Pentujen kuulumisia

Kevään kuluessa, kesän saapuessa ja isän reissaillessa syvällä Baltiassa, ovat pikku-pennelit sillä aikaa kotiutuneet uusiin koteihinsa ja luonnollisesti kasvaneet roimasti.:)
Reippaitta ja ihmisrakkaita ovat kaikki ja perheet ovat olleet pentuihinsa tyytyväisiä mikä on hienoa kuultavaa. Ikää kakaroilla on ensi maanantaina 10 viikkoa.
Muutamista olenkin suureksi ilokseni saanut kuulumisten lisäksi myös kuvia ja tässäpä niistä joitakin:

Sancandy's Speed Demon eli Leo.

Sancandy's Sunrise Surprise eli Reima.

Mini-Koda eli Eino (Sancandy's Steal the Show)

Sancandy's Sunshine eli Eira.

Eira.                              

Kuvankaunis Eira.<3

Sancandy's Shot in the Arm eli Hani.

Sancandy's Sweetheart eli Siru, joka jäi Maijalle.

Siru on jo tutustunut varikseenkin.:)

Ensi viikolla olisikin tarkoitus reffata sekä Leoa että Sirua, kivaa! Sitä todellakin odotellessa.:) Toivottavasti vaan saataisiin edes pikkuisen viileämpää keliä, ei näillä helteillä jaksa tehdä mitään, en minä eikä koira. Onneksi tuo vilvoittava Tuusulanjärvi on kuitenkin vain viiden minuutin ajomatkan päässä.:)

Liettuan valloitus

No niin. Nyt on pari päivää lepäilty ja palauduttu reissun jäljiltä, joten eiköhän olisi jo korkea aika rustata ylös viime viikonlopun tapahtumat.
Vietimme nimittäin toukokuun viimeisen viikonlopun Moletaissa, Liettuassa. Tätä reissua oli mietitty pitkään ja arvottu moneen kertaan että lähteäkö vaiko ei. Tämä oli nimittäin samanlainen erikoisviikonloppu Druskininkain tapaan, että kolmella sertillä oli mahdollisuus valioitua kertaheitolla. Juurikin Druskininkaissa saatiin ne 2/3 sertiä sekä myöhemmin Minskissä 1/2 sertiä ja niiden jälkeen olo oli niin tyhjä ja pettynyt, että silloin vannoin että ei ikinä enää. No, jostain syövereistä sitä sitten kuitenkin sen verran sisua vielä löytyi, että päätin kuitenkin VIELÄ KERRAN yrittää joten ilmoitin Kodan Moletaihin. Tämä reissu oli siitäkin erilainen, että tällä kertaa emme lähteneet reissuun kaksin, vaan meidän mukaamme lähti myös Sissi-neiti (Kitimat Tell Me More). Sissin perhe oli lomalla ulkomailla niin neitokainen oli meillä hoidossa muutenkin, niin oli sitten sovittu että ottaisin Sissin meidän kanssa reissuun mukaan niitä sertejä ja neidin ensimmäisiä cacibeja toivottavasti hakemaan.:) Ja mikäs siinä, Koda ja Sissi ovat vanhoja tuttuja ja tulleet aina hienosti toimeen ja kaksikko olikin tavattoman helppoja ja rauhallisia matkakavereita koko reissun ajan. Vieläkin ihmetyttää, miten helposti ja vaivattomasti koko reissu meni kahden koiran kanssa.

Hönöt eivät vielä alkuviikosta tienneet, mihin viikonloppuna suunnattaisiin.

Matka kohti Moletaita alkoi aikaisin torstai aamuna. Klo 5.30 oltiin satamassa pakkailemassa kamoja Miliamin bussiin. Meitä olikin tällä reissulla vain kahdeksan matkalaista plus matkanjohtaja, ei olla noin pienellä porukalla bussimatkalla oltukaan! Olin aivan varma että lähtijöitä olisi ollut paljon enemmänkin, mutta näin pienellä porukalla oli huomattavasti helpompaa.:D Yhteishenki bussissa oli jälleen kerran mahtava alusta pitäen ja ennestään tuttujakin siellä oli.

Kohta mennään!

Kauas on aina pitkä matka. Torstai-iltana saavuttiin hotellille Vilnaan ja vaikka koko päivä oltiin bussissa istuttu, niin kyllä sitä vaan silti oli ihan puhkipoikki, niin koirat kuin itsekin ja unta ei tarvinnut kauaa odotella.
Perjantaina koitti sitten ensimmäinen näyttelypäivä. Druskininkaissa oli kolme KV näyttelyä, Moletaissa sen sijaan lähes kaikilla ryhmillä oma erikoisnäyttelynsä perjantaina sekä sitten KV sekä lauantaina että sunnuntaina. Meillä oli siis luonnollisesti ensimmäisenä vuorossa noutajien erikoisnäyttely. Tollereita oli ilmoitettu viisi ja kaikki Suomesta, Koda oli ainoa uros. Tällä kertaa en laittanut ollenkaan pahakseni sitä, että Kodalla ei ollut kilpailua. Liettuassa kun on hieman hassu sääntö, että mitkään sertit eivät siirry minnekään, valiotkin voivat kerätä niitä niin paljon kuin sielu sietää, joten siellä on vain ja ainoastaan voitettava mikäli mieli sertejä tekee. (Ja tekeehän sitä!)

Noutajaerkkarissa tuomarina oli italialainen labbiskasvattaja Sergio Scarpellini. Päivä oli ollut pitkä ja tuskallisen helteinen, näyttelypaikalle tultiin jo kymmenen maissa mutta me pääsimme kehään vasta puoli neljältä, joten koirat sekä itse oliin jo lievästi kuumissaan ja väsyneitä mutta parhaamme tehtiin. Koda esiintyi tuttuun tapaansa hyvin rauhallisesti, mutta jaksoi silti juosta yllättävän hyvin siinä helteessä. Erinomainenhan sieltä tuli sertin kera sekä sitten automaattisesti paras uros.
Koda sai myös Club Show Winner-16 - tittelin, joka Suomessa nyt ei ole virallinen, mutta Liettuassa olisi validi jos sinne vielä joskus on tarvetta suunnata. Eipä haittaa, siitä saatu ruusuke on kuitenkin hieno muisto jo sinänsä että sellainenkin nyt kuitenkin on.:)

"3,5 years old. Lovely head. Nice color. Good coat and topline. Well angulated. Good bone and feet. Moves well."

Siitä sitten äkkiä koiran vaihto ja Sissin kanssa kehään, neiti esiintyi käyttöluokassa. Sissihän oli aivan erilainen kehäkettu kuin Koda; täynnä virtaa ja hyppi ja pomppi eikä seisomisesta meinannut tulla mitään. Arvostelussa olikin (täysin aiheesta) maininta että tarvitsee malttia esiintymiseen, mutta sai neiti silti onneksi Kodan tavoin sen ensimmäisen tarvittavan luokkasertinsä! Sissi oli lopulta PN3, joten hieno päivä oli kaikin puolin!
Roppikehä olikin sitten mielenkiintoinen, sillä se juostiin lähes kaksi tuntia myöhemmin ite rotukehän jälkeen. Erkkari kun haluttiin ilmeisesti huipentaa ns.isoon kehään, että kaikkien noutajien PU1 ja PN1 koirat juoksisivat isossa kehässä ja roppi valittaisiin vasta siellä. Voin kertoa että Kodaa eikä hirveästi itseäänkään ei enää siinä vaiheessa paljoa kiinnostanut, kun päivä oli jo muutenkin ollut pelkkää odottelua ja kärventymistä. Roppi oli odotetusti ja ansaitusti kuvankaunis Esta ja Koda siis VSP. Eipä sillä, PU1 ja VSP-saavutuksista tuli jo sellaiset ruusukkeet sekä pokaalit, että en voinut uskoa että ne oli tosiaan meille, kun ne olivat lähes RYP-palkintojen kokoiset ja näköiset.:D Joten panostus tähän erkkariin oli paikalliselta noutajajärjestöltä kyllä huikea, wau!

ROP Esta, VSP Koda.

Laatatkin oli hienot!

Eipä tarvinnut perjantainakaan kauaa nukkumattia odotella. Lauantaina herättiin yhtä aurinkoiseen säähän, mutta kaikeksi onneksi päästiin kehään jo 10.30, niin ei tarvinnut perjantaiseen tapaan koko päivää odotella sekä ennen kaikkea vältyttiin pahimmalta helteeltä.
Lauantaina oli siis vuorossa KV ja ennen kaikkea toki se pelkkä luokkaserti toiveissa, mutta myös se Kodan toinen Liettuan cacib ja yhteensä kolmas sellainen, oli ollut tämän reissun sellainen minimitavoite. Lauantain tuomarina toimi tanskalainen Marianne Holm-Hansen, joka ilmeisesti (joidenkin mukaan) kantaa myös hieman kyseenalaista lempinimeä hölmö-Hansen. Ja tämän kehäkokemuksen jälkeen en hirveästi ihmettele miksi.
Tämän jo melko iäkkään tuomaritädin selkä oli kipeänä, eikä hän sen takia koiria kovin kummoisesti käynyt läpi ja ainakin tollereissa tutki junnunartunkin pöydällä. Olin alunperin ladannut varmimmat odotukset juuri tähän tuomariin, kun pohjoismaalaiset yleensä tykkäävät juuri tästä Kodan tyyppisestä rotevasta ja turkikkaasta mallista. Tuomarilla oli kuitenkin alusta pitäen nyrpeä naama Kodan nähdessään. Hän seisotti meitä tooooodella pitkään ja multa meinasi jo usko loppua että päästäänkö me koskaan täältä kehästä pois. Lopulta tuomari totesi pelkästään "thank you" jonka jälkeen jäin ihmeissäni katsomaan että mitähän me nyt sitten mahdettiin saada. Tuomari tuli meidän luokse surullinen ilme kasvoillaan ja alkoi selostamaan, että kyllä tämä liikkuu kauniisti, mutta tällä saisi olla enemmän valkoisia merkkejä, tältähän esimerkiksi puuttuu kokonaan valkoinen hännänpää joka on tollerin perusmerkki. Tuijotin tuomaria epäuskoisena että OIKEASTI jätätkö tuon takia mitään antamatta?? Valahdin jo epätoivoon ja ajattelin että jaahas, yleensä me ollaan vasta silloin viimeisenä näyttelypäivänä tiputtu korkealta ja kovaa mutta että nyt se kosahti sitten tähän toiseen päivään. Mutta sitten tuomari kuitenkin totesi, että kokonaisuus on sen verran hyvä että kyllä hän sille sertin sekä cacibin antaa ja en osaa edes kuvailla sitä tunnetta siinä kohtaa! Nousin epätoivon pohjamudista takaisin pilviin sellaisella ryminällä että oksat pois.:D Taisinkin siinä nopeasti todeta tuomarille että kylläpä säikäytit minut toden teolla, mutta kiitos kuitenkin. Pienenä vinkkinä kuitenkin, että mikäli tolleriasi ei ole valkoisilla merkeillä pilattu, niin tälle tuomarille ei ehkä ihan ensimmäisenä kannata mennä.(Kun edes Kodan valkea piirto, iso valkea rinta ja tassut ei riitä)
Suureksi hämmästykseksi ei tuo Kodan saama arvostelu kuitenkaan mikään hirveän huono edes ollut:

"Good size. Little long in body. Excellent head and expression. Good ears. Correct topline and angulations. Excellent bones and feet. Correct tail carriage and coat quality. Would want more white markings."

Niin ja nappasihan Kodapoika samalla kertaa myös Crufts-oikeuden jo toistamiseen! Aika huikeeta.:) Ei tuotakaan nyt kuitenkaan ihan joka paikassa jaella.

Sissistä sen sijaan tuomari piti kovasti ja neiti nappasikin myös toisen sertinsä sekä oli PN2 vara-cacibin kera, jonka voi anoa Estan takaa oikeaksi cacibiksi joten Sissin tavoite siitä ensimmäisestä valkoisesta täyttyi myös heti! Me löydettiin juuri oikeaan aikaan kaikeksi onneksi lauantaina Sissin kanssa se yhteinen sävel kehässä ja se kyllä näkyikin heti.:) Jätin nakit kokonaan pois, kun niistä neitokainen meni täysin sekaisin ja mentiinkin siis pelkillä nappuloilla kehään, joten Sissi malttoi niiden turvin seistä ryhdikkäästi ja rauhallisesti kehässä.
Loppujen lopuksi Esta oli jälleen kerran ROP ja Koda siis toistamiseen VSP ja tämähän kelpasi meille paremmin kuin hyvin.:) Tavoitteet olivat jo toisena päivänä hyvin hanskassa; molemmille toiset sertit, Sissille ensimmäinen cacib ja Kodalle se kolmas! Tämä varmisti siis sen, että Koda ei ole kuin enää sen YHDEN cacibin päässä inttivalion arvosta! HUIKEETA.:) Kodallahan menee tuo tarvittava aikaraja 1v1p umpeen elokuussa, tarkemmin laskettuna 9.8 lähtien voidaan sitä viimeistä valkoista lähteä hakemaan. Huhhuh! Se oli se meidän tämän vuoden päätavoite eikä se ole enää kaukana.

No, sittenhän oli enää jäljellä se kuuluisa viimeinen näyttelypäivä. Se ratkaiseva päivä, joka oli ollut kuin kirous meidän päällä aiemmin. Voin kertoa, että paljoa ei yöllä nukuttanut ja aamulla olin niin hermostunut että kävi ihan meidän bussilaisia sääliksi ajomatkalla hotellilta näyttelypaikalle.:D Sunnuntaina meillä oli tuomarina kazakstinlainen, todella tiukka täti Natalya Drovossekova. Päästiin kehään jo heti aamukymmeneltä, eli sopivasti taas ennen pahimpia helteitä. Koda olikin sitten ihan ensimmäinen koira koko kehässä. Reissu oli ollut jo todella pitkä ja ottanut veronsa, Kodaa ei nimittäin kiinnostanut enää pätkän vertaa esiintyä. Vaikka mitä tein, niin se seisoi täysin laiskasti lysyssä eikä liikkeissäkään ollut enää potkua ja Kodaa sai melkein raahata perässä. Jännäksi siis meni, todella jännäksi. Muistan vieläkin, kuinka näyttelyhihnaa pitelevä käteni tärisi kuumuuden ja jännityksen yhteisvaikutuksesta.
Tuomari lateli arvostelua venäjäksi, joten oli luonnollisesti vaikea arvata mihin riittää. Lopulta tuomari totesi meille "excellent" joka toden totta meinasi sitä kolmatta viimeistä tarvittavaa luokkasertiä!! Minä kiljahdin ja aloin tanssia ja rutistaa Kodaa ja kyllä sieltä muutama onnenkyynelkin jo tuli. Tuomari totesi heti perään, että cacibia hän ei tänään anna (tuomarilla on oikeus olla antamatta vaikka erinomaisen ja luokksertin saisikin) ja minä tähän onnesta soikeana totesin että ei haittaa yhtään (koska ei me sitä tosiaan enää edes tarvittu!!) ja jatkoin kehässä tanssimista. Tuomari tuijotti minua ihmeissään ja totesi toisen kerran että tajusinhan minä että ei cacibia ja sanoin että joojoo ei haittaa, vain serti me haluttiin.:D Koska nyt VIHDOIN JA VIIMEIN se oli totta; Kodasta tuli kuin tulikin Liettuan valio!! <3 Sehän meinasi myös sitä, että Kodasta leivottiin samaan syssyyn myös Valko-Venäjän, Latvian, Viron sekä koko Baltian muotovalio!!

Piti siinä sitten vielä sen verran koota itsensä, että sain vietyä Sissinkin kehään koska täytyi totta kai vielä yrittää neidillekin se viimeinen saada Kodan tapaan. Sissillä riitti virtaa vielä viimeisenäkin päivänä, mutta neiti malttoi esiintyä jälleen hienosti ja se näkyi; Sissi oli toistamiseen PN2 vara-cacibilla ja kolmannella sertillä. Näin ollen Sissistä leivottiin kertaheitolla sekä Liettuan että Suomen muotovalio, huikeeta!! :)

En meinannut vielä tämänkään jälkeen uskoa, että kyllä se vaan oli totta; me päästäisiin vihdoinkin kotimatkalle valioina! Vasta kun sain ruusukkeen ja mustaa valkoisella käteen, niin tajusin sen kunnolla että nyt se oli plakkarissa eikä kukaan sitä meiltä voisi enää pois viedä!
Piti totta kai "pikapuhelu" soittaa Sarille, Kodan kasvattajalle, joka kovasti odotteli tuloksia ja liikuttuneeksi hihkumiseksi se puhelu sitten meni.:') Toivottavasti näitä puheluita pääsee vielä jatkossakin soittamaan!

BY LT LV EE BALT MVA <3

Tiedän, että monet näissäkin piireissä pitävät näitä "pilipalilitilati" valiotitteleitä helppoina, hölmöinä ja ehkä jopa hieman turhina. Totta, eihän tämä mikään FI MVA-tasoinen juttu ole, mutta silti meille aivan yhtä tärkeä ja huikea juttu! Ja voin kertoa, ettei todellakaan ole myöskään helppoa! Täähän oli meille sellainen "kolmas kerta toden sanoo"-juttu. Vaikkei kilpailua liiaksi olisi, niin jos tuomari ei tykkää niin ei sitten vaan tykkää. Ja kun kuitenkin tuntuu, että tänä päivänä tuoltakin päin maailmaa löytyy jo ihan "oikeitakin" tuomareita, eikä enää pelkästään vain erimaatteja ja kaikille kaikki mahdollinen-tyyliin. Kyllä se on meidän reissuilla nähty ja todistettu ja niinhän sen osoitti tämä sunnuntainenkin tuomari. Ja haluan kuitenkin uskoa, että ei näitä valiotitteleitä silti ihan joka rakille kuitenkaan jaella.:D Paljon ollaan jouduttu reissaamaan ja panostamaan, niin ajallisesti kuin rahallisesti. Pari edellistä reissua kun jäi niiiin lähelle mutta kuitenkin niin kauas, niin ehkä senkin takia tämä tuntuu vain entistäkin makeammalta! Kuten Sarikin sanoi; periksi ei anneta! :)

Senkin takia oli pakko valioskumpitella ja kakutella "mummolassa" heti maanantaina kun oltiin kotiuduttu. Niin vahvasti ovat kotijoukot sekä monet kaverit ja tuttavat eläneet mukana, kiitos vielä tätäkin kautta teille, tiedätte kyllä keitä te olette.:)

Vieläkin vähän väsyttää, mutta on kyllä kaikki ollut sen arvoista. On kiitollinen ja liikuttunut olo.:) Eilen lähti valionarvo hakemukset Latviaan ja Viroon päin joten niitä sitten jäädään odottelemaan vielä. Nyt me jäädäänkin ansaitulle tauolle vähän kaikesta, mutta varsinkin näyttelyistä. En voi kuitenkaan kieltää sitä, että pikkuisen on alkanut tehdä mieli käväistä myös mahdollisesti Ruotsin ja Norjan puolella sertijahdissa, mutta se ei ole silti ihan vielä ajankohtaista.
Seuraava tavoite kuitenkin kun on vasta loppukesästä/syksystä sen viimeisen cacibin suhteen ja silloin päästäänkin tavoittelemaan sitä valioluokassa.:) Suomessa en aio tuolla valioluokalla "ratsastaa" kuten monet muut, ja varsinkin kun täältä me ei enää tarvita yhtään mitään enkä koe saavani siis enää mitään irti sitä kautta. Kunhan saadaan ne mitä tarvitaan niin se riittää, kuten tämäkin reissu sen erinomaisesti osoitti. En halua luopua meidän jalat maassa-tyylistä kirveelläkään.:)

Pienet Moletain tuliaiset.:)

Ja kaiken tämän on totta kai mahdollistanut Koda.<3 En voi tarpeeksi Saria sanoin kiittää tästä koirasta, vaikka yritetty on. Tiedän, että sitä on parjattu selkäni takana sekä joskus jopa päin omaa naamaani. Mutta me ei olla siitä välitetty, vaan pyritty tekemään samaan tahtiin omia juttujamme. Tiedän kyllä Kodassa olevat puutteet ja "virheet" täysin hyvin itsekin, mutta kelläpä meistä olisikaan sitä ihan täydellistä koiraa?

Kiitos Koda, kun olet juuri tuollainen kuin olet .<3 Kiitos näistä uskomattomista hetkistä, muistoista ja seikkailuista, joita en koskaan kuvitellut koiran kanssa jakavani. Toivottavasti näitä on meillä vielä paljon edessä. Kaunis, rakas koirani.<3

Every once in awhile a dog enters your life and changes everything.

Pennut 7 viikkoa

Jouduin melkein syödyksi elävältä!

Niin se aika vaan rientää ja pennut kasvavat! Eilen Kodan ja Hymyn lapsosille tuli mittariin jo 7 viikkoa, eli ovat ns. "täysi-ikäisiä" ja valmiita luovutukseen. Ensimmäiset lähtevätkin uusiin koteihinsa jo heti tällä viikolla. Toisaalta ihanaa, mutta myös haikeaa. On näihin kaikkiin karvapalloihin kiintynyt jo niin paljon ja olen kyllä onnekas, että olen päässyt niitä paljon näkemään tämän seitsemän viikon aikana, suurkiitos siitä ennen kaikkea Maijalle! :) Oli hienoa olla tässä "projektissa" mukana, ja nythän kaikki OIKEASTI vasta alkaakin, kun pennelit lähtevät valloittamaan maailmaa kukin omalla tahollaan.:)

Kerkesin vielä viime perjantaina käydä katsomassa pentuja viimeisen kerran, kun koko pesue oli vielä koossa. Ilma suosi ja kakarat saivatkin olla ulkona, Maija oli ison hienon aitauksen sinne jo rakentanut.

Siru.

Halinallet! <3

Steal the Show, isänsä poika.<3

Speed Demon Vilja-tätiin tutustumassa.

Siru (Sweetheart) ja Speed Demon Vieno-mummon ja Viljan kanssa.

"I'm a big big girl in a big big world.."

Sunshine.

Sunrise Surprise.

Sweetheart eli Siru, joka jää Maijalle.:)

Olen kyllä niin tavattoman tyytyväinen pentujen ulkonäköön, niiden väreihin ja valkoisiin merkkeihin sekä kauniisiin päihin ja ilmeisiin. Näyttäisi myös tässä vaiheessa (mitä nyt 7-viikkoisista vielä voi sanoa) että jalkavuutta ovat äidiltään perineet ja se on erittäin hienoa se! Myös todella leikkisiä, sosiaalisia ja avoimia pentuja ovat, koko ajan pitäisi päästä syliin rapsutettavaksi. Kyllä näkee että niitä on paljon käsitelty, sosiaalistettu ja paljon on heille lässytetty.:D
Mielenkiinnolla jäädään odottelemaan mitä heistä ajansaatossa oikein kasvaa.:)
Eikä tämä vielä tähän pääty kuitenkaan. Yksi narttupennuista, Sancandy's Sweetheart eli Siru, tulee jäämään synnyinkotiinsa Maijan ja Hymy-emonsa luokse, joten ainakin tätä pikkuneitiä tullaan jatkossakin näkemään.:) Sen lisäksi pojista Speed Demon suuntaa Helsinkiin ja tämän pikkumiehen tulevan omistajan kanssa ollaan myös jo sovittu isän ja pojan yhteisreffeistä ja reeneistä, huippua!

Tässä vielä kertaalleen kennel Sancandy's S-pentue n. 7-viikon ikäisinä:

Sancandy's Sweetheart eli Siru.

Sancandy's Shot in the Arm.

Sancandy's Sunshine "Eira"

Sancandy's Smile a While "Sani"

Sancandy's Steal the Show.

Sancandy's Sunrise Surprise

Sancandy's Speed Demon.

Toivottavasti pääsevät mukaviin koteihin ja jokunen pyörähtäisi kehässäkin näytillä joskus.:) Itsellenikin se olisi tärkeää tietoa, että mitä Koda oikein periyttää. Pojista Sunrise Suprise suuntaa Jyväskylään tarkoituksena olla isona metsästyskoira käytännön metsällä, huippua sekin!
Me täältä Koda-isän kanssa toivotammekin lapsosille pitkää ikää ja terveyttä ennen kaikkea! <3

Se viimeinen

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, tänä viikonloppuna oli tarkoituksena lähteä tavoittelemaan sitä viimeistä sertiä Kodalle.
Tänään suunnattiinkin jo aikaisin aamusta siis kohti Loviisan ryhmistä. Näyttelypaikkana toimi ravirata ja kehien takana juoksentelikin komeita ravureita, jotka olivat kaikesta hälinästä huolimatta todella rauhallisia eivätkä olleet koirista moksiskaan eivätkä koiratkaan niistä välittäneet. Sisäinen heppatyttöni vaan iloitsi kyseisestä paikasta täysin rinnoin!

Kehät olivat isoja ja hyvä pohjaisia ja ennen kaikkea sää todellakin suosi! Aurinko paistoi tai suorastaan porotti pilveettömältä taivaalta. Mikäs sen parempaa viettää kevätpäivää kehäkettuillessa siis.:)
Tuomarina tollereilla toimi Saija Juutilainen ja tolloja oli Loviisaan ilmoitettu 13 kappaletta joista 12 oli paikalla. Uroksia oli neljä, kaksi avoluokassa ja kaksi käyttistä. Toinen avouros ennen Kodaa sai EH:n. Kuumasta kelistä huolimatta Kodalla riitti hurjasti virtaa ja se esiintyi todella pirteästi, tuntui jopa ihan nauttivan esiintymisestä tänään.

Kuvat (c) Jarno Niemi.

Punainen lappu nousi (ja luokkavoitto siitä siis) ja pian sen perään myös vaaleanpunainen SA:n merkiksi. Tuomari jo tässä kohtaa kätteli minua todeten että "Onnitteluni hienosta uroksesta!" Hymyilin jo tuossa kohtaa varmaan kuin naantalin aurinko! Siitä huolimatta piti vielä jännittää kahden uroksen verran. Käyttöluokan pojat saivat H:n sekä ERI:n, mutta vain sileän sellaisen. Se siis toden totta meinasi sitä että Koda sai kuin saikin sen viimeisen sinivalkoisen! <3 Upea, upea ukko!

Nartuissa oli myös tiukka linja ja kolme niistä saivat SA:t. Parhaaksi nartuksi valittiin Minku (Magicfox's Nebbiolo) joka on siis juurikin sama neitokainen, jonka kanssa oltiin roppikehässä Pertunmaalla kuukausi sitten. Kodahan vei silloin ropin nimiinsä.
Tuttu kaksikko vastakkain roppikehässä siis tänäänkin.:D Minä kyllä niiiin toivoin VSP:tä, että oltaisiin päästy ajoissa kotiin, sillä kuuma oli ja itselläni vielä vähän töitäkin myöhemmin.. No, Kodahan ei saanut silmiään irti Minkusta roppikehässä, joten roppi meni ansaitusti Minkulle ja Koda siis VSP, tämähän sopi meille paremmin kuin hyvin!

ROP Minku ja VSP Koda.

Koda sai tuomarin suurten kehujen lisäksi vielä todella hienon arvostelun joka oli ihan kirsikka kakun päällä:
 "3,5-vuotias uros. Oikealinjainen, hyvin rakentunut kokonaisuus. Hieno, jäntevä kunto. Kaunis karva ja väri. Hieno uroksen pää ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Kaunis hännän asento. Sujuvat liikkeet, joissa hyvä tasapaino. Hyvä luonne."
-> AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP

Ennen kaikkea oli hienoa saada maininta Kodan yleisestä fyysisestä kunnosta.:) Olihan se varsinkin nuorten luokassa sellainen hieman löysä ja plösö eikä silloin mainittavaa menestystä tullutkaan. Mutta nyt 3,5-vuoden iässä ukkeli taitaa jo olla valmis pakkaus, niin rungoltaan kuin massaltaankin.
Loviisan ryhmiksessä oli myös mukavaa vaihtelua palkintojen suhteen, siellä oli valittavana vaikka mitä! Oli narupalloa, kynttilöitä, viilennyspyyhkeitä, pieniä maljakoita sekä koiranleluja ainaisten pokaalien tilalle. No, otettiin me matkaan yksi pokaali sekä sitten uusi ihana vinkulelu, olihan jätkä sen ansainnut! <3

Kyllä nyt on vaan liikuttunut ja kiitollinen olo. Huikeat pari viimeistä näyttelyä takana, ei voi muuta sanoa! Olin jo yhdessä vaiheessa aikeissa luovuttaa Suomen sertien keruun suhteen, mutta onneksi ei kuitenkaan! :) Nyt kun ulkoinen olemus on muotovalion arvon veroinen niin kaipa niitä taippareita pitää sittenkin alkaa harkita vakavasti..saisi ukkelista samantien viiden maan valion, siinä jos missä on motivaatiota treenata ja koittaa! Pitkän työn ja tuskan takana se tulee olemaan, mutta se ei pelaa joka pelkää.:)

Kyllä taitaa meidän näyttelyt täällä kotimaan kamaralla olla taputeltu tällä erää. Meillä ei ole enää mitään saavutettavaa tai voitettavaa, ei tarvita siis enää mitään. En koe siis saavani tästä enää oikein mitään irti, en kuitenkaan niiin paljon tästä näyttelyhommasta nauti, saati sitten Koda. Meillä on ne mitä tarvitaan ja se riittää meille varsin hyvin, varsnkin kun tästä ei koskaan pitänyt mitään showpuudelia edes tulla.:D Ollaan saatu jo paljon enemmän kuin koskaan uskalsin uneksia!
Meillähän olisi tosiaan huomenna vielä toinen ryhmis Lahdessa, olin ilmoittanut Kodan varmuuden vuoksi molempiin sillä toiveella että tuo viimeinen jommasta kummasta napsahtaisi. Ja nyt kun se napsahti, niin taidetaan jättää väliin ja suunnata sen sijaan tuonne Kodan "mummolaan" äitienpäivää juhlistamaan ja MM-lätkää katsomaan, ei hullumpaa sekään.:) Olishan se komiaa lopettaa näin huipulla kaiken lisäksi.:D
Meillä on muutenkin ollut jo ihan huippu viikko, kun torstaina ensin napsahti RTK2 ja nyt tämä, kyllä nämä kelepaa!

Ulkomailla toki tullaan vielä käymään, sillä kaksi cacibia uupuu inttivalion tittelistä joten ei sentään lopullisia hyvästejä näyttelykehille vielä heitellä. Suurkiitos kaikille meidän kanssa kehänlaidalla myötäeläneille!

Onnellinen tollo pääsi vielä ansaitusti iltauinnille! 

RTK2

Tämän päiväinen AVO-rata

Jippii!! Heti tähän kärkeen pakko iloita, että yksi tämän vuoden tavotteista saatiin tänään plakkariin! Tänään nimittäin rallytokoiltiin Vihdissä näin helatorstain kunniaksi ja Kodalla oli siis RTK2-jahti päällä.

Koe oli ulkokenttäkoe ja ensimmäinen ulkokoe laatuaan meille rallytokon puolella siis, aina ennen ollaan hallikisoissa oltu. Sään puolesta tuli kokeeseen ilmoittautuessa siis jännitettyä, Suomen kevään tuntien sadetta veikkasin, mutta vielä mitä. Täysin pilvetön sininen taivas ja aurinko paahtoi suoraan kentälle.
Tukalan kuuma siis oli, niin meillä ihmisillä kuin varsinkin koirilla. Kenttä oli oikein siisti ja iso koulun hiekkakenttä, mutta aurinko porotti sinne ihan suoraan eikä tuulesta tietoakaan. Siitä siis päättelinkin, että ei todellakaan ole Kodan keli eikä päivä varmaan muutenkaan. Tuo mokoma kun ei ole mennyt vaihtamaan turkkiaan vielä lähes ollenkaan ja raukalla oli tukalat oltavat, sen näki. Kahdesti ollaan aiemmin tällä viikolla uimassakin käyty, mutta ei se turkki jää edes järveen vaan edelleen mennään tolla täydellä karvalla, viime vuonnahan Koda pudotti turkin huhtikuussa...

No joka tapauksessa. Kodalla oli siis kaksi hyväksyttyä tulosta alla ja viimeistä haettiin avoimesta luokasta. Tuomarina oli Hannele Pirttimaa, joka sopivasti oli ihka ensimmäinen tuomari jolla rallytokoura aloitettiin viime elokuussa. Jos olin pitänyt kahden edellisen kokeen avoratoja helppoina ja ihmetellyt meidän tuuria niiden suhteen niin tänään oli kaikkea muuta! Kuten kuvasta näkee niin rata oli kyllä kaiken kattava, siellä oli ihan kaikki avoimen luokan uudet asiat! Oli todella pitkä rata muutenkin ja nyt ensimmäistä kertaa meillä kokeessa olivat houkutus ja tuo hyppy.
Ratakaavion nähdessäni pyöritin päätäni ja olin Tiialle heti että ei tästä tule mitään mutta Tiia oli vain että "täähän on Kodalle ihan helppo kunhan on vaan hyvässä vireessä!" No ei se vire kyllä mikään ihan hirveä hyvä ollut..:D Aika paljon voi kyllä tuon kuumuuden piikkiin laittaa, sekä pitkän odottelun sillä aikataulut olivat pahasti myöhässä. Mutta joinakin päivinä sitä virettä vaan on ja toisina sitten ei..

No mutta Porvoon kokeessahan me laitettiin ainoaksi tavoitteeksi että seuraavassa kokeessa Koda pyörisi, kun tiedetään että se osaa sen todella hyvin! Pyörähdys olikin heti eka liike ja ensimmäisellä suoralla ne kaikkein vaikeimmat kyltit olivat muutenkin, niin ajateltiin että jos tuosta selvittäisiin ilman kymppejä tai uusimisia niin hyvä siitä tulee, ja jos tahti on kuumuuden takia hidas niin ei haittaa kun sillä ajalla ei ole merkitystä. Koda oli lämmitellessä siis todella pökkelö noin muuten, mutta kontakti oli hieno. Huomattiin heti Tiian kanssa, että eteenmenot olivat vaikeita. Sivulla tehtävät liikkeet sujuivat hyvin mutta eteen Koda ei halunnut millään mennä ja jos meni niin lysähti ja todella vinoon.. joten alettiinkin ressaamaan sitä sitten. (Onneksi niitä eteenmeno kylttejä ei ollut radalla kuin kaksi..!)

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen koitti vihdoin Tiian ja Kodan vuoro. Ja heti ekalla kyltillä tavoite täyttyi, Koda pyörähti oikein hienosti! :D (Osaa se siis välillä muuallakin kuin kotona!) ja ensimmäinen vaikea suora menikin hyvin. Sen jälkeen alkoi kone vähän sakata, Koda tuijotteli todella paljon kentän reunalla olevia muita koiria ja autoja ja oli ihan pää pilvissä ja tosiaan eteenmeno-käsky meni täysin kuuroille korville ja sillä kyltillä kestikin kauan. No, onneksi Tiia on niin rauhallinen, huippuhermoinen ja innostava ohjaaja että sai kuin saikin sieltä Kodan taas hereille ja liikkeelle.
Oltiin etukäteen puhuttu, että näiden olosuhteiden takia yritetään mennä täysin koiran ehdoilla, eli käännöksissä ja pujottelussa Tiia antaisi Kodalle enemmän tilaa ja näyttäisi enemmän käsimerkkejä jos tarvetta olisi  ja tekisi loivemmat käännökset, joita muuten ei avoluokassa enää saisi tehdä. (Me molemmat tiedetään että Koda osaa tehdä tiukat käännökset tosi hyvin tarvittaessa, mutta tänään oli tosiaan ihan erilaiset olosuhteet kuin mihin ollaan totuttu niin sen mukaan tehtiin.)

Tiia joutui ihan tosissaan kannustamaan ja kehumaan Kodaa, joka kyllä haihatteli ihan omiaan. Matka jatkui kyllä koko ajan ja aina kyltillä liikkeet tehtiin puhtaasti. Houkutuksella oli tällä kertaa lelu sekä muovikuppi jossa oli nameja. Olin etukäteen Tiialle sanonut että jos Koda noista jotain virkkaa niin sitä lelua se saattaa käydä haistelemassa mutta ei varmaan välitä herkuista mitään. No väärin meni tämäkin veikkaus, namikippoa minun normaalisti epäahne koirani kävi sitten katsomassa eikä lelusta välittänyt yhtään.:D Pieni haistelu siis siinä kohtaa, mutta nopeasti Tiia sai taas Kodan kontaktiin ja matka jatkui.
Loppu oli jo lähellä, oli enää tulossa hyppy ja yksi käännös. Ja hypylle käveltäessä Koda sai TAAS totaalisen aivopierun, näitä jotenkin mahtuu herran kokeisiin aina, oli laji sitten mikä tahansa! Herra nimittäin päätti että tässä kohtaa olisi todella hyvä hetki hinkata hieman persettä kun se niin kovasti ilmeisesti kutisi. Koda siis veti pyllyään maassa noin puolimetriä jonka jälkeen matka jatkui kuin mitään ei olisi ollutkaan. Sehän tiesi silti sitä, että vaikka se oli vain seuraamista ja siirtymistä toiselle kyltille niin se laskettiin istumiseksi ja siitä tuