Sorsalla

Syksy saa, jälleen kerran!

Menipä loppukesä kuin siivillä, vaikka meillä ei muutamaa kehnoa näyttelykertaa kummempia menoja ollutkaan. Tämän piti olla se kesä, kun piti Cooperin kanssa kisakentät jo jossakin lajissa avata, mutta kyllä nuo Kodan keväiset tyräoperaatiot veivät koko loppuvuoden harrastusbudjetin ja sitä myötä motivaation. Jäätiinpä siis viettämään tavallisten "kotikoirien" elämää suosiolla.
Reenattiin kyllä kulisseissa (meillä kun ei ole mm.Facebookissa tarvetta joka reenikertaa kertoa isolle yleisölle että vaikutettaisiin aktiivisilta) mejää, tokoa, rallytokoa sekä noutohommissa palattiin ihan ajan kanssa perusasioiden äärelle; hiottiin palautuksia, malttia, paikallaoloa, luovutuksia, hakua jne.

Minulla nimittäin oli tälle syksylle yksi toive ja tavoite, josta ei mitään virallista tulosta edes esille tule; nimittäin ensimmäinen kerta käytännönmetsällä!
Cooperilla kun on aivan huikea palo noutaa ja varsinkin veteen sillä on ihan luontainen into, ei ole löytynyt vielä sellaista rantapenkerettä tai kaislikkoa mihin se ei olisi mennyt ja se markkeeraa paljon paremmin kuin Koda. Se noutaa vedestä aivan mitä vain, juniorin maltti ja äänenkäyttö passissa olivat vain niitä asioita mitä epäilin ihan viime metreille asti.

Tuo suuri, pitkäaikainen haave nimittäin toteutui viikko sitten sunnuntaina, kun lähdettiin hyvän kaverini Teemun kanssa, kera Coopsin toki, kohti Pukkilaa ja meidän kahden ensimmäistä sorsanmetsästystä! Teemu metsästää aktiivisesti omien koiriensa kanssa, mutta ajokoiran ja pystykorvan kanssa ei tule sorsanmetsästyksestä oikein mitään.:D
Oli syyskuun ensimmäinen päivä, aurinko porotti siniseltä ja pilvettömältä taivaalta ja oli reilusti yli kaksikymmentä astetta lämmintä, ei olisi siis upeampi kelikään olla!

Saavuttiin paikalle kuuden aikoihin ja alettiin etsiä hyvää passipaikkaa ja laittaa pientä leiriä pystyyn. Järvellä oli jo yksi vene ja meidän kanssa samaan aikaan lähti toinen. Me siis jäimme rantakaislikkoon kytikselle, oltiin myös ainoa porukka jolla oli koira mukana. Ensimmäisen tunnin Coops kävi vielä melko kierroksilla, ei meinannut malttaa asettua ja kuten arvelin niin veden rajassa odottelu meinasi ottaa todella koville.
Vaihdettiin pikkuisen paikkaa, lähemmäksi kaislikkoa ja kauemmaksi vesirajasta ja Coops rauhoittui heti. Juniorin kanssa on kaks vuotta tahkottu vain malttia, malttia ja vielä lisää malttia ja juuri tuota passissa oloa epäilin niin paljon. No johan herra C todisti nämä pelot vääriksi ja hänestä kuoriuitui aivan mieletön passikoira! Hiljainen mutta koko ajan valpas, katse koko ajan järvelle nenä tuulessa, valmiina jos käsky kävisi. Järvellä raikui illan pimetessä muutaman muun metsästysporukan laukaukset joiden suuntiin katsottiin aina toiveikkaina. Yksi osuma ja pudotus nähtiinkin, harmillisesti ei vaan ollut meidän. Sorsa tippui kyllä niin kaislikkoon ja pimeääkin oli, että olisi tehnyt mieli tarjota koiraa avuksi, jos herrat eivät niin kaukana veneellä olisi olleet.

Oltiin lähes neljä tuntia passissa, sorsia kyllä näkyi mutta vaikka iltalennon aikaan tähdättiin niin pysyttelivät visusti vedessä. Tällä kertaa tultiin siis tyhjin käsin kotiin, mutta oli silti aivan upea kokemus! Coops sai mieletöntä ja arvokasta treeniä oikeassa tilanteessa ja yllätti minut täysin, en voisi olla ylpeämpi pikkuketustani tällä hetkellä! Olisihan nuorelle koiralle sen ensimmäisen pudotuksen ja noudon suonut, edes yhden sellaisen, mutta Coops pääsi silti palkkioksi lopussa uimaan, se kun on edelleen parasta mitä nuoriherra tietää.:)
Ei kuitenkaan ollenkaan huono suoritus citytolleriksi, joka ei joka viikonloppu (tai koskaan) kisakentillä loistakaan! :D
Oli kyllä huikea fiilis ja upea kokemus; ekaa kertaa oikealla sorsametsällä, mihin tolleri on luotu, oman koiran kanssa. Tämän perusteella kehdataan kyllä mennä toisenkin kerran! Olisi kiva kokeilla myös fasaani ja kyyhkymetsällä joskus.:)

Laitetaas loppuun vielä kuvia oikean sorsan kanssa, kun juuri kyseistä hommaa varten käytiin treenaamassa elokuussa. Kyllä me vielä joskus omakin saadaan tuoreeltaan eikä suoraan pakkasesta! ;)

Kuvat (c) Petra Vahtera

Koda-pappa

Helkan kuusi pientä aarretta <3 (c) Minna Ahlström

Kodasta tuli ensimmäistä (eikä toivottavasti myöskään viimeistä) kertaa isoisä, kun Kodan ja Bonitan tytär, blogissammekin muutaman kerran esiintynyt Helka (Hedera's Hello Gorgeous) sai pari viikkoa sitten kuusi kaunista pentua! <3 Pennuilla on kauniit valkeat sukat sekä isot valkeat piirrot, ai että!
Pentujen isänä on Milton, Lorevy To Hederas.

Koda on nyt sitten virallisesti Koda-pappa vaikkei todellakaan ole vielä edes iällä pilattu. En ehkä kestä! Ajelenkin muutaman viikon päästä itse paikan päälle, pakkohan se on päästä Kodan lapsenlapsia katsomaan! <3

Putki päällä

Kesä on jo hyvällä mallilla ja tällä viikolla juhlitaankin jo juhannusta! Perinteen mukaisesti suunnataan taas lauman kera mökille ja onkin luvattu historiallisen hyvää ja lämmintä keliä.:)
Sitä ennen kuitenkin kerrataanpas mennyttä kevättä vielä nopeasti.

Cooper tosiaan avasi vihdoin ja viimein sertitilinsä Jämsässä ja näyttelyitä jatkettiin pitkin kevättä, eikä ollenkaan huonosti.:) Viikko Jämsän jälkeen suunnattiin Sipoon ryhmikseen, lähestulkoon kotinäyttelyyn, kun matkaa oli hurjat 20min. Tollereita taisi olla hurjat kahdeksan kappaletta ja tuomarina meille täysin uusi tuttavuus Erja Nummi. Olin lukenut että on tiukka ja tarkka täti, mutta minulle jäi hänestä hauska ja humoristinen kuva. Näyttely oli ampumaradalla, jossa alettiin päivän mittaan ammuskella. Säikkyjä koiraparkoja siis riitti, Coops sen sijaan alkoi käydä niistä kierroksilla enkä meinannut saada sitä kontaktiin ja seisomaan ennen kehää ollenkaan. Oltiin odoteltu kehää muutenkin kuumassa säässä jo pari tuntia ja oli todella turhauttavaa ja ihan tollerien alkuun asti mietin, että kannattaako sen kanssa mennä kehään ollenkaan.
Ihan omaan vuoroon asti emmin, mutta mentiin kuitenkin. Avouroksia oli kaksi ja Coops ensimmäisenä. Kuin taikaiskusta kontakti löytyi heti kehässä, ja Coops unohti paukkeet saman tien kun työmoodi löytyi, herkut maistuivat ja maltettiin taas seistä. Kuulin suurimman osan arvostelusta ja se kuulosti todella hyvältä. Tuomari kuitenkin kääntyi tuomarinpöydästä vielä meitä päin ja mietti kovaan ääneen, että mitä ihmettä hänen pitäisi tuolle koiralle antaa arvosanaksi. Olin siinä kohtaa suu auki että apua miten niin, sitten tuomari kertoi että Cooperilla on aivan upea runko mutta tuo sen pää.. kallo oli hänen makuunsa liian pyöreä ja liian vahva otsapenger. Taisin siinä sitten vähän hämmentyneenä sanoa että "no mutta onneksi se on kuitenkin todella söpö!" Siinä sitten tuomari sekä kehäsihteerit nauroivat kovaan ääneen, jonka jälkeen tuomari totesi että "no annetaan sille erinomainen!" Tämän jälkeen kuitenkaan en siis jäänyt odottelemaan mitään eriä kummempaa, kun siltähän se kuulosti. Toinen avouros sai EH:n, joten Coops luonnollisesti voitti luokkansa. Siinä sitten tuomari mietti vielä mitä tekisi ja yllätys oli melkoinen, kun hän totesikin että "Minun ei pitäisi oikeasti edes antaa SA:ta tuon pään mallin takia, mutta annanpa nyt kuitenkin!" Johan alkoi naurattaa itseäänkin siinä kohtaa ja tuomari vielä siinä toistamiseen kehui Cooperin runkoa, oli kuulemma oikea Mr.Finlandin runko.;)
Käyttöuros sai myös SA:n ja PU-kehässä tuomari mietti pitkään, laittaen kuitenkin käyttöuroksen ykköseksi ja tuomari jopa harmitteli kun ei voinut molemmille koiria sertiä antaa. Kyllä se sinivalkoinen olisi kieltämättä kelvannut, mutta sen perusteella kun ei meinannut ensin edes eriä antaa, niin tämä oli kyllä sellainen oikein hyvänmielen varaserti!

"Oikea tyyppi ja mittasuhteet. Tasapainoisesti rakentunut. Voimakaspiirteinen pää, jossa voimakas otsapenger ja kaareva kallo. Hyvä kuonon vahvuus. Hyvä selkä, lanne ja lantio. Riittävä eturinta, sopiva rungon vahvuus. Tasapainoiset kulmaukset, hyvä raajaluusto. Tyypilliset liikkeet. Oikealaatuinen karvapeite."
AVO ERI1 SA PU2 VASERT

Viikkoa myöhemmin elettiin hurjaa MM-lätkä huumaa ja sen lisäksi suunnattiin Cooperin kanssa kohti Kemiönsaaren ryhmistä. Olin ilmoittanut Coopsin sinne isolla riskillä, tuomarina kun oli hyvin tiukaksi todettu Leni Finne. Jotenkin minulla oli vain sellaiset vibat, että Coops voisi hänelle upota ihan hyvin, kun on aiemminkin jalkavista ja timmeistä tolloista tykännyt. Meillä oli kahden tunnin ajomatka suuntaansa ja aamu valkeni hyvin sateisena, Turun motaria kaatosateessa ajellessa manasin monta kertaa että eihän tässä ole mitään järkeä. Näyttelypaikallakin satoi lähes kaatamalla, sitten sade loppui hetkeksi, tuli uusi kuuro, sade loppui, alkoi uusi kuuro... tätä vaan jatkui, joten odoteltiin autossa jonkin aikaa kehien alkua. No, sitten kun päätin roudata kamat vihdoin ulos kehän laidalle niin totta kai piti häkki ja koira suojata kaikin tavoin, mitäs väliä sitä itellään oli.:D
Tollereita oli neljä kappaletta, kolme urosta ja yksi narttu. Olin jo siinäkin kohtaa että taas tätä meidän tuuria haha! Tuomari olikin sateisesta kelistä huolimatta oikein hyvällä tuulella ja totesikin tollereiden alkaessa (alkoi nimittäin juuri paistaa aurinko pilvien välistä hetkellisesti) että nyt hän kyllä ottaa sadetakin pois, vaikka varmasti sen jälkeen alkaa vaan sataa uudestaan.:D Oikein nätti nuori uros sai SA:n ja sitten avopojat joita oli kaksi. Kylläpäs jännitti, kun Finne niin tiukaksi tiedetään. Toisaalta ajattelin että jos hänellä pärjätään, niin sitä mielipidettä arvostan pitkälle! Coops tervehti tuomaria hyppimällä syliin ja pussaamalla, johon tuomari totesi että "no hyvä on,moikataan sitten oikein kunnolla!" Coops olisi halunnut lisää rapsuja, mutta sitten tuomari totesi että "ei ei nyt on tervehditty, nyt ryhdytään hommiin ja käyttäydytään!" Ja malttoihan herra sitten seistäkin ja juoksi ja esiintyi muutenkin kivasti ja energisesti. Kuulin taas osan arvostelusta ja kivaa kuultavaa se olikin.:) Erinomainen sitten saatiin ja toisen avouroksen saadessa EH:n, voitettiin luokka ja saatiin vielä SA perään. PU-kehässä mentiin luonnollisesti nuortenluokan uroksen taakse ja tässä järjestyksessä tuomari meitä sitten juoksuttikin. Kerkesin jo vähän huokaista pettymyksestä, kun paikkoja ei vaihdettu. Jäin kuitenkin palkkaamaan Cooperia, kun yhtäkkiä toisen uroksen omistaja vinkkasi että "hei menkäähän eteen, te olitte ykkösiä!" Ja minä näytin varmaan siltä kuin en olisi kehässä koskaan ollutkaan, kun olin niin pöllämystynyt.:D Mutta kyllä se tuomari meitä siitä sitten viittilöi eteen ja wohooo!! Sehän tiesi kuin tiesikin Cooperin toista sertiä! Voi mikä murunen.<3 Narttu sai sileän erin, joten se tiesi Cooperille myös automaattisesti roppia! Oli mun ilme varmasti näkemisen arvoinen, niin harvinaista herkkua meille ja vielä tosiaan arvostamaltani tuomarilta, wau!

Sipoon tavoin kun yksin oltiin liikenteessä, niin harmillisesti ei tältäkään reissulta yhtään kehäkuvaa muistoksi jäänyt vaikka silloin jos koskaan olis ollut tarvetta! Ilmakin oli niin sateinen, että piti posetuskuvatkin ottaa myöhemmin.

"Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Erinomainen sukupuolileima. Oikeanmallinen pää. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvät korvat, kaula ja ylälinja. Hieman niukka eturinta. Oikean mallinen rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Oikea askelpituus."
AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP

Hymyilytti jälkikäteen tuo "oikeanmallinen pää" kun viikkoa aiemmin toinen tuomari sitä niin inhosi.:D Mutta siitäkin näkee että on tämä niin tuomarilaji ja niin makuasia! Ryppeihin jäätiin totta kai, mutta läpijuoksuksi se meni, tuomarikin tosin oli ryhmissä eri. Silti oli kiva kokemus ja hienosti Coops jatkoi pitkän päivän, reipas reissumies.:)

Jatkettiin autossa istumista ja kehäkettuilua heti sunnuntaina, kun suunnattiin vuorostaan ihan toiseen ilmansuuntaan kohti Haminan NORD-näyttelyä. Tuomarina oli toistamiseen muutaman viikon sisään Jaana Hartus. Oltaisiin siis häneltäkin saatu toinen serti vielä ottaa, jos tilaisuus olisi tullut. Eipä ollut Haminassakaan tungosta, vain kymmenen tolleria joista kaksi vielä pentuja. Keli oli aivan erilainen kuin lauantaina, aurinko paistoi siniseltä taivaalta eikä tarvinnut kastua toista päivää putkeen.:D Kun meillä se serti Hartukselta jo oli, niin ei mitään kauheita paineita ollut. Avoluokassa oli kolme urosta, joista linjastaan ehkä hieman poiketen matalampi ja rotevampi uros vei tällä kertaa voiton, Coopsin ollen noista kolmesta selvästi jalkavin ja sporttisin. Linja piti sen verran kuitenkin, että Coops sijoittui luokassa toiseksi ja sai myös SA:n. PU-kehässä oli lopulta kolme urosta, Cooperin kiriessä PU2-sijalle saaden vaaleat varahärpäkkeet mukaanviemisiksi.:) Pakkohan se oli olla tyytyväinen, kun oli peräti neljän SA:n putki päällä (meille harvinaista herkkua, sen takia niitä kai arvostaa ihan eri lailla) ja kuitenkin kaksi PU1 sekä kaksi PU2 sijaa.:)

(c) Jarno Niemi

Haminasta saatiin kuviakin, varsinkin noista Coopsin upeista liikkeistä.:) Kiitos Hanna ja Jarno! Oli kyllä varsin huima ero tuossa Cooperin arvostelussa, jonka poju tällä kertaa sai Hartukselta. Aikaa välissä vain muutama viikko, mutta arvostelussa mainittu aivan eri asioita, ihan kuin olisi toisen koiran arvostelua lukenut. Mutta niin kai tämä joskus sitten vain menee. Pisti silti silmään itselläni ja monella muulla.

"Jäntevä, mittasuhteiltaan ja raajakorkeudeltaan oikea, nuorehko uros. Runko voisi olla vieläkin täyteläisempi ja eturinta merkitympi. Kaunis ryhti. Voimakas pää, jossa reilu stoppi. Kuonon tyvi voisi olla täyteläisempi. Liikkeessä rodulle tyypillinen keveys."

