Rallya Lahdessa

Käytiin tänään, sopivasti halloweenin kunniaksi, rallytokoilemassa Lahdessa. Koda ja kaverini Tanja starttasivat tosiaan tuossa pari viikkoa takaperin myös Riihimäellä ja olivat siellä todella lähellä saada yli 90 pisteen tuloksen, mutta se tosiaan kaatui Kodan kakkahätään neljä kylttiä ennen maalia.. Jos tuo olisi putkeen loppuun asti mennyt, niin Kodalla olisi tänään voinut jo olla RTK1 plakkarissa. No, turha se enää on jossittela, se koe on nyt taputeltu eikä sille enää mitään voi. Se kuitenkin oli ilahduttavaa, että ennen tätä vahinkoa Koda teki todella hienoa rataa! Selkeästi parastaan tähän asti. Tanja vaan jotenkin osaa olla niin rauhallinen, mutta silti mielenkiintoinen ja tsemppaava Kodalle, että pikkukettu kuuntelee ja tekee hirmu hyvin töitä vaikkei mamma remmin toisessa päässä olekaan.:)
Silti minua jännitti aivan kamalasti, vaikka Tanja ohjaajana oli tänäänkin. Tanjan osaamiseen ja kisahermoihin luotan täysin, Kodasta ei vaan koskaan osaa sanoa millä tuulella se on. Herra kun on vähän sellainen on-off-tuuliviiri. Ja tänäänkin halliolosuhteissa oltiin ja pohjana tietysti taas tekonurmi, joka tunnetusti on noutajan nokkaan yleensä aivan huumaavan tuoksuinen. Viime kerta kuitenkin oli niin hienoa tekemistä, että odotuksia oli paljon ja hinku tietysti jo saada se toinen hyväksytty tulos, kun tuntui taas hetken aikaa sekin niin tuskaisen vaikealta.
Kaksikon vuoro koitti, enkä minä edes uskaltanut mennä kehän laidalle katsomaan, eikä siis kuviakaan ole. Nyt kyllä harmittaa, kun rata oli tosi hauska omaankin silmään ja kaksikko veti hirmu hyvin! Katselin kauempaa sivusta menoa, ja hienoltahan se näytti.:) Alussa Koda vähän nuuskutteli (mistä tulikin -1p puutteellisesta yhteistyöstä), mutta Tanja sai jäbän todella hyvin mukaan sen jälkeen. Radalta ei vauhtia puuttunut (sopii Kodalle!) ja pujottelukin tuli tehdä juosten. Se menikin hyvin, kunnes pujottelun lopussa kehän laidalla oli Kodan mielestä ilmeisesti todella epäilyttävä muovipussi, jota sitten piti pysähtyä ihmettelemään. Sehän sitten oli "epätarkasti suoritettu tehtävä" kun Koda pysähtyi vaikka olisi pitänyt siis juosta. Meno jatkui kuitenkin hyvin ja reippaasti, oli ilahduttavaa varsinkin nähdä että ukkeli teki töitä kontaktissa Tanjan kanssa, kuono siis korkealla ylhäällä eikä maassa päinkään, jes! :) Lopussa kaksikko vielä uusi yhden kyltin, mutta mieluummin tosiaan se -3p kuin -10p otetaan!

Kakkaepisodi on nyt anteeksi annettu.:)

Sitten jäätiin odottelemaan koko ALO2 ryhmän loppua ja tuloksia, pisteitä kun ei erikseen tässä välissä mihinkään ylös saatu. Tanjan kanssa veikattiin, että varmaan tyyliin 80 pisteen puolelle menisi. No mutta, tuomari luki jokaisen osallistujan pistemäärän koekirjoja jakaessaan ja kyllä meidän leirissä hihkuttiin kun Koda ja Tanja olivat saaneet huippuhienon tuloksen 90/100p! <3
Voi jehna, ei ollut tullut edes yhtäkään miinus pistettä vinoudesta, wohoo! :D Tuntui niiiin hyvältä tuon viime kerran jälkeen, että ei todellakaan jaksanut enää jossitella että oltaisiin jo tänään voitu tuo luokkanousu saada. No, toivottavasti sitten jo ensi kerralla! Toiveissa olisi se vielä tämän vuoden puolella kuitenkin saadaan, kun marraskuuksi meille on kaksi koepaikkaa varmistunut.:) Suurkiitos tätäkin kautta vielä Tanjalle!! Tanja ja bordercolliensa Lupe saivatkin vielä myöhemmin tänään avoimesta luokasta kolmannen hyväksytyn tuloksen ja koulutustunnuksen RTK2, onnea vielä siitäkin! Voittajaa kohti siis seuraavaksi.;)
Olin parin viime kokeen jälkeen jotenkin niin masentunut, kun oletin että tää ois sen verran "helppo nakki" että täytyisi todella pahasti mokata, (ja että se on jopa noloa) jos näin "helpossa" lajissa nollille jää. Kyllä noita nollia silti näkee yllättävän paljonkin, jopa alokasluokassa. Eikä se elämä kuitenkaan siihen kaadu, se nyt on nähty.:)
Tässä vielä todella hyvä kirjoitus siitä, minkä avulla olen itseäni tsempannut tässä lajissa jatkamaan. Kannattaa lukaista jos rallytoko vähänkin kiinnostaa:
http://teamaussiex.blogspot.fi/2015/09/rallytoko-se-luusereiden-laji.html

Ollaan me tässä välissä muutakin tehty, ei olla siis annettu synkäksi kääntyneen syksyn meitä (ainakaan vielä toistaiseksi) paljoa hidastaa. Joka viikko noin 1,5kk ajan ollaan nyt kerran viikkoon käyty tekemässä yhteiset noutotreenit kaverini Sarin ja Rocky-flätin kanssa. Kodan kanssa on tehty hommia noilla siipidameilla sekä pelkillä siivillä joka kerta ja kerta kerran jälkeen se tuo niitä varmemmin ja varmemmin ja innostuu niistä ihan hullun lailla, kun huomaa että ne pakataan mukaan.
Lähinnä ollaan tehty pito ja nostoharjoituksia, sekä hakuruutua. Palaukset on jäbällä olleet ihan loistavia.:) Tässä alla muutama kuva tosi hyvistä reeneistä, jotka taidettiin tehdä 20.päivä.

Viime viikolla hain pakkaseen pari heinäsorsaa. Niitä olisi nyt syksyllä/talvella tarkoitus kokeilla myös. Että josko noi maasta käsin nostot oikealla, kokonaisella linnulla lähtisi nyt onnistumaan. Sen takia ollaan lähdetty näin maltilla ja pikkuhiljaa liikkeelle näillä siipidameilla ensin.:) Meillä vaan ei ällöjä vaakkuja käytetä, hyi, vaan ihan kunnon lintuja.:D Täytyy kyllä käydä niillä vesinoutojakin kokeilemassa toki. Mutta kaikki aikanaan.

Viikko sitten oltiin Hyvinkäällä tolloilemassa, kirjaimellisesti. Käytiin nimittäin moikkaamassa tollokavereitamme Hymyä, Vienoa, Donnaa ja Vappua. Tollolauman mukaan lähti vielä lapinkoira Vilja. Samoiltiin pari tuntia Hyvinkään metsissä ja kyllä tekikin hyvää, niin itselleen kuin koirallekin! Kyllä Kodan kelpasi taas juoksennella tuollaisen haaremin kanssa.;) Ja ilmeisen tekohas lenkki olikin ollut, kun kotona pikkuketusta ei näkynyt kuin hännänpää sängyn alta kuorsauksen kera.
Kertokoon alla olevat kuvat kuinka joukossa tollous tosiaan tiivistyy.:)

Hymy, Vappu, Vieno, Koda ja Donna.

Metsänkettu.<3

Komistus kukkulalla.<3

Koda ja Hymy.

Tollot ja erilainen.:)

Ja nyt, hurrrrrrjaa halloweenia kaikille!