Splash! Ja haaste

Voihan kura, muta ja rapa sentään!
Kurakelit on sen kuin vain jatkuneet ja sen näköistä on kotonakin ollut. Kodalla on kyllä sadetakki sekä koko koiran peittävä kurahaalari ja molemmat ovat olleet joka päivä käytössä, mutta silti vaan on nurkissa mustaa hiekkaa ja kuraisia tassun jälkiä ja onkin jo kolmesti pitänyt tälläkin viikolla koko kämppä imuroida ja luututa..hohhoijaa. Lunta on tänne eteläänkin luvattu, mutta en usko ennen kuin itse nään!
Meidän ulkoilukin on ollut niin tylsää, pelkkiä remmilenkkejä vain kun kaikki metsätkin on ihan likomärkiä ja mutaisia. No, tiistai-iltana saatiin sentään vähän vaihtelua tähän, kun aloitettiin sisäuimakausi! Suunnattiin siis pitkästä aikaa Hyvinkäälle Onnenkoiraan polskimaan.:) Seurana meillä oli tällä kertaa Hyvinkään tollotytöt Hymy, Vieno, Vappu ja Donna. Oli varsinkin aivan ihanaa nähdä kuinka mummokoirat, Donna 11v ja Vieno 10v, nuortuivat vuosia ihan silmissä kun pulikoimaan pääsivät. Ihanat ja liikuttavat mummokoirat.<3

Kuvat otettu puhelimella joten laatukin sen mukanen.:) Koda etualalla pallo suussa, kuinkas muuten.

Tytöt ja Koda (takimmaisena). Kuva Maija Järvinen.

Oli kyllä kivaa ja kaivattua vaihtelua ja tulipahan pestyä koira samalla, vaikka heti seuraavana päivänä toi otus oli yhtä kurainen ja hiekkainen kuin ennenkin. Seuraava uima-aika on varattu joulukuulle parin viikon päästä.
Ensi viikolla Koda pääseekin sitten taas pitkästä aikaa hierottavaksi. Nyt kun jäätiin joululomalle, niin mikäs olisikaan sen parempi ajankohta alkaa huoltamaan koiraa kuntoon ensi vuotta varten kuin juuri nyt? :)

Saatiin tuossa aiemmin myös Suskilta blogi-haaste, jossa oli siis 11 kysymystä. En halunnut laittaa niitä tuon edellisen kisapostauksen kanssa yhteen, joten se tulee nyt tässä hieman jälkikäteen. Suskilla on siis Luna-cockeri joka asuu tässä ihan meidän lähellä ja ollaan lenkillä ja koirapuistossa törmätty monta kertaa.:) Kodasta Luna on aivan ihana, niin kuin (lähes) kaikki tytöt on!

Eli, tässä tulee Suskin esittämät kysymykset ja meidän vastaukset niihin:

1. Miksi sinulla on juuri uros/narttu/molemmat?

Nojoo..mulle piti siis alunperin tulla tollerityttö, mutta sitten tulikin Koda ja olen oikeasti kyllä niiiin tyytyväinen urokseen päätymiseen! Meidän perheen ihan ensimmäinen koira oli narttu, sen jälkeen on ollut vain uroksia. Urokset on kyllä juntimpia ja omapäisempiä, haihattelee ja nuuskii ja merkkailee enemmän kuin nartut, mutta silti ne on paljon tasaisempia perusluonteeltaan kuin nartut. Mekin kun harrastetaan paljon ja käydään paljon näyttelyissä, kokeissa ja kursseilla niin ei tartte koskaan suunnitella niitä juoksujen mukaan eikä perua mitään menoja juoksujen takia. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa! Urokset ei myöskään tiputa turkkia niin kuin nartut ja niillä on koko ajan sentään jonkinlainen turkki, esim juuri vaikka näyttelyitä ajatellen.
Uros vaan sopii omaan käteen paljon paremmin ja jatkossakin varmasti uroksia tulee olemaan.

2. Mainitse yksi piirre mistä olet koirassasi ylpeä ja miksi juuri se.

Kodan luonne, ehdottomasti. Se on vaan niin huippu-ukko. Se vain on niin luottavainen, sosiaalinen ja avoin tyyppi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Paljon oon lukenu juttua siitä, kuinka oma perhe on tollerille tärkein ja muut on ihan samantekeviä ja että ne usein on pidättyväisiä vieraita kohtaan. Koda on ihan toista maata.
Se on toisaalta kokonaan yhden ihmisen koira, mutta tapaa ja tekee mielellään juttuja myös vieraiden kanssa. Hyvänä esimerkkinä tosiaan se, että se kisaa rallytokossa melko ventovieraan ihmisen kanssa, eikä minun. Kodan MH-luonnekuvauksessakin minulle sanottiin, että harvoin näin avoimia ja sosiaalisia tollereita näkee.
Sosiaalisuutensa lisäksi Koda on tosi rohkea ja myös kovapäinen. Tämä on minusta myös hieno piirre, sillä nykytollereissa on jo ihan liikaakin arkoja ja epävarmoja koiria. Kodan uteliaisuus voittaa aina pelon tai jännityksen ja se selviää usein jännittävistä tilanteista yksin juurikin luontaisen uteliaisuutensa ansiosta. Sen minkä se muissa asioissa muille häviää, se kompensoi kaiken nimenomaan juuri luonteensa ansiosta ja se onkin kyllä koirassa tärkeintä, että mitä sieltä korvien välistä oikein löytyy.

3. Onko koirallasi jotain omaa (käyttäytymis)tapaa, minkä olet huomannut vain sen tekevän?

Ei kai, oikeastaan. Ei ainakaan näin äkkiseltään tule mieleen. Se tekee tollereille tyypillisiä juttuja paljon, mitkä esimerkiksi eroaa Eetun aivoituksista paljonkin, mutta ei varsinaisesti mitään ihan omaa. Se tosin nukkuu tosi usein sängyssä kerällä ihan tyynyni vieressä, sitä ei ole muut meidän koirat koskaan tehneet.

4. Mitä lajeja harrastatte?

No niitä löytyy monia.:D Lajilistalla on toko, rallytoko, mejä, agility, näyttelyt, nome ja pelastuskoiratoiminta. Lähes kaikista näistä löytyy virallisia tuloksiakin. Koda on kyllä taipunut tosi moneen eri lajiin, ihan niin kuin toivoinkin. Luonnollista kuitenkin on, että osassa on mennyt paremmin kuin toisissa ja koiran ehdoilla kuitenkin on menty. En siis ole halunnut ns. pakottaa tai painostaa sitä mihinkään tiettyyn juttuun.
Koda on kyllä kaiken kaikkiaan ihan mainio harrastuskaveri. Aina valmis toimintaan ja oppii tosi nopeasti. Herra on kuitenkin myös aikamoinen tuuliviiri eli vaihtelevasti on niitä on ja off-päiviä ja kokeita mahtunut matkan varrelle myös.

5. Jos saisit valita, niin mitä uutta lajia haluaisit koirasi kanssa kokeilla?

En mitään uutta, sillä meidän lajilistalla on juurikin ne lajit mitä olin alunperinkin jo ajatellut. Haluaisin vain löytää enemmän aikaa näihin mitä meillä jo on. Esimerkiksi juurikin tuo pelastuskoiratoiminta. Käytiin alkeiskurssi, josta me molemmat tykättiin ihan hullun paljon. Ja vaikka päästiin treeniryhmään mukaan, niin ei se aika vain siihen riittänyt. Treeni-illat kun on aina tiistaisin ja torstaisin ja olen juuri itse molempina päivinä lähes aina iltavuorossa, joten paria kertaa lukuunottamatta ei olla reeneihin keritty.:/ Sen takia se on jäänyt ikävä kyllä..

6. Mitä koirasi syö? Käytätkö jotain lisäravinteita (öljyä/vitamiineja)?

Koda on barffaaja, eli hurja raakalihan syöjä.:) 1-vuotiaasta lähtien aloin syöttämään sille raakalihaa ja sen jälkeen Koda söikin pitkään 50% nappulaa ja 50% lihaa. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa aina vaan lisäämään ja lisäämään lihan määrää ja vastaavasti pienentämään nappulan osuutta.
Nyt sitten Koda onkin itse asiassa jo muutaman kuukauden ajan ollut 100% raakaruualla eli nappula on lopetettu kokonaan. Ja johan on vihdoin ja viimein saatu meidän nirso noutajakin syömään kuppinsa tyhjäksi joka kerta. Koda saa aamulla luita (tähän kuuluu vaihtelevasti kanan kauloja, siipiä ja selkärankoja, sian ja naudan rustoja sekä hirven luita ja kalkkunan kauloja) sekä sitten illalla liha-annoksen, johon vielä yleensä sekoitan mukaan joko raejuustoa tai kermaviiliä sekä lohiöljyä.

7. Oletko kisannut koirasi kanssa missään lajissa? Jos olet, mikä on paras sijoituksenne?

Ollaanhan me. Ollaan startattu tokossa, rallytokossa ja mejässä. Kaikki on tosin sellaisia lajeja, joissa tuloksella on merkitystä, ei sijoituksella. Ja juuri sen olen aina pitänyt mielessä enkä sen takia ole lähtenyt ressaamaan että aina pitäisi muka sijoittua.
Kuitenkin, Koda on tokon alokasluokassa ollut kertaalleen toisena sekä sijoittunut myös kolmanneksi yhden kerran, saaden molemmilla kerroilla ykköstuloksen mikä oli tärkeintä.:)
Näyttelyissä sitten Koda on (ulkomailla) ollut neljästi VSP ja kahdesti ROP. Varsinkin Liettuan reissulla oli mielestäni kova juttu, että Koda voitti (edes kerran.:D) Suomesta tulleen valiouroksen, saaden näin ensimmäisen cacibinsa sekä pokatessaan Crufts-oikeuden.

8. Onko koirallasi jotain terveydellisiä ongelmia? Jos on, vaikuttaako ne jotenkin arkielämiseen/harrastamiseen?

Luojan kiitos *koputtaa tässä välissä puuta* ei. Ei ole kuin tarvinnut rokotuksilla käydä ja Kodan silmät ja luustokin on terveiksi kuvattu. Reilu vuotiaana Koda repäisi metsälenkillä korvanlehteensä haavan, josta se sai haavaperäisen korvatulehduksen, mutta mitään muuta sillä ei ole ollut ja yhtä hyvää tuuria toivotaan jatkossakin. Myöskään Eetulla ei pienen kynsihaaverinsa lisäksi ole onneksi koskaan mitään muuta ollut.

9. Mikä on koirasi paras herkku?

Koda on varmasti maailman epä-ahnein koira.:D Se valitsee nimittäin mieluummin aina lelut kuin ruuan. Sille on ihan turhaa esimerkiksi ostella puruluita, siankorvia ym, ne jää kaikki aina syömättä.
Mutta kyllä ne perus lihapullat ja nakit ihan hyviä on ja niitä usein treeneissä käytetään. Juustokin kelpaa.:)

10. Onko koirallasi jotain lempilelua?

Kaikenlaiset pehmolelut on Kodalle tärkeitä, mutta tennispallon voittanutta ei vain yksinkertaisesti ole. Se on se maailman rakkain juttu, jonka takia mennään vaikka läpi harmaan kiven. Sama pätee Eetuun.:)

11. Arvioiden, paljonko luulet käyttäneesi rahaa koiraasi sen hankkimisen jälkeen?

Erittäin, erittäin hyvä kysymys. Johon minulla ei kuitenkaan ole vastausta, enkä edes oikeastaan halua tätä ehkä myöskään tietää! Nimittäin paljon, hyvin paljon... takuulla monta tonnia.
Koiralle on ostettu aina mieluummin jotakin, kuin itselleni uusia vaatteita. Koda syö varmasti paljon terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin minä.:D Koira käy sisähallissa uimassa sekä hierottavana, vaikka niin pitäisi minunkin joskus käydä. Plus siihen lisätään vielä kaikki kurssit, kokeet, näyttelyreissut ym...mutta on se kaikki vain ollut sen arvoista.
Juuri tällä viikolla kaverini Sannan kanssa juteltiin, että kaiken tän ajan ja rahan vois käyttää kyllä paljon huonomminkin, kuin koiriin.:)
Ei-koiraihmiset ei varmasti tällaista "rahan ja ajan hukkausta" edes tajua, mutta ei niiden tarvitsekaan.
Mitä vaan meidän rakkaiden karvakakaroiden eteen.<3

En jaksa itse haastaa ketään, mutta näihin oli tosi kiva vastata. Kiitos tästä haasteesta siis! :)

Level up!

Huhhuh..onpas kyllä ollut pitkä ja rankka viikonloppu takana, sekä koiralla että mammalla sekä varmasti myös koiran ohjaajalla. Meillä on nimittäin (nyt jo onneksi takana päin!) ollut tuplakisa-viikonloppu Heinolassa, kuinkas muuten kuin rallytokon merkeissä! Kodalla oli siis startti sekä eilen, että vielä tänään toinen. Tanjan piti Kodan lisäksi startata toisen bordercolliensa kanssa, mutta Sara meni sitten harmillisesti tiistaina aloittamaan juuri "sopivasti" juoksut.. Tanja oli kuitenkin todella kultainen, kun siitä huolimatta tuli silti ohjaamaan Kodaa kumpanakin päivänä.:)

Ei oltu käyty tässä HPSK:n hallissa aiemmin, ja voin kertoa että kun ensimmäisen kerran kyseiseen halliin astuttiin sisälle, niin järkytys oli varmaan ensimmäinen sana mikä mieleen tuli. Eipä nimittäin me kumpikaan noin "eksoottisessa" kisapaikassa ennen oltu. Ehkäpä kyseinen kuva hieman avittaa asiaa:

Hallin alkupää oli siis täynnä busseja sekä veneitä, tämä olikin alunperin kylmävarasto niiden talvivarastoimista varten.:D Vasta hallin toisessa päässä näkyi pieni välkähdys vihreää, missä sitten itse kisakenttä oli. Paikka siis oli mielenkiintoinen, mutta nopeasti siihen totuttiin ja itse kisapaikka oli todella rauhallinen koko viikonlopun ajan, koirilla oli tilaa ja oma rauha kentällä ja sen vieressä ja tekonurmikin näytti uudelta ja puhtaalta. Kelpo kisapaikka siis kaikesta huolimatta! :)
Koda oli alunperin ilmoitettu alokasluokkaan kummallekin päivälle, mutta niin toivoin että saataisiinpa alokasluokka jo heti lauantaina klaarattua pois alta. Lauantain rata oli todella helppo, ei siinä ollut oikeastaan muuta kuin molemmat askelsarjat sekä käännöksiä, ei ollut edes pujottelua tai spiraalia. Kuitenkin pisteet jäivät koko alokasluokassa todella alhaisiksi, sillä tosi monella koiralla oli juurikin tuo kova nuuskutteluongelma.

Tanja otti Kodan odottelemaan jo hyvissä ajoin halliin ja reenaili ja herätteli pikkukettua hommiin. Koda olikin reenatessa ihan into pinkeänä, me kun ei olla tehty pariin viime viikkoon yhtään mitään kun on vain satanut ja satanut. Koda piti ihan mahtavaa kontatkia koko ajan ja kaikki näytti tosi lupaavalta. Kaksikko joutui kuitenkin odottelemaan omaa vuoroaan ihmeen kauan, sillä tuomarilla oli tuomariharjoittelija mukana ja arvostelujen kirjoittaminen kesti extra kauan, sekä juuri ennen Kodaa oli vielä pari vähän hitaampaa koirakkoa muutenkin..Kodalla siis hieman into, energia-ja kiinnostustaso laski juuri ennen omaa suoritusta.
Ja kun Tanja Kodan vei uudelle tekonurmelle niin voi että sitä noutajan nenää! Sehän painui samantien maahan nuuhkimaan. Punainen nenä se vaan kävi ja kävi ja pystyin välillä näkemään Tanjan hieman turhautuneen ilmeen ja tiedän kyllä ton tunteen niin hyvin! Koda on niin monessa tokokokeessakin mennyt nenä maassa että voi hohhoijaa. Silti, siitäkin huolimatta kaksikko eteni radalla hyvää vauhtia ja tekikin hyvää työtä! Kaikki tehtävät menivät puhaasti eikä yhtäkään tarvinnut edes uusia. Silti jäätiin jännämään pisteitä, että kuinka paljon tuo Kodan nuuskuttelu oikein vaikutti. Tollopoika ei tosin todellakaan ollut ainoa jolla nuuskuttelu oli suurin ongelma ja se vaikuttikin monen koirakon pisteisiin. Oli vain yksi 100 pisteen suoritus sekä sen lisäksi vain pari jotka saivat yli 90. Todella moni koirakko jäi jopa alle 80 pisteen. Sen takia yllätys oli suuri, kun Kodan kohdalla luettiin pisteet 88/100! Voi mikä huippu-ukko!<3 Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että "Tehtävät kyllä osataan, vaikka nenä välillä vie." Ja se pitää kyllä ihan prikulleen paikkansa.:) Kaikki pistemenetykset johtuivat juuri tuosta nuuskuttelusta sekä pari -1p tulivat vinoudesta.
Vaan mitäpä siitä, tuo hieno tulos merkitsi sitä että Koda ansaitsi itselleen koulutustunnuksen RTK1 sekä sen lisäksi sai lipun avoimeen luokkaan! Tämän myötä meni meidän blogin bannerikin jo nopeasti uusiksi. Mulla oli kamera kyllä mukana, mutta totesin kuvaamisen täysin mahdottomaksi kun halli oli niin pimeä, olisi ollut niin hienoa kunnon kuvia saada!

Koda on aina osannut arvostaa näitä poseerauksia.:)

Saatiin kuin saatiinkin siis se paljon toivottu toinen koulari sekä level up!
Sitten pitikin hieman miettiä, että mitä tämän sunnuntain kanssa oikein tehtäisiin. Koepaikka kyllä oli varma, mutta luonnollisesti alossa ei enää voitu startata. Ei avoluokka niin paljon vaikeampi ole, tuleekos siellä nyt oikeastaan 4-5 sellaista kokonaan uutta liikettä ja sen lisäksi takapään käytön pitää parantua sillä käännöksien pitää jo olla tosi tiukat.
Tuon Lahden kokeen jälkeen aloin kyllä jo Kodan kanssa hieman avonkin liikkeitä sivuta ja ryhdyttiinkin pikkuhiljaa hiomaan mm. pyörähdystä, houkutusta, seisomista ja käännöksiä. Perusteet Koda niihin oppi nopeasti, mutta silti ei niitä kovinkaan paljon hinkattu eikä mitenkään reenattureenattu oltu. Vielä kun tosiaan pari viikkoa on vaan satanut ja kaikki kentät ovat läpimärkiä, niin ei oltu reenattu siis yhtään! Kysyin Tanjan mielipidettä ja tämä sanoikin että joojoo ilman muuta kokeillaan.:D No, niin sitten tehtiin, ilmoitettiin että luokka vaihtuu ja paikalle tullaan, olihan koemaksukin jo maksettu. Kyllä jännitti ja vähän hirvitti, mutta toisaalta pakkohan se on koittaa, kun ei kukaan näitä tuloksia kotisohvallekaan ilmaiseksi tuo.:)

Niinpä siis ajeltiin Heinolaan tänäänkin, hyvin märässä ja ankeassa kelissä edelleen. Oltiin jo etukäteen ajateltu Tanjan kanssa, että kunhan nähdään rata niin reenataan Kodan kanssa vaan parit oudoimmat liikkeet ja viedään autoon ja otetaan se lähes suoraan sieltä kehään, ettei tulisi lauantain kaltaista pitkää odottelua ja turhautumista ja mahdollisesti sitä nuuskuttelua..
Rata oli omaan silmään melko helppo avorata, ei (onneksi!) ollut mm. houkutusta. Vauhdikas rata onneksi oli, sillä se sisälsi kaksi pujottelua, toinen juosten. Kaksi täysin uutta juttua radalla kuitenkin oli; pyörähdys ja juurikin tuo perusasennosta seiso ja kierrä. Niitä alettiin Tanjan kanssa jännätä ja reenata. Kuten jo mainitsin, perusteet Kodalla niihin kumpaankin on, mutta toistoja ei selkeästi todellakaan vielä tarpeeksi. Kyseinen liike joko tulee tai ei. Kun minä kokeilin seisomista, se tuli Kodalta koko ajan mutta kun Tanja kokeili niin Koda meni syystä tai toisesta joka kerta maahan.. Pyöriminenkään ei kyllä onnistunut juuri lainkaan. Että vain sellainen PIENI paniikinpoikanen siinä molemmilla! Eihän siitä tulisi kuin -10p kummastakin liikkeestä jos Koda ei niitä ollenkaan tekisi..

No, silti kaksikko saatiin lähtöviivalle. Tuo toinen paha liike eli seiso ja kierrä oli vielä heti ensimmäinen tehtävä..ja juuri niin kuin treeneissäkin kävi, Koda meni siinä maahan seisomisen sijasta. Se siis uusittiin ja (luojan kiitos!) toisella kerralla onnistui! :) Nuuskuttelua oli edelleen, mutta kaikeksi onneksi huomattavasti vähemmän kuin lauantaina. Tämän lisäksi Tanja uusi yhden käännöksen, sillä siinä Koda jäi haahuilemaan vähän omiaan eikä tullut perässä. Ja kun tuli pyörähtämisen vuoro..noh, Kodahan ei pyörinyt niin siitä napsahti se -10p, mutta oltiin etukäteen puhuttu että sitä ei uusita, vaan eteen päin vaan. Kyllä oli huokaus iso sekä ohjaajalla, että minulla kun rata oli ohi. Koda oli hieman pökkelö ja sellainen poissaoleva koko radan ajan, vaikka Tanjaa muuten seurasikin ja tehtävät teki, mutta (kuten tokokokeissakin tuomari on osuvasti sanonut) ei ollut läsnä tekemisessä. Epäiltiin kyllä molemmat, että pikkukettu saattoi myös olla vielä väsynyt eilisestä. Lauantain koepäivä venyi melko pitkäksi kun aikataulut olivat myöhässä ja odottelua oli..Kodalla ei myöskään ole ollut kahta koepäivää koskaan aiemmin peräkkäin. Näyttelyitä toki on ollut, mutta siis ihan kunnon aivotyöskentelyä vaativia hommia siis.:D

Koda oli avoluokan toiseksi viimeinen koira, joten tuloksia ei tarvinnut kauan odotella. Ja kyllä meidän pikkuleirissä hihkuttiin kun läpi meni avoluokan korkkaus! Kodalle siis tulos AVOHYV 74p! Ei mitenkään yllätä että pisteet laski noinkin alas alokkaasta, mutta meitä se ei haittaa kun tarkoitus ei todellakaan ole saada sitä sataa pinnaa joka kisasta, vaan tulos merkkaa.:) Tuomarin kommentti oli melko samanlainen kuin eilisessä koepaperissa: "Paljon yksittäisiä nuuskaisuja, koira kyllä osaa."
Kivoja kommentteja, kiva on kuulla että tuomari kyllä näkee että koira osaa vaikka huomio olisikin vähän muussa kuin itse hommassa..:D Kun Koda noin nuuskutellen ja haihatellen vetäisi 74p niin kunhan saisi sen fokuksen kunnolla koko radan ajaksi mukaan niin miten mainio pikkukettu sillon olisikaan! Toivottavasti sellainenkin koepäivä nähdään vielä.:)

Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen tähän viikonloppuun ja Koda-Tanja-kaksikkoon! On aikamoista, että voin vain ojentaa koiran hihnan kaverille ja kaveri vie koiran radalle ja noin hienosti vieläpä. Ottaen huomioon, että Tanja kuitenkin on Kodalle melko vieras ihminen eikä kaksikko ole syyskuun jälkeen reenannut yhdessä kertaakaan. Tanja koirineen kun nimittäin muutti tästä meidän naapurista Lahteen, eikä olla sen jälkeen siis pystytty pitämään kimppatreenejä ja kaksikko on siis ihan kylmiltään yhdessä kokeisiin mennyt. Ja tulos on tässä.:) Tanja ei ollut edes kertaakaan Kodan kanssa treenannut ilman remmiä seuraamista ennen tämän päiväistä avoluokkaa, aika hurjaa.:D Riskillä siis tähän kokeeseen lähdettiin, mutta kyllä kannatti, ai että! Tosiasia siis on,että nyt on RTK1 lisäksi se ensimmäinen hyväksytty tulos myös avoimesta luokasta, ei enää kuin kaksi lisää plakkariin niin saataisiin se kolmas koulari pojulle.<3

Päätin silti, että nyt jäädään kuitenkin näiden tulosten jälkeen jo ansaitulle joulutauolle. Pitää silti selkeästi noita avo-liikkeitä vielä treenata ja vahvistaa, ihan rauhassa ja ajan kanssa. (Kunhan kelit paranisi ja pääsisi oikeasti tonne ulos reenaamaan!) Mikään kiire ei nyt siis ole, kaksi tulosta enää tarvitaan ja nyt otetaan siis ihan iisisti. Lähdetään katsomaan ja täyttelemään koekalenteria sitten tuolle alkuvuodelle seuraavan kerran. Kivaa jättää sinnekin vielä haasteita ja tavoiteltavaa ja toivottavasti kevääseen mennessä oltaisiin myös se RTK2 klaarattu.:)
On se vaan niin mainio pikku-ukkeli! Yllätti kyllä ihan täysin, varsinkin tänään! Ja on kyllä uni maittanut, on toi aivojumppa sitten niin rankkaa hommaa.
Näihin rallykuviin ja tunnelmiin tällä kertaa!

Clear

Saimme tänään (vihdoin ja viimein!) uutisia ison veden takaa. Taisin jossain edellisessä blogikirjoituksessa jo mainita, että tilasin Kodalle OFA:lta geenitestin DE:n (degeneratiivinen enkefalopatia) varalle. DE kun on uusi tollereilla havaittu sairaus, josta kuitenkin tiedetään vielä hyvin vähän ja uusi suositus on, että jalostukseen harkittavilta koirilta tämä testataan.

Tilasin sen juuri ennen Latvian reissuamme ja se saapuikin perille vajaassa viikossa, nopeaa toimintaa sieltä päin siis! Tein testin ja lähetin sen parin päivän sisällä takaisin, kirjattuna ja ykkösluokassa. No, taisi DNA-näyte saada ilmeisesti laivamatkan takaisin kun paluumatkassa meni kolme viikkoa. Ehdin jo kertaalleen meilata OFA:lle, että eikö tosiaan ole vieläkään saapunut perille.
No, kärsivällisyys onneksi yleensä palkitaan aina ja hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin mene.:)
Näyte oli nyt viimein saapunut maanantaina perille ja jo tänään saatiin tulos näkyville.
Kodan DE-tulos on CLEAR eli terve.:) Ei voi sairastua itse tai jättää siihen sairastuvia jälkeläisiä. Hieno juttu kaikin puolin!
Ihan itse rodunkin kannalta mielenkiintoista näitä seurata ja testata, olkoon se sitten vaikka oma pieni panos rakkaan rodun puolesta. Toivottavasti nyt kuitenkin jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa nämä kaikenmaailman testit voitaisiin jo tehdä täällä ihan koti-Suomessakin...

Rallya Lahdessa

Käytiin tänään, sopivasti halloweenin kunniaksi, rallytokoilemassa Lahdessa. Koda ja kaverini Tanja starttasivat tosiaan tuossa pari viikkoa takaperin myös Riihimäellä ja olivat siellä todella lähellä saada yli 90 pisteen tuloksen, mutta se tosiaan kaatui Kodan kakkahätään neljä kylttiä ennen maalia.. Jos tuo olisi putkeen loppuun asti mennyt, niin Kodalla olisi tänään voinut jo olla RTK1 plakkarissa. No, turha se enää on jossittela, se koe on nyt taputeltu eikä sille enää mitään voi. Se kuitenkin oli ilahduttavaa, että ennen tätä vahinkoa Koda teki todella hienoa rataa! Selkeästi parastaan tähän asti. Tanja vaan jotenkin osaa olla niin rauhallinen, mutta silti mielenkiintoinen ja tsemppaava Kodalle, että pikkukettu kuuntelee ja tekee hirmu hyvin töitä vaikkei mamma remmin toisessa päässä olekaan.:)
Silti minua jännitti aivan kamalasti, vaikka Tanja ohjaajana oli tänäänkin. Tanjan osaamiseen ja kisahermoihin luotan täysin, Kodasta ei vaan koskaan osaa sanoa millä tuulella se on. Herra kun on vähän sellainen on-off-tuuliviiri. Ja tänäänkin halliolosuhteissa oltiin ja pohjana tietysti taas tekonurmi, joka tunnetusti on noutajan nokkaan yleensä aivan huumaavan tuoksuinen. Viime kerta kuitenkin oli niin hienoa tekemistä, että odotuksia oli paljon ja hinku tietysti jo saada se toinen hyväksytty tulos, kun tuntui taas hetken aikaa sekin niin tuskaisen vaikealta.
Kaksikon vuoro koitti, enkä minä edes uskaltanut mennä kehän laidalle katsomaan, eikä siis kuviakaan ole. Nyt kyllä harmittaa, kun rata oli tosi hauska omaankin silmään ja kaksikko veti hirmu hyvin! Katselin kauempaa sivusta menoa, ja hienoltahan se näytti.:) Alussa Koda vähän nuuskutteli (mistä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä), mutta Tanja sai jäbän todella hyvin mukaan sen jälkeen. Radalta ei vauhtia puuttunut (sopii Kodalle!) ja pujottelukin tuli tehdä juosten. Se menikin hyvin, kunnes pujottelun lopussa kehän laidalla oli Kodan mielestä ilmeisesti todella epäilyttävä muovipussi, jota sitten piti pysähtyä ihmettelemään. Sehän sitten oli "epätarkasti suoritettu tehtävä" kun Koda pysähtyi vaikka olisi pitänyt siis juosta. Meno jatkui kuitenkin hyvin ja reippaasti, oli ilahduttavaa varsinkin nähdä että ukkeli teki töitä kontaktissa Tanjan kanssa, kuono siis korkealla ylhäällä eikä maassa päinkään, jes! :) Lopussa kaksikko vielä uusi yhden kyltin, mutta mieluummin tosiaan se -3p kuin -10p otetaan!

Kakkaepisodi on nyt anteeksi annettu.:)

Sitten jäätiin odottelemaan koko ALO2 ryhmän loppua ja tuloksia, pisteitä kun ei erikseen tässä välissä mihinkään ylös saatu. Tanjan kanssa veikattiin, että varmaan tyyliin 80 pisteen puolelle menisi. No mutta, tuomari luki jokaisen osallistujan pistemäärän koekirjoja jakaessaan ja kyllä meidän leirissä hihkuttiin kun Koda ja Tanja olivat saaneet huippuhienon tuloksen 90/100p! <3
Voi jehna, ei ollut tullut edes yhtäkään miinus pistettä vinoudesta, wohoo! :D Tuntui niiiin hyvältä tuon viime kerran jälkeen, että ei todellakaan jaksanut enää jossitella että oltaisiin jo tänään voitu tuo luokkanousu saada. No, toivottavasti sitten jo ensi kerralla! Toiveissa olisi se vielä tämän vuoden puolella kuitenkin saadaan, kun marraskuuksi meille on kaksi koepaikkaa varmistunut.:) Suurkiitos tätäkin kautta vielä Tanjalle!! Tanja ja bordercolliensa Lupe saivatkin vielä myöhemmin tänään avoimesta luokasta kolmannen hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnuksen RTK2, onnea vielä siitäkin! Voittajaa kohti siis seuraavaksi.;)
Olin parin viime kokeen jälkeen jotenkin niin masentunut, kun oletin että tää ois sen verran "helppo nakki" että täytyisi todella pahasti mokata, (ja että se on jopa noloa) jos näin "helpossa" lajissa nollille jää. Kyllä noita nollia silti näkee yllättävän paljonkin, jopa alokasluokassa. Eikä se elämä kuitenkaan siihen kaadu, se nyt on nähty.:)
Tässä vielä todella hyvä kirjoitus siitä, minkä avulla olen itseäni tsempannut tässä lajissa jatkamaan. Kannattaa lukaista jos rallytoko vähänkin kiinnostaa:
http://teamaussiex.blogspot.fi/2015/09/rallytoko-se-luusereiden-laji.html

Ollaan me tässä välissä muutakin tehty, ei olla siis annettu synkäksi kääntyneen syksyn meitä (ainakaan vielä toistaiseksi) paljoa hidastaa. Joka viikko noin 1,5kk ajan ollaan nyt kerran viikkoon käyty tekemässä yhteiset noutotreenit kaverini Sarin ja Rocky-flätin kanssa. Kodan kanssa on tehty hommia noilla siipidameilla sekä pelkillä siivillä joka kerta ja kerta kerran jälkeen se tuo niitä varmemmin ja varmemmin ja innostuu niistä ihan hullun lailla, kun huomaa että ne pakataan mukaan.
Lähinnä ollaan tehty pito ja nostoharjoituksia, sekä hakuruutua. Palaukset on jäbällä olleet ihan loistavia.:) Tässä alla muutama kuva tosi hyvistä reeneistä, jotka taidettiin tehdä 20.päivä.

Viime viikolla hain pakkaseen pari heinäsorsaa. Niitä olisi nyt syksyllä/talvella tarkoitus kokeilla myös. Että josko noi maasta käsin nostot oikealla, kokonaisella linnulla lähtisi nyt onnistumaan. Sen takia ollaan lähdetty näin maltilla ja pikkuhiljaa liikkeelle näillä siipidameilla ensin.:) Meillä vaan ei ällöjä vaakkuja käytetä, hyi, vaan ihan kunnon lintuja.:D Täytyy kyllä käydä niillä vesinoutojakin kokeilemassa toki. Mutta kaikki aikanaan.

Viikko sitten oltiin Hyvinkäällä tolloilemassa, kirjaimellisesti. Käytiin nimittäin moikkaamassa tollokavereitamme Hymyä, Vienoa, Donnaa ja Vappua. Tollolauman mukaan lähti vielä lapinkoira Vilja. Samoiltiin pari tuntia Hyvinkään metsissä ja kyllä tekikin hyvää, niin itselleen kuin koirallekin! Kyllä Kodan kelpasi taas juoksennella tuollaisen haaremin kanssa.;) Ja ilmeisen tekohas lenkki olikin ollut, kun kotona pikkuketusta ei näkynyt kuin hännänpää sängyn alta kuorsauksen kera.
Kertokoon alla olevat kuvat kuinka joukossa tollous tosiaan tiivistyy.:)

Hymy, Vappu, Vieno, Koda ja Donna.

Metsänkettu.<3

Komistus kukkulalla.<3

Koda ja Hymy.

Tollot ja erilainen.:)

Ja nyt, hurrrrrrjaa halloweenia kaikille!

Voihan kakka!

Kylläpä yksi viikko vierähti taas nopeasti. Tekemistä on nimittäin riittänyt lähes joka päivä tällä viikolla, vaikka reissun jälkeen ihan suosiolla pari päivää otettiinkin ihan rennosti vain. Mutta silti, ei näin upeita syyskelejä passaa missatakaan!

Pidettiin tällä viikolla taas noutotreenit Sarin ja Rockyn kanssa. Suunnattiin sänkipellolle tällä kertaa ja se olikin oiva paikka näihin hommiin. Meillä oli kassillinen siipidameja mukana, sekä kanin nahka.
Kodalla oli ihan mieletön määrä energiaa ja se olikin ihan pähkinöissä kun pääsi haistelemaan damisäkin sisältöä. Alkuun menikin aikaa että sai hepuloivan pikkuketun rauhoittumaan aloilleen.. Aloitettiin ihan perus noudoilla ja katottiin että palautukset olivat myös kunnossa ja olihan ne.:) Kodalla on tosiaan aiemmin ollut hieman hankaluuksia nostaa maasta käsin riistoja ja siipidameja, mutta nyt sille on tullut lyhyessä ajassa hirmuisesti lisää intoa ja itseluottamusta. Ei epäile enää yhtään ottaa siivellisiä dameja suuhunsa ja vaikka pudottaisikin matkalla niin koppaa itse uudestaan ne matkaan ja tuo perille asti.:) Ei siis tarvitse enää ajoittain lähes ollenkaan kehotuksia tai kannustusta vaan todella spontaanisti nostaa ja palauttaa.

Tehtiin Kodalle myös pari markkeerausta. Niissä Kodalla on ollut (vähän niin kuin tokossa) tapana viedä damia sen heittäjälle, eikä palauttaa minulle. On sekin jo parantunut, mutta välillä ottaa aina vähän häiriötä tästä ulkopuolisesta heittäjästä ennen kuin muistaa että ai niin joo, mammalla on palkka ja sinne se pitää viedä. Markkeeraukset on jäbälle muutenkin välillä vähän hankalia. Siinäkin liikaa intoa kuin järkeä, kun ykkösmarkkeerauksen yleensä merkkaa hyvin mutta kakkosta ei näytä muistavan ollenkaan ja se menee haahuiluksi aina...no, niitä vaan jatkossa lisää.

Sitten tehtiinkin heinikkoon neljän siipidamin hakuruutu. Se on ukkelin lempihommaa se! Tuulisella pellolla molemmat pojat käyttivät kyllä hyvin nenäänsä ja Koda menikin ilmavainulla lähes kaikki tehtävät. Tosi hyvin löytyi, nousi ja palautui damit. Pitoreenejä tehtiin myös.

Tää tapa sopii meille hyvin, en halua Kodaa painostaa ton riistan kanssa kuitenkaan. Pikkuhiljaa näillä toistoilla itseluottamusta ja kiinnostusta riistaa kohtaan kasvatetaan ja huima parannus on tullut näinkin vähillä jutuilla jo.:) Ensi viikolla haen Sipoosta pari heinäsorsaa pakkaseen, joten niillä kokeillaan tässä syksyn mittaan myös. Toki niitä olisi kivointa päästä vedestä noutamaan, mutta jos ei enää uimaan keretä niin kokeillaan maastakäsin noutoja (ne kun on niitä hankalampia) ja ootellaan ensi kevättä ja vesitreenejä sitten.
Lopuksi vedettiin kaninnahalla vielä jäljet molemmille pojille. Koda jäljesti hyvin ilmavainulla ja toi hienon aarteen varsin tyytyväisen näköisenä mammalle. Kani onkin kyllä aina ollut mieluinen juttu.

Eilen sitten saatiin vieraita Porvoosta, kun Sanna ja hoffit Luga ja Neve tulivat tänne Keravalle reenaamaan vaihteeksi tottista meidän kanssa. Kaiken kaikkiaan tosi kivat reenit olikin hienossa syyssäässä. Olikin piiitkästä aikaa kivaa hioa vähän tokojuttujakin. Ihan on koiralla erilainen tekemisen meininki kuin vuosi sitten, kun valmistauduttiin meidän ekaa tokokoetta varten. Mieli kyllä vielä tekisi uutta avoluokkaakin joskus kokeilla..katsotaan. Reenien lopuksi vielä kunnon sänkipelto-lenkki, niin eipä tarvinnut loppuiltana tollolle muuta tekemistä enää keksiä.:)

No mutta sitten tänään. Vihdoin ja viimein oltiin mahduttu rallytokokokeeseen, kun alokasluokat on aina täynnä. Koe oli jälleen Riihimäellä ja tutussa hallissa, jossa Kodan kanssa käytiin tokoilemassa meidän ensimmäinen ykköstulos.
Kaverini Tanja oli jälleen lupautunut Kodaa ohjaamaan oman koiransa ohella. Yleensä tuo tekonurmipohja on Kodalle todella paha ja jännitikin että eihän ukkeli vaan nuuskuttelisi koko matkaa.. Rata oli helppo, todella samanlainen kuin ensimmäinen Riihimäen koe ja fiilikset olivat korkealla. Tanjalla oli luotto Kodaan ja hyvin kaksikolla menikin kun reenasivat pihalla.
Kaksikko aloittikin hirmu hyvin. Yhden kyltin uusivat kun koda meni eteen istumaan sivun sijaan, sen lisäksi oli vain pari vinousvirhettä. Spiraalin aikana myös aika paljon tötsiä nuuskutteli mutta pujottelussa ei enää ja teki upeaa seuruuta, nenä hienosti ylhäällä eikä nurmessa. Rataa oli tehty 2/3 ja enää 4-5 viimeistä kylttiä jäljellä ja todella hyvä tulos oli tulossa. MUTTA MUTTA...
Koda päättikin sitten että nyt on ISO HÄTÄ ja alkoi kyykkiä... Tanja teki ihan oikein ja kiskaisi Kodan saman tien ulos kehästä. Sehän tiesi että koe oli sitten siinä, mutta kerkesi ulos eikä siis tarvinnut ruveta tekonurmea pesemään ja jynssäämään...onni onnettomuudessa siis. Mutta ai jumalauta että ketutti, suorastaan v.....tti! Tuo oli ihan viimeinen skenaario mitä Kodan oletin tekevän, ei ole koskaan aiemmin ollut tollaisia ongelmia.
Aamulenkilläkin tuli kuitenkin jo kaksi kakkaa eikä ollut mitään merkkejä että olisi ollut hätä. No, tälläistä se on elukoiden kanssa. Ehkä tälle nauraa vielä, joskus kymmenen vuoden päästä.:D Mutta kyllä harmittaa, oli muuten tulossa yli 90 pisteen suoritus... No, mieluummin nolla ehkä näin, kuin että Koda olisi perseillyt läpi radan ja ollut haluton yhteistyöhön. Mieleen jäi kyllä tosi positiivinen kuva ja fiilis, hyvin pelaa tällä kaksikolla yhteen.:) Tosin, sattuipa näissä kisoissa myös hylkäys siitä, kun yhden koirakon ohjaajalla tipahti namit taskusta kesken radan ja sehän on automaattisesti siinä. Kyllähän näitä näkee... Kuten tossa meidän blogin otsikossakin sanotaan, koiraharrastuksessa on ylämäkiä ja alamäkiä..ja joskus tulee kakkahätä.:D
Hohhoijaa. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Seuraava koitos on parin viikon päästä Lahdessa. Ja pitääkin alkaa marras- ja joulukuun kokeita selaamaan myös. RTK1 olisi niin kiva vielä tälle vuodelle saada ja korkata avo sitten keväällä.

Sain muuten viimein Sarilta muutaman kuvan Latvian reissulta!

The pönötys.

Tyyne ja Koda.

10.10 ROP Mäkiharjun Don't Worry Be Happy, VSP Mäkiharjun Zupreme Surprise.

Latvian valloitus vol 2.

Viime viikonloppuna oltiin kehäkettuilemassa Valmierassa, Latviassa. Tämän reissun alkuperäinen  tarkoitus oli, että JOS Koda vain olisi valioitunut Liettuasta, niin herrasta oltaistiin tällä reissulla saatu tehtyä Baltian valio. No, eihän asiat tunnetusti aina mene kuin Strömsössä. Reissuun lähtö silti houkutti, sillä meiltä jäi maaliskuisella Latvian reissulla se serti saamatta, Kodan ollessa kahdesti PU3. Pitkään tosin arvoin, että lähdetäänkö tälle kahden kansallisen näyttelyn reissulle vaiko sitten marraskuiseen KV:hen, mutta päädyin sitten tähän kun meillä ei tosiaan ihan hirveä kiire ole noita loppuja cacibeja vielä saada.
Bongasin ihan sattumalta Facebookista Katin, joka oli Valmieraan lähdössä omalla autolla ja oli reissukaveria vailla matkakuluja jakamaan. Laiteltiin sitten viestiä ja päädyttiin lähtemään yhdessä reissuun. Kolmanneksi matkakumppaniksi saatiin vielä myöhemmin Heli cottoninsa Vuokon kanssa, joten tuli paaaljon edullisempi reissu kuin jos oltaisiin Miliamilla menty, mikä olikin meidän alkuperäinen suunnitelma. Mutta tää kävi niin hyvin, eikä oltaisi parempia reissukavereita voitu saada! Ja kyllä Kodankin kelpasi, kun sai kolmen ihanan tyttökoiran kanssa matkustaa.:)

Perjantai aamusta lähdettiin sitten aikaisella aamulautalla kohti Tallinnaa. Ja koska meillä ei silloin mikään kiire ollut, niin ajeltiin ihan kaikessa rauhassa sieltä sitten itse kohteeseen Latvian puolelle. Kati oli varannut meille kolmen hengen huoneen ihanasta pienestä country hotellista, noin 40km päässä Valmierasta. Olikin kyllä tosi symppis vanha maalaistalo, keskellä ei mitään. Oli koirillekin tämä vaihtoehto varmasti paljon mukavampi kuin jossain kaupungin keskustassa. Kelpasi niiden juoksennella noilla tiluksilla.:)

Koda ja Vuokko.

Koirat tulivat alusta asti todella hyvin juttuun keskenään. Katin pienet chinit Vilma ja Lili aluksi hieman Kodaa arastelivat, kun kokoero oli niin suuri, mutta reissun edetessä pikkutytötkin lämpenivät Kodalle pikkuhiljaa.:) Kodalla ja Vuokolla synkkasi todella hyvin yhteen, kun kokoero ei ollut ihan niin suuri ja ne painivatkin paljon yhdessä sekä pihalla, että varsinkin hotellihuoneessa. Koda oli muutenkin kyllä niin herrasmies, antoi tytöille myös paljon omaa tilaa eikä ollut ollenkaan takapäissä härkkimässä.

Tollereita Valmieraan oli ilmoitettu kaksi. Ja kuinkas ollakaan, toinen näistä oli Tyyne (Mäkiharjun Don't Worry Be Happy)! Oikeastaan me Sarin kanssa jo Liettuassa lyötiin tämä reissu yhdessä lukkoon joten Mäkkäri-edustus oli taas taattu.:)
Tollot arvosteli lauantaina georgialainen George Schogol. Tämä oli itse asiassa sama setä, joka Tallinn Winter Cupissa helmikuussa arvosteli Neven EH:n arvoiseksi. Senpä takia jännitti hieman kyseisen herran kehään astella. (Tosin silti laskin enemmän hänen varaansa kuin sunnuntaisen ruotsalaistuomarin) Ihan kohtelias, hiljainen, vähäeleinen ja vähän hankalasti luettava tuomarisetä oli kyseessä. Kyseli englanniksi Kodan ikää ja muuta, mutta arvostelukieli paperissa taisi kuitenkin olla ilmeisesti venäjää.. Maaliskuussa kun olimme Latviassa meille näytettiin lapuilla koiran arvosanaa, ihan niin kuin Suomessakin. Sitä tehtiin myös muissakin kehissä meidän ympärillä, mutta meidän kehässä sitä ei tehty. Katselin ihmeissäni ympärilleni, mutta kehäsihteerillä ei ollut minkään näköisiä lappusia käsissään, meno oli siis ihan niin kuin Liettuassa. Onneksi tuomari sitten tuli sanomaan, että voit odottaa kehän vieressä. Ajattelin että ei se nyt sitten vissiin voinut ihan huonosti mennä kun kerta mennään vielä Tyynen jälkeen kehään uudestaan! Niin sitten kävi että hetken päästä vedettiin Tyynen kanssa jo toistamiseen roppi-kehä. Tyyne on kyllä niin näpsäkkä ja nätti pieni kettu-tyttö, niin ei ihme että neitokainen vei ropin tälläkin kertaa. Samalla Tyyne sai Latvian junnusertin ja näin ollen neidistä tuli Baltian junnuvalio, onnea Sarille! <3 Kodakin siis pokkasi samalla viimein Latvian sertin itselleen, jes! :)

AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP.

Tollerit olivat kehässä jo heti aamusta ja reissukaveriemme vuoro oli vasta myöhään iltapäivällä. Kati olikin todella kultainen, kun heitti meidät takaisin hotellille vähän lepäilemään, kun meidän ei "tarvinnut" ryppiinkään jäädä.
Keli oli pilvinen, mutta suht lämmin joten ajattelin lähteä Kodan kanssa kunnolla ulkoilemaan. Suunnattiin hotellin viereiselle pellolle, missä olikin mm. paljon retkeilypöytiä ja nuotipaikka. Päästin Kodan irti, koska niin me metsä-ja peltolenkeillä tehdään aina. Huoletta on aina voinut jäbää pitää irti.

Mutta kuinkas ollakaan, juuri näiden kuvien ottamisen jälkeen "kuin tilauksesta" pellolle hyppeli meidän lisäksemme kaksi peuraa. Kerkesin nähdä ne ennen Kodaa, mutta en kerennyt ujuttaa sille remmiä takaisin kaulaan tarpeeksi nopeasti. Koda huomasi peurat ja ampaisi näiden perään pää viidentenä jalkana. Huusin minkä keuhkoista lähti, mutta ei ollut korvia tollolla ei... Koda jahtasi peuroja pellon reunalle, jonka jälkeen tuli oja. Peurat painelivat tästä yli, mutta Koda pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Kiroten huusin taas että TÄNNE, mutta ilmeisesti tollon ajatus oli että "jahas, onpas hyvin koulutettu ihminen joka seuraa kyllä perässä, eteen päin siis!" 
Ja Koda hyppäsi peurojen perässä ojan yli seuraavalle pellolle. Tällä pellolla olikin sitten niittämätön, niin korkea heinä ettei siellä nähnyt mitään. Ei peuroja, ei Kodaa. Kyllä hiipi jo ihan hirveä paniikki. Olisi kamalaa jos Koda hukkuisi Suomessa, mutta että vielä ulkomailla jossa hädin tuskin kukaan edes englantia puhui! Huutelin Kodaa jo itku kurkussa ja vähään aikaan ei näkynyt eikä kuulunut yhtään mitään. Sitten jostain kuului rapinaa ja peurojen pellolle jättämää uraa pitkin juoksi Koda. Tuli suoraan luokse ja heittäytyi jalkojen juureen. Oli selkeästi hyvin, hyvin nöyränä mutta myös ilmeisen tyytyväinen itsestään. "Näitkö äiti miten hurja metsästäjä olin?" 
Eikä meidän kehäkettuilusta ollut kerennyt kulua edes kahta tuntia, miten voikin tilanteet ja mielialat vaihella huipusta ihan paniikkiin noin nopeasti, huhhuh... Voin kertoa, että loppureissun ajan hurja saalistaja pysyi visusti remmissä.

Kyllä uni maittoi peurajahdin jälkeen...

Kodan reissueväät.

Iltapäivällä saatiin sitten hienoja uutisia näyttelypaikalta; sekä Katin chinit että Helin Vuokko olivat kaikki pärjänneet hienosti! :) Vilmasta ja Vuokosta leivottiin uudet Latvian valiot sekä Lilistä juniorivalio.
Aikas nappiin meni meidän porukalla siis!<3

Hyvä meidän joukkue!

Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys. Tollerit olivat nimittäin kehässä heti aamu yhdeksältä. Tuomarina oli ruotsalainen Zorica Salijevic. Etukäteen olin laskenut enemmän edellisen päivän georgialaissedän varaan, sillä Koda ei ole pohjoismaalaisilta tuomareilta sileätä eriä kummempaa koskaan saanut, kun kuin lähes yksissä tuumin nämä ovat aina halunneet jalkavaa sporttimallia. Olin kuitenkin katsellut kun kyseinen tuomari lauantaina tuomaroi kultaisianoutajia ja niissä laittoi kärkeen todella massavia koiria. Toivoinkin siis, että kunpa pitäisi tuo linja tollereissakin. No sitä lähdettiin sitten kehään katsomaan!
Kello löi yhdeksän ja asteltiin Kodan kanssa kehään päivän ensimmäisenä koirana. Tuomari ei meihin aluksi edes vilkaissutkaan, vaan allekirjoitteli serti, rop, vsp ym plagaatteja ihan kaikessa rauhassa. Seisotin Kodaa minuutin verran turhaan, kun huomasin ettei tuomari edes katso. Sen jälkeen annoin Kodalle vapaa-käskyn ja jäätiin odottelemaan. Kehäsihteeri alkoi hoputtamaan tuomaria ja viimein oli ilmeisesti viimeisetkin paperit allekirjoitettu ja homma voitiin aloittaa.
Tuomari alkoi leperrellä Kodalle jo lähestyessään tätä tuomaripöydän takaa. Tästäkös Koda meni aivan sekaisin, häntä alkoi vispaamaan hullun lailla ja poju hypähtelikin iloisena tuomaria vasten kun tämä tuli lähempää tarkastelemaan. Tuomari tähän totesikin (englanniksi) että "onpa ihanaa nähdä näin iloisia koiria heti näin aikaisin aamusta!" Taisin itse todeta siihen jotain siihen malliin että "joo, siitä on selkeästi tosi hauskaa olla täällä" johon tuomari vielä vastasi että "se on vain hyvä, juuri tälläisesta minä pidän". Ei huono aloitus siis.:) Sen jälkeen juostiin ympäri ja edestakaisin, jonka jälkeen oli varmaan nopein seisotus mitä koskaan olla kehässä tehty, sillä lähes samantien kysyttiin saadaanko ottaa serti vastaan. Tuomari levitti pöytänsä takana kätensä ja totesi "kukapa ei sertiä haluaisi ottaa?" :DD No se on justiinsa näin! Toinen Latvian serti siis tilille, jei!
Heli kuvasi koko tämän hauskan kehäkokemuksen videolle, mutta harmillisesti en saanut sitä tänne ladattua...no, puhelimesta sitä on hauskaa katsella ja muistella. Oli aivan ihan tuomari siis tämä! :)
Myös Tyynelle meidän jälkeen ERI SA, joten jo kolmatta kertaa oltiin pikkuneidin kanssa roppi-kehässä. Sieltä ei paljon odotuksia ollut, kun neitokainen on noita roppeja niin hyvin kahminut.
Tuomari juoksutti kerran ympäri, jonka jälkeen totesi meille "best of breed!" Voi ny, Kodan toinen ROP! <3
Olipa hieno Mäkkäri-edustus, kerta kaikkiaan! Jälleen kerran.:) Kyllä oli tyytyväinen kasvattaja kehän laidalla.:D Sarin kamerassa itse asiassa onkin nuo kaikki näyttelykuvat sekä Kodan ja Tyynen yhteiskuvat mitä otettiin. En ole niitä vielä saanut, postaan ne sitten vaikka jälkikäteen myöhemmin.

"Typical head. Excellent body. Correct angulations. Excellent temperament."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT ROP.

Aikas nappiin meni siis tämä reissu kaiken kaikkiaan, vaikkei valiota nyt vielä(kään) tullutkaan. Tarkoitus kuitenkin oli saada yksi Latvian serti roikkumaan, mutta toki me kaikki otetaan vastaan mitä vaan annetaan.:)
Lisäksi meidän mainioilla matkakumppaneilla meni myös toisena päivänä nappiin; sekä Vilma että Vuokko olivat molemmat VSP!

Meillä oli paluumatkaa varten varattu 22.30 iltalautta, joten aikaa oli reilusti. Senpä takia jäätiin Kodan kanssa ryppiin. Harmillisesti ryppituomarina ei kuitenkaan ollut aamuinen ruotsalaistuomari, vaan irlantilainen naistuomari joka oli sunnuntaina arvostellut spanielit sekä kaikki muut noutajat paitsi juuri tollerit. Kuten siis arvelinkin niin läpijuoksuksi meni, tuomari otti kärkeen kultsun ja nipun spanieleita. Silti, ollaanpahan taas yhtä ison kehän kokemusta rikkaampi ja hyyyvin pitkän päivän (oma kehä klo 9, ryppi klo 17) päätteeksi Koda jaksoi silti juosta todella iloisesti.:)

Kellepä nämä ei kelpaisi? ;)

Tämän jälkeen kerättiinkin kimpsut ja kampsut nopeasti kasaan ja lähdettiin huristelemaan takaisin kohti Tallinan satamaa. Kumma juttu, miten toi paluumatka menee aina niin paljon nopeammin kuin menomatka.:D
Omassa sängyssä oltiin kahden aikoihin aamulla, huhhuh... Ei tämä kyllä ihan täysjärkisten hommaa ole, tai ei ainakaan ihan joka viikonloppu samanlaista rumbaa jaksaisi. Mutta kyllä oli jälleen kerran niin mahtava reissu, että oli ilman muuta tekemisen arvoinen! Kiitos vielä tätäkin kautta meidän mahtavalle seuralla; Katille, Helille ja tytöille! :) Tällä porukalla lähdettäisiin reissuun uudestaankin minne vain, milloin vain. Kiitos myös jälleen kerran Sarille ja Jennille seurasta, go Mäkkärit!

Viime viikolla tilaamani DE-geenitesti saapui toissapäivänä jenkeistä (nopeeta toimintaa!), eilen aamulla tehtiin testi ja tänään kävin viemässä sen takaisin postiin. Sen tuloksia jäädään odottelemaan siis, joten jänniä aikoja eletään senkin puolesta.