AVO ERI2 SA PU2 VASERT & NORD-VASERT

Eipä kyllä silti voinut tuosta viikonlopun saldosta valittaa, tietysti vielä Leijonat kruunasi koko viikonlopun toisaalla joten ikimuistoiset päivät nuo olivat! Muualtakin kuului hienoja uutisia; Cooperin Lotta-sisko (Hedera's Forever In Love) suoritti samaisena lauantaina Valkeakoskella MH-luonnekuvauksen hyväksytysti! Sen jälkeen Lotta kehäkettuili Keuruulla meidän ollessa samaan aikaan Haminassa, ja neitokainen olikin koko rotunsa kauneinen! Aika huikea edustus murusilla siis, kun sekä sisko että veli olivat viikonlopun roppeja. Olen niin onnellinen ja ylpeä.<3 

Roppiveli ja sen roppisisko! <3

No, tuon upean SA-putken jälkeen jatkettiin kehäkettuilua vielä parin näyttelyn verran ja meillä alkoikin erilainen putki. Meistä tuli hetkessä ropista floppi, kun Vantaalla PK-näyttelyssä Cooper vetäisi upealla esiintymisellä ja turkilla tylysti EH:n Tarja Hovilalta. No, hänen linjaansa en tollereissa ole alunperinkään koskaan ymmärtänyt. Hänet tuntien ei luultavasti pitänyt Cooperin päästä (ei aikoinaan pitänyt Kodankaan) ja kuulin kuinka liikkeistä löysi moitittavaa. Tuota arvostelua en edes hakenut. Silti oli mukavaa, kun kaverini Johannan Lara-bortsu (Cooperin yksi rakkaimmista tyttökavereista) oli hienosti ROP! :) Onnea vielä tätäkin kautta!

EH:n koirahan tämä on, eikö?

EH-putki jatkui heti pari päivää myöhemmin, kun suunnattiin Johannan ja Laran kanssa Iitin ryhmikseen. Tuomarina siellä taas uusi tuttavuus, Hilkka Salohalla. Olin hänestä kuullut että on koosta tarkka (olisi pitänyt ottaa tämä huomioon...) sekä purennasta. Sielläkin olisi ollut se viimeisen sertin mahdollisuus niin hyvä, mutta ehei. Tästä reissusta jäi kyllä paska maku suuhun. Tuomari oli ahkera koiria mittailemaan, ja tollereiden avoluokassa olikin sitten ihan ääripäät kuten tuomarikin sen sanoi ja kaivoi heti mittatikun esiin taas; oli nimittäin Coopsia vastassa matalajalkaisin ja pienin uros mitä olin koskaan nähnyt, huhhuh. Niin totta kai siihen verrattuna nuo Coopsin jalat korostuivat entisestään.. No, en silti jaksanut ressata kun LUOTIN SIIHEN että kyllä se sen 53cm niin kuin aina ollut. No eipä ollutkaan.:) Tuomari mittasi Cooperin, totesi olevan liian iso, tuli sitten mittaamaan vielä toisenkin kerran jolloin oletin hänen korjaavan lukeman sillä hän piti mittatikkua kyllä ihan vinossa, eikä pelkästään meidän kohdalla... No, ei kuulemma saanut Cooperista yhtään pienempää kuin 54cm eli puolisenttiä liikaa. Sen takia sitten tylysti EH, ei edes sileää eriä mikä olisi ollut musta ok ja perustella että ei SA:ta koon takia. Mutta EH. Tuomari totesi siinä että "Tämä on kyllä aivan upea koira, mutta liian iso." Turhapa siinä oli selitellä että on tällä jo kaksi sertiä ja aina mitattu 53cm, ilmeisesti kaikki edelliset olivat olleet väärässä ja tämä täti tasan oikeessa.:)))) Ironista kyllä, Cooper totisesti sai häneltä muuten kyllä varmasti upeimman arvostelun mitä se on koskaan saanut, vikaa lausetta "turhan suuri koko vaikuttaa arvosanaan" lukuunottamatta. 

Kehän jälkeen tuli eräs sprinkkunainen sanomaan mulle heti, että tuomari piti mittakeppiä aivan vinossa eikä koiran linjan mukaisesti ollenkaan. Ja saipa Larakin myöhemmin samalla tyylillä 1,5 senttiä lisakorkeutta, joten toooosi kiva. No, nää on näitä. Hirveen hauska laji ei voi muuta sanoa.:)

No, ei tämän kuvan saldoon voi silti pettynyt olla. Terve, iloinen ja vietikäs koira on aina pääasia, mutta en minä tästäkään valita! Sen jälkeen toki nuo EH:t tuntui kieltämättä paskalta, mutta kyllä me tästä vielä noustaan ja se viimeinenkin sinivalkoinen jostain saadaan.:) Sitten se työ vasta alkaakin!

Mulla on nyt pienenä haaveena käydä vielä joskus Salohallan kehässä uudestaan, tällä kertaa vain sitten valioluokassa.;) 

Nyt meillä on sitten kunnon näyttelytauko, tulee tähän kohtaan kyllä tarpeeseen, vaikka Cooper onkin upean turkin kasvattanut juuri nyt totta kai.:D Ollaan jatkettu mejäreenejä, ja aloitettu säännöllisen epäsäännölliset toko/rallytokotreenit ja tarkoitys on mökilläkin viettää aktiivinen reenijuhannus. Saas vaan nähdä kuinka itse toteuksen käy! 

Summer boys.<3

Jämsä RN

Huhheijaa!
Hurjaa vauhtia ollaan jo kesää kohti menossa ja onhan tässä aurinkoa ja lämpöä riittänyt jo nyt keväällä ja hyvä niin.:) Kulissien takana on taas jonkin verran tapahtunut; Kodan kanssa on ollut hieman terveyshuolia tyrän merkeissä (teen tästä erikseen postauksen myöhemmin) ja se on kieltämättä tehnyt keväästä melko rankan. Moni asia ja suunnitelma sekä omat pasmat menivät sen myötä kieltämättä melko sekaisin. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo reippaasti ja onneksi on ollut tuo Koda-juniori arkea piristämässä.:)
Kodan sairastellessa ja toipuessa ei tietenkään saanut unohtaa Cooperin kanssa tekemistä ja ollaankin Coopsin kanssa oltu ahkeria ja nollattu aivoja metsässä. Osallistuttiin Tmi Kemu:n mahtavalle taipparikurssille kevään aikana ja siellä edettiin suurin harppauksin eteenpäin ja koettiin ja opittiin niin paljon uutta! Teen tuosta kurssistakin erikseen yhteenvedon myöhemmin, kun vielä muistan asioita sieltä.:D Sen lisäksi myös mejäiltiin juniorin kanssa ensimmäistä kertaa, ihan kuitenkin vain reenien merkeissä kokeen sijaan.

Vesityötä taipparikurssilla.<3

Sen lisäksi korkattiin myös näyttelyt tältä vuodelta sekä ensimmäistä kertaa oltiin AVO-luokassa. Olin alun perin ajatellut malttaa mieleni, sillä juuri 2 vuotta täyttänyt on mielestäni vielä täysin vauva avoimessa luokassa. Pieni toive tälle vuodelle tosin oli jo vihdoin ja viimein saada se ensimmäinen serti joten aloin aiemmin keväällä selailla näyttelykalenteria kuitenkin sillä silmällä. Jostain syystä vaan ne tuomarit, jotka (mahdollisesti) Coopsille parhaiten sopisivat, tuntuvat karttavan meitä ja kiertävät vaan kaukana, toisella puolella Suomea.:D
Hartuksen Jaana oli yksi niistä tuomareista joille ehdottomasti halusin Cooperin viedä; poju kun sai tältä jo niin hyvän ja lupaavan arvostelun Messarin puppy showssa aikoinaan. Eipä vain meinannut tällekään tuomarille paljon Jämsää lähemmäksi päästä, itse kun kierrän mieluummin noita pikku ryhmiksiä ja KR:iä KV- näyttelyiden sijaan.. Ja en ole niiin näyttelyihminen kuitenkaan, että jaksaisin koko päivää viettää autossa ja näyttelypaikalla vaan tykkään, että aikaa jäisi johonkin muuhunkin.:D No, ei muuta kuin vähän järkkäilemään reissua Keski-Suomeen siis. Muistin että yksi hyvistä (työ)kavereistani, Leeni, oli Jämsästä kotoisin joten laitoin Leenille viestiä, että missähän päin Jämsää olisi hyvä olla yötä. Meni ehkä 10min kun tuli vastaus, että voisimme olla yötä hänen Jämsässä asuvan äitinsä luona. Kyllä kaverit ja kaverien äidit voikin olla parhaita!<3 Sitten ei muuta kuin näyttelyilmoa vaan menemään! :)

Viime perjantaina sitten pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Jämsää! 200km ja 2,5 tuntia matkaa, eli ei sinänsä niin paha kuin voisi olla, mutta siellä yöpyminen oli silti mahtava juttu, koska tollerit olivat lauantaina heti aamusta toisena rotuna vuorossa ja kehä alkoi kuitenkin jo heti yhdeksältä. Myös Leeni ajoi Turusta Jämsään, olihan äitienpäiväviikonloppu, joten meitä oli siis koolla minä ja Coops, Leeni, Leenin äiti Merja sekä Leenin siskonpoika Oliver, joka olikin Cooperin saapumista kovasti odotellut. Oliverilla kun on kova koirakuume ja tulihan noista pojista täysin erottomattomat heti alusta alkaen.:) Coops seurasi Oliveria joka paikkaan, nukkui tämän kanssa ja oli koko ajan kyljessä kiinni, onneksi tämä innokas "assari" jaksoi kyltymätöntä tolleripoikaa rapsuttaa ja hoitaa koko reissun ajan. Sai siis juniorin enkelimäiseen käytökseenkin olla tyytyväinen vierailun ajan, ehkä se siitä tosiaan on jo aikuistumassa! Saatiin mahtavaa ruokaa sekä viiniä ja katsottiin MM-lätkää koko ilta, kyllä kelpasi olla reissussa!
Miksikö kerron tämän niin yksityiskohtaisesti? No siksi, että ilman tätä mahtavaa yhteensattumaa ei meidän Jämsän reissusta olisi luultavasti tullut mitään ja sekös olisi jäänyt harmittamaan! Kiitos siis vielä tuhannesti tätäkin kautta Leeni ja Merja! :)

Sitten itse näyttelyyn! Kehä tosiaan alkoi jo klo 9 joten olipa mahtavaa kun näyttelypaikalle oli vain 8km matka.:D Ensiksi olivat vuorossa kultsut, joita olikin vain 12kpl! Sen jälkeen tollerit joita myös 12kpl, olin tosiaan itse ajatellut (ja toivonut) että määrä olisi jotain 6-7 luokkaa.. Kieltämättä hieman jännitti, että pitäisikö tuomarin linja ja maku edelleen kutinsa Cooperin suhteen, sekä pojun kehäkäytös muutenkin, kun oli kuitenkin kulunut yli puoli vuotta edellisestä näyttelystä.:D (Onneksi kerettiin hieman reenata kehässä ennen arvostelujen alkua) En oikeastaan jännitä Coopsin kanssa muuta kuin noita sen takaliikkeitä, muutenhan se on hieno paketti ja olen suhtkivasti saanut sen opetettua esiintymään vapaasti seisotettuna.

Uroksia oli kolme ja Coops ainoana avoluokassa. Tuomari oli mukavalla ja puheliaalla tuulella ja totesikin lähes heti Cooperiin koskiessaan että "Oi, onpa mahtavat lihakset täällä!" Kiitin kovasti kehuista, sillä kyllä kieltämättä on Coopsin lihasmassaa odotettu ja kova työ sen kanssa tehty.:) Ja kyllähän käyttökoiran kuuluu timmissä kunnossa myös omasta mielestäni olla. Sen lisäksi tuomari totesi myös nauraen, että myös pallit ovat paikoillaan kuten kuuluukin.:D Coops myös mitattiin, mikä ei yllättänyt, mutta tuomari totesi hyvin nopeasti että "hyvät sentit on."

Cooperin kanssa on juostava kovaa ja viileästä kelistä huolimatta kyllä siinä lämmin tuli kun kehää kierrettiin. Tuomari totesi juoksun jälkeen, että en saisi näyttää Cooperille juostessa namia, sillä se tuijottaa namikättäni niin uskollisesti (mikä kuvistakin hyvin näkyy!) ja saa sen takia yläpään nousemaan ja hieman kerimään liikaa liikkeessä. Kiitin kovasti myös tästä huomiosta, sillä eipä tuo ollut käynyt omassa mielessäni kertaakaan! C-mies sitten vetäisi erinomaisen ja SA:n perään, johan tuntui hyvältä! Sitten piti vielä jännittää käyttöluokan uroksen tulosta, mutta tämän saadessa sileän erin, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen sillä se tiesi kuin tiesikin Cooperille sitä ensimmäistä sertiä!! <3 Mentiin onnellisina ja vähän hämmentyneinä sertiä hakemaan ja Hartus siinä vielä erikseen kehui Cooperin lihaskuntoa, totesi myös että sillä on hänen makuunsa hieman liian vahva pää sekä kookkaat korvat, mutta siitä huolimatta todella kaunis ja tasapainoinen uros. Kiittelin siinä kaikkea maan ja taivaan välillä vuolaasti vaan takaisin.:D
Niiin monen sileän erin ja luokkavoiton jälkeen ehkä tuo serti tuntui entistäkin makeammalta!<3
Siitä jäätiin sitten odottelemaan roppikehää.:)

Se ensimmäisen sertin fiilis!

Onnellinen Coops ja reipas assarinsa Oliver.

"Mitäs erikoista tässä muka on? Eihän tätä voi edes syödä."

