahtava! A-esteellä aluksi vähän suti mutta parin toiston jälkeen sitä menkiin jo vauhdilla. Puomilla sama juttu. Keinulautaa olin itse jännittänyt kaikista eniten ja opettaja kysyikin että haluaisinko kokeilla sitä jo heti tänään, mietin hetken ja sanoin että mikäpäs siinä, samahan se olis kokeilla. Ja niin me tehtiin keinukin! Koda ei edes näyttänyt huomaavan että se keinahti. Ei me tietenkään sitä päästetty edes kunnolla rämähtämään alas mutta ei se silti epäröinyt hetkeäkään. Opettajakin kehui monesti että on kyllä rohkea koira.:) Nyt sitten vaan treenataan portaissa tuota kontaktia nimenomaan ja sitä kontakti pysähdystä. Ensi viikolla sitten treenit jatkuu.
 |
| Komistus kohta 1vee. |
Ja onhan sitä tietysti pitänyt olla tuohon esikoispoikaan yhteyksissä myös, yleensä näin web-kameralla. Eetu on kuulemma ihan onnessaan ollessaan taas "ainoa lapsi" ja saadessaan jälleen täyden huomion, kun koko kesän piti se jakaa toisen kanssa. On se niin rankkaa olla isoveli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti