Eiraa moikkaamassa

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, niin eilen kävimme Helsingissä moikkaamassa Kodan tytärtä, Eiraa (Sancandy's Sunshine). Meinasi ensin jäädä reffit väliin kokonaan, kun koko päivän sateli sekä Helsingin puolella että meillä, mutta kaikeksi onneksi illaksi sää selkeni joten päästiin sittenkin tytteliä tapamaan.:)
Kodahan ei ollut tätä ennen vielä yhtäkään lapsukaistaan tavannut, edellisetkin suunnitellut reffit siirtyivät ukkosen vuoksi. Eira asustelee omistajansa Elsan kanssa aivan Helsingin keskustan tuntumassa, joten mitään kunnollista leikkipaikkaa ei koirilla varsinaisesti ollut, mutta ne saivat temmeltää taloyhtiön suljetulla pihamaalla, mutta kyllä se tolloille kelpasi ja menoa kyllä riitti! :D

Olen aina ollut sitä mieltä, että koirilla on joitakin vaistoja joista me ihmiset ei tiedetä yhtään mitään. Järkikin sen sanoo, etteivät Koda ja Eira voineet mitenkään tietää/ymmärtää olevansa isä ja tytär, mutta se niiden yhteys heti ensi näkemältä oli uskomaton. Ne olivat heti alusta pitäen yhdessä siihen malliin, kuin olisivat tunteneet toisensa aina. Kodahan on aina pitänyt pennuista tosi paljon, leikittää niitä ihan onnessaan ja sen hermo kestää pentujen metkuja hienosti. Mutta silti, Elsan kanssa ihasteltiin tuota niiden kontaktia toisiinsa, ei sitä voi oikein kuvailla edes.
Oli myös liikuttavaa, kun Eira selvästi nautti aikuisen koiran seurasta ja matki Kodaa ihan kaikin mahdollisin tavoin. Heti alusta pitäen se alkoi omaksua Kodan toiminta-tapoja ja eleitä, seurasi tarkasti ja joka paikkaan ja teki samalla tavalla perässä. Elsakin sanoi monta kertaa, että tuollaista se ei ole koskaan aiemmin tehnyt.

"Vitsit että iskä on siisti!"

Eira sai vähän etumatkaa.:D

Kukka-asetelmat on jänniä..

Harmillisesti kamera ei ihan pysynyt tollojen vauhdissa mukana ja lähes kaikki kuvat olivatkin tärähtäneitä..

Aivan ihana tytteli on kyllä kyseessä! Eira jäi pentuajalta mieleen todella hyvin, juurikin kauniiden valkoisten tassujensa ansiosta, mutta myös siksi että se oli kaikista sosiaalisin pentu. Oli joka kerta punkemassa syliin ja kun sen laittoi takaisin maahan niin se vain hyppi vasten että takaisin syliin ja rapsutettavaksi! Sellainen on Eira myös edelleen.:) Todella iloinen, reipas, avoin ja ihmisiin luottava pikkuneiti! Ulkonäöltään ja rakenteeltaan selvästi enemmän äitinsä tapainen, mutta luonteeltaan ja tavoiltaan hyvin Kodamainen. Eiralla on Hymyn tavoin vaalea turkki, mutta eiköhän se tuosta tummu jonkin verran kun pentukarva lähtee, ilmekin on enemmän Hymyn periä. Isänsä isot ja kaunisasentoiset korvat neidillä selvästi on.
Pihalla kulki muitakin ihmisiä, kaikki tuntuivat Eiran tietävän ja hyvin rohkeana ja luottavaisena Eira kävi Kodan kanssa kaikki vastaantulijat moikkaamassa.
Elsalla on tarkoitus tehdä Eirasta terapia/kaverikoira ja neidin luonne sopii siihen varmasti kuin nakutettu! Puhetta oli myös, että kävisin itse tyttösen kanssa muutaman kerran kehässä pyörähtämässä tulevaisuudessa.:)

Iskä on varsin ylpeen näköinen.:)

Kun kavereita ollaan niin lihapullatkin voidaan jakaa.

Siitä se lähtee!

Maahanmeno-harjoituksia.

"Iskä hei, kävisit parturissa!"

Lopuksi käytiin vielä kuuluisassa Koffin puistossa lenkillä ja siellähän Koda päätti sitten viihdyttää kaikkia puistossa olleita hyppäämällä suihkulähteeseen pulikoimaan ihan onnensa kukkuloilla..hohhoijaa, mihinkäs se tollo karvoistaan pääsisi.:D Eira tyytyi vielä toistaiseksi (ja ehkä ihan hyvä vaan) ihmettelemään lähteen reunalle että mitä ihmettä se iskä nyt oikein tolloilee...
Oli kyllä ihana sunnuntai-ilta ja meidän vierailu venyikin kolmen tunnin mittaiseksi. Kyllä sammui isä-koirakin saman tien kun kotiin päästiin.
Seuraavista reffeistäkin on jo puhuttu ja yritetään järkkäillä myös vähän isompaa pentumiittinkiä, toivottavasti saadaan se vielä tänä kesänä aikaiseksi kun kakarat vielä ovat pieniä! :) Jos joskus sellainen tilanne tulee, niin eiköhän Eira meille joskus päädy myös hoitoon.

Tämä ankea ja harmaa maanantai sai hiukkasen piristystä, kun vihdoin ja viimein saatiin yli kuukauden jälkeen postia Latviasta! Kodan LV MVA vahvistus saapui siis vihdoinkin! Olisihan se aikaa toki paljon säästänyt, jos olisi saman tien anonut myös ton Baltian valion arvon samaan syssyyn, mutta edelleen haluan sen sieltä Liettuasta. Paperit lähtikin sinne jo vetämään, joten aika voiton puolella kuitenkin jo ollaan! :) Taitaa juuri kesälomasesonki olla päällä vähän joka maassa ja järjestössä..

Keskiviikkona Koda pääseekin sitten vuorostaan Sissin ja Sissin perheen luokse hoitoon, kun itse lähden hurjalle kesälomareissulle Ouluun vanhoja kavereita ja kummityttöä katsomaan.:) Ovat kuulemma suunnitelleet hieman yhteisreenejä Sissille ja Kodalle sillä aikaa kun herra siellä kylässä on, kuulostaapa hyvältä mutta annas kattoa miten Koda niistä oikein selviytyy.
Jospa kävisi samaan syssyyn kun käyn Kodan heittämässä Hyvinkäälle, niin myös Hymyä ja Siru-tyttöä katsomassa.

Juhannus

Juhannus tuli ja meni ja tänäkin vuonna sitä vietettiin mökillä perheen ja koirien kanssa rentoutuen. Harvinaista kyllä, saatiin kerrankin nauttia poutaisesta ja lämpimästä juhannussäästä.
Pojat nauttivat täysin siemauksin vapaudestaan, aamusta iltaan joko juostiin pitkin puutarhaa tai oltiin järvessä lotraamassa. Iltaisin olikin sitten hiirenhiljaista ja kaksi koiran taljaa vain mökin lattiaa koristamassa.:)

Onnelliset kesäpojat!

Tosi tasaväkisiä ja yhtä nopeita uimareita ovat kyllä. Matalassa vedessä Koda voittaa aina uimakilpailun pallon luo, kun pystyy hyppimään vedessä pallon tykö, mutta syvässä vedessä uivat ihan rintarinnan Eetun kanssa.:)
"Pihakoirat eivät pidä vedestä eivätkä ui" meille sanottiin ennen muinoin, mutta Eetu on ollut asiasta ihan toista mieltä heti ensimmäisestä kesästään lähtien. Jos herra saisi itse päättää, se varmasti asuisi vedessä.

Eetu juoksee veden päällä.:D

Eetu on ollut aina hullu uimahyppääjä, joka ei ole epäröinyt hetkeäkään hyppiä alas kallioilta tai laiturin nokasta. Koda sen sijaan on tuolla kallio/laiturirannassa jäänyt aina rannalle eikä ole suostunut veteen menemään, matalasta venerannasta sen sijaan on aina ennen uinut. Vielä viime kesänäkään ei edes tuolta kalliolta uimaan lähtenyt.
Senpä takia yllätys oli melkoinen, kun tällä kertaa heti ensimmäisen pallon heiton jälkeen Koda pomppasi kalliolta veteen kuin olisi tehnyt niin aina. Sen uimainto on vahvistunut ja vahvistunut joka kesä, mutta tänä keväänä siitä on tullut ihan mahdoton vesieläin. Ja joka kerta kun tuo koira kastuu, niin en voi kuin ihmetellä miten hoikka poika sieltä kaiken karvan alta oikein paljastuukaan, kyllä toi turkki hämää vain niin paljon!

Tuu jo heittämään sitä palloa sieltä!

Sitten Koda yllättikin toden teolla, kun kokeilin lähtisikö sekin jo laiturinnokasta hyppäämään veteen ja...johan pomppasi!

Kohde tähtäimessä!

Välillä pompittiin kallioltakin.

On kyllä vaikea, lähes mahdotonta, enää kuvitella ja muistella sitä aikaa, kun tuo punaturkki pelkäsi syvää vettä ja uimista eikä edes tassujen kastaminen ollut kivaa.:D Ja minä niin pelkäsin ettei tuosta uivaa ja "kunnollista" noutajaa edes tule..kuinka paljon se onkaan muuttunut! Hiljaa hyvää tulee, eikös se niin mene? :)

Eetunen 6,5-vuotta.

<3

Mamman yltiökommeet pojjaat!

Keskikesän juhla antoi myös sopivasti aikaa ajatella kulunutta vuotta. Ollaan tosiaan vasta vuoden puolivälissä ja meillä on jo sitä viimeistä cacibia sekä CIE-titteliä lukuunottamatta kaikki tämän vuoden tavoitteet täynnä! Totaalisena plussana tulivat Suomen sertit kera VSP:n ja ropin sekä nuo maiden tittelit, sitä Liettuan reissua kun ei vielä tuolloin uuden vuoden paikkeilla oltu lyöty lukkoon. Tietysti kyllä edelleen parasta koko vuonna on ollut tuo pentujen syntymä.<3 Ainoa mikä on jäänyt tekemättä on mejä-startti, ei ole edes jäänyt siitä kiinni etteikö kokeisiin oltaisi mahduttu vaan yksinkertaisesti on liian vaikeaa järkätä kokonaista viikonloppua vapaaksi sitä varten..
No, eiköhän senkin aika vielä tule ja varataan niille jatkossa enemmän aikaa, sillä mulle ihan oikeasti meni vasta nyt kaaliin, että Koda ei ole vielä edes neljää vuotta täyttänyt ja sillä on jo niin paljon plakkarissa että...! Tuli jopa hieman tyhjä olo että mitäs nyt sitten? Itellä kun ei kuitenkaan mielenkiinto riitä edes näyttelyissä ravaamiseen enää kuin sen yhden cacibin verran. Ei sillä, eihän maailmasta lajit lopu kesken, mutta silti.. Tietysti toi taipparihomma nyt ehkä jatkossa sitten, se on ainakin ottanut niin isoja harppauksia eteen päin ja meillä molemmilla on hauskaa kun viskellään lintuja metikössä ja rannalla.:) Rallyn voittajaluokan reenaaminenkin on jäänyt eikä tokokaan enää kiinnosta noilla uusilla säännöillä. Meillä on koko heinäkuu täysin tyhjää kalenterissa, elokuussa sentään pari pientä juttua mutta nekin ehkä-statuksella.
Eihän Kodalla tietenkään kaikkea mahdollista tilillään ole, mutta silti vajaa 4-vuotiaaksi koiraksi niitä on PALJON. Ja koira on ihan parhaassa mahdollisessa harrastusiässä ja on sitä vielä monta vuotta, toivottavasti terveenä myös pysyen. Sen takia olisi kyllä jotain keksittävä ettei ihan tyhjän päälle jäädä..ehkäpä VEPE? Nyt kun herra hyppii innoissaan kallioilta ja laiturilta veteen niin jospa veneestäkin hyppääminen onnistuisi? :)
No, joka tapauksessa tässä riittää nyt vielä mietittävää, mutta mitään paineita en ota tai kiirehdi mihinkään päätä pahkaa. Niin huikea vuosi meillä on ollut jo tässä vaiheessa, että on kyllä syytä pysähtyä nauttimaan jo näistä saavutuksista! :)

Meidän mökin yläkerran ikkunat uusittiin ja keksin ottaa vanhat ikkunankarmit uusiokäyttöön. Lasit pois, pari kerrosta uutta maalia pintaan ja kanaverkkoa taakse ja voila, erilaiset ja persoonalliset ruusuketaulut olivat valmiit! Olikin jo iso pinkka noita kertynyt hyllyn päälle ja pitkään olin miettinyt miten saada ne kivasti näkyville. Edelliset ovat korkkitaulussa kiinni mutta ei silti ole mielestäni ainakaan se kaunein ratkaisu.

Myös valiotodistukset (Latvia ja sen myötä koko Baltia edelleen puuttuvat...) pääsivät myös vihdoinkin kehyksiin ja nyt pitäisi vain jaksaa iskeä koko porukka seinälle.

Viikonloppuna olisikin sitten tarkoitus ajella Helsinkiin Kodan tytärtä Eiraa moikkaamaan! Vaikka itse sanonkin, niin siinä on kyllä tyrmäävän näköinen ja lupaava pentu, jo näin kolmen kuukauden iässä! :)<3

Sancandy's Sunshine eli Eira.

EE MVA

Toissapäivänä, keskiviikkona, saatiin kauan odotettua postia Virosta, kun Kodan EE MVA-todistus sekä ruusuke saapuivat.:) Nyt siis uupuu enää Latvia, josta kahden viikon totaalisen hiljaiselon jälkeen vihdoin ja viimein kuitattiin että asian pitäisi olla ok ja hoidossa, joten nyt sitten jäädään odottelemaan postia sieltäkin suunnalta. Sen jälkeen lähteekin vielä anomus koko Baltian valionarvoon, päätin kuitenkin anoa sen Liettuasta. Sieltä kaikki sai kuitenkin alkunsa ja Liettualla on  kuitenkin kaikista hienoin ja laadukkain BALT MVA-ruusuke, jonka tähden suostun odottelemaan hieman pidempään. Ei tuotakaan titteliä ihan joka hurtta saa, joten sama se on nauttia siitä täysin rinnoin.:)
Ihan vielä ei koiranettiin asti ole tämä titteli kerinnyt, mutta yhtä validi se on silti jo joka tapauksessa.

Muuten meille ei kyllä mitään ihmeellistä kuulukaan. Viime viikolla piti Kodan ja Hymyn lapsukaisia nähdä, mutta reffejä piti sittenkin vielä vähän siirtää. Mutta eiköhän tässä kuitenkin jo pian nähdä, ei nuo kuitenkaan kovin kauaa pieninä naskalihampaina enää pysy! :)
Muuten ollaan tosiaan täysin hiljaiseloa kotosalla vietetty, mutta kyllähän meillä tosi aktiivinen kevät olikin! Rallytokon voittajaluokan treenaaminen PITI aloittaa, mutta sekin on vähän jäänyt..toukokuu kun oli niin helteinen, ettei silloin ollut puhettakaan että olisi jaksanut reenailla.
Toisaalta, miksipäs sitä koko ajan pitäisi jotain olla tekemässä? Kesällä kuitenkin lenkkeillään, mökkeillään ja uidaan niin paljon että kyllähän siinä jo riittää tollolle tekemistä kylliksi. Tämän vuoden tavoitteet on kuitenkin jo lähestulkoon saavutettu (vika cacib enää uupuu!) joten pullat on niin hyvin uunissa, ettei enää edes tarvitse "veren maku suussa" tehdä yhtä mitään. Ja se on aivan ihana tunne! :)

Hyvin harvakseltaan ollaan käyty sentään vähän taipparireenailemassa. Toukokuussa, ennen Liettuan reissua, pidettiin Sissin ja Juhan kanssa aivan mahtavat vesinoutotreenit mutta silloin en tainnut tänne niistä postata mitään. Kodallahan on ollut siinä sellainen ongelma, ettei ole rantavettä syvempää suostunut lintua noutamaan, mutta entäs nyt!

Pikkukettu oli aivan onnesta soikeana ja ampaisi sellasella innolla lokin noutoon pitkältäkin matkalta, että monta kertaa piti hieraista silmiä oliko se varmasti Koda.:D Haettuaan lokin Koda ihan vaati haukkumalla että lisää lisää lisää! Ja lokki haettiin monta kertaa pehmeillä hyvillä otteilla. Vesinoudoissa Koda ei käteen asti palauta millään, mutta rantavesihän riittää vallan hyvin joten ei huolta siitä.:)

Vaakkuilemassa ollaan käyty säännöllisen epäsäännöllisesti omin päin sen jälkeen. Ja on muuten aivan mahtava tunne, kun voi luottaa siihen että koira tuo riistan kuin riistan nykyään empimättä ja ennen kaikkea koska sillä on KIVAA. Koska vaakut kelpaa Kodalle nykyään hirmu hyvin eikä ole noudoissa eikä nostoissakaan enää mitään ongelmaa, on seuraava askel sitten ollut kestävyyden lisääminen hakuruudussa. 3-4 varista kun on tähän asti ollut sellainen maksimi, sen jälkeen on herran into lopahtanut lähes tyystin ja loppu menee täysin haahuiluksi.
Sen lisäksi ollaan reenattu nimenomaan lämpimillä keleillä, joka on Kodalle se hankalin ilmasto. Metsässä kun ei tuule niin on entistä lämpimämpää ja silläkin tavoin pikkuhiljaa kestävyyttä nostatettu. Viimeksi juuri keskiviikkona käytiin lämpimällä kelillä metsässä, hakuruudussa oli neljä vaakkua ja yksi fasu. Otteet vaihelivat ja pari kertaa joku vaakku tipahti matkalla, mutta se ei ollutkaan pääasia vaan se, että jaksoi etsiä kaikki loppuun asti ja mikä hienointa; Koda nosti kaikki spontaanisti itse eikä tarvinnut kehottaa yhdenkään linnun kohdalla! Upea ukko! :)
Oma ohjaaminen onkin keskittynyt siihen että olisin täysin hiljaa kunnes palautus olisi jo tarpeeksi lähellä sekä siihen, että ollaan aina lopetettu hyvään onnistumiseen vaikka se tulisi esimerkiksi vain 10 minuutin tekemisen jälkeen niin se loppuu siihen kun menee hyvin ja koiralla on kivaa. Ja niin sillä on ollut intoa tehdä seuraavallakin kerralla ja hyvin on mennytkin! Nyt pitäisi vaan kania kokeilla taas pitkästä aikaa sekä vielä lisää vesinoutoja vieraammillakin rannoilla, sillä Koda silti tuppaa edelleen hieman vieraskorea olemaan oudommilla rantapenkereillä..

Yllä olevat kuvat ovat keskiviikon treeneistä ja tässä vielä linkki instagram videoon toukokuisista reeneistä, jossa on vähän esimakua siitä miten pikkukettu parhaimmillaan palauttaa vaakkua:

https://www.instagram.com/p/BFlWcdQNqf4/?taken-by=whysosiirious

BY MVA

Tänään saatiin uunituoretta postia suoraan Minskistä!
Tajusin tosiaan viime viikolla, vasta muutama päivä itse reissun jälkeen, että Kodahan tosiaan valioitui myös Valko-Venäjältä! Sen takia en sitä mihinkään alunperin edes lisännyt vaan piti joka paikkaan se vielä jälkikäteen muuttaa, kun tosiaan pitikin paikkansa että se yksi serti sieltä riittää. Yksi "pilipali-titteli"siis lisää, mutta totta hemmetissä me kaikki tittelit otetaan mihin ollaan oikeutettuja! :)

Ja tämä BY MVA:n vahvistaminen hoitui paremmin kuin hyvin, nimittäin juuri sopivasti viime torstaina suuntasi Miliamin bussi kohti Minskin viime viikonlopun näyttelyitä. Toimitin siis Kodan paperit bussille ja Krista (iso kiitos vielä näin bloginkin kautta!) suostui ne siellä paikan päällä vahvistamaan. Tiedä sitten kuinka kauan olisi muuten mennyt, jos olisi etanapostilla tämä kaikki pitänyt tehdä, Valko-Venäjällä kun ei kopiot kelpaa vaan piti nimenomaan olla aito ja alkuperäinen serti lappu mukana..
Ja tänään bussi saapui takaisin Helsinkiin josta pääsin Kodan valiovahvistuksen ruusukkeineen noutamaan, huippua! :)
Nyt siis vielä edelleen Latvian ja Viron (ja myöhemmin Baltian) vahvistuksia odotellaan..