Eikä Hedera's-edustus suinkaan päättynyt tähän, sillä kehässä nähtiin myös Cooperin täyssisko Lotta (Hedera's Forever In Love) jota olikin aivan ihanaa päästä vihdoinkin liven näkemään! <3 Lottahan sai jo toukokuun alussa viimeisen sertinsä, niin hienosti on siskolikka näyttelyissä pärjännyt! Paineita ei siis Lotalla ollut ja hienosti silti sai tulokseksi ERI2 avoluokasta.:) Lottis on kyllä aivan isänsä tyttö niin rakenteeltaan kuin pään ja ilmeenkin suhteen, wau! <3

Lotan hienot liikkeet!

Ennen roppikehää sain vielä ilon ja kunnian pyörähtää PN-kehässä 10-vuotiaan Taika-rouvan kanssa, olen esittänyt Taikaa aiemminkin ja yhtä hauskaa oli edelleen.:D Pirtsakka mummeli liitelikin PN3-sijalle ollen myös ROP VET ja sormenikin säilyivät ehjänä vaikka mummolla oli kova halu herkut ja sormet syödä.:D
Roppikehässä saatiin vastaan Lumo ja neitokainen veikin punakeltaisen ruusukkeen, Cooperin siis ollessa VSP. Tämä kelpasi meille paremmin kuin hyvin, päästiin lähtemään hesen kautta 200km kotimatkalle ja niin onnellisina että.<3

Lumo ROP, Cooper VSP.<3

Tässä vielä Coopsin arvostelu, tuomarina siis Jaana Hartus
"Hyvässä lihaskunnossa esiintyvä. Keskikokoa kookkaampi, mittasuhteiltaan + raajakorkeudeltaan oikea, keskivahva uros. Hyvä ylälinja. Varsin vahva pää. Hieman kookkaat korvat. Reilu stoppi. Tyypilliset kulmaukset. Liikkuu riittävällä joustolla."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP. <3

Kyllä tähän kevääseen kieltämättä juuri tämmöistä piristystä kaivattiin.<3 Kyllä minusta täysin rehellisesti sanottuna poju olisi sertinsä ansainnut jo aiemmin, mutta ilmeisesti hänen piti antaa kasvaa ja kehittyä rauhassa ensin. Onneksi myös tämä intuitio tästä tuomarista piti kutinsa ja iso riskinotto kannatti! :) Nyt se ensimmäinen sinivalkoinen on tilillä joten suurin ressi sen suhteen on poissa. Takaliikkeistä voi tulla edelleen osalta tuomareista sanomista, mutta toivottavasti löytyisi vielä pari joille ne olisi riittävät kuitenkin. Coops saattaa olla tosi magea tapaus 3-4-vuotiaana, mutta nautitaan nyt rauhassa tästä! <3 Nyt on jo neljällä Kodan lapsukaisella serti(t) takataskussa, ei huono ollenkaan!

Upea rakas.<3

Komea veli ja sen kaunis sisko.<3

Cooper ja Lotta.<3

Kiitos kuvista sekä seurasta vielä tätäkin kautta Leeni, Hanna ja Jarno!

Lisää hienoja terveystuloksia tähän heti alkuvuoteen: Cooperin sisko Westy (Hedera's Forever With You) sekä Kodan ja Bonitan tytär Ella (Hedera's Gorgeous Ginger) kävivät myös luustokuvissa ja molemmilla tytöillä lonkat A/A ja kyynärät 0/0!
Nyt siis on jo 13/19 Kodan jälkeläisistä kuvattu ja vielä on ainakin Gorgeous-pentueesta Hilma menossa kuviin sekä Sipsik sitten puolestaan Viron puolella.
Hienoa jälkeä on Koda-herra tehnyt niin terveyden kuin luonteidenkin puolesta mitä jälkeläisiinsä tulee. Eikä taida ulkonäkökään hullumpi kakaroilla olla.;)
Kellään ei sitä kuuluisaa kristallipalloa vieläkään ole, joten siihen nähden olen todella tyytyväinen että uskalsin näihin pentueprojekteihin lähteä aikanaan mukaan.

Sain meidän villivarsasta aiemmin tällä viikolla vähän päivitettyjä kuvia vihdoinkin. Cooper siskoineen täyttää ensi kuussa tosiaan jo kaksi vuotta, vaikka ei kyllä millään uskoisi! :O Coops ainakin jää ikuiseksi lapseksi, sen kyllä uskaltaa jo tässä vaiheessa luvata..

Cooper kuukauden vajaa 2v.

Ikuinen babyface.

Maailman rakkain ja viisain isäkoira ja mamman mussulussu.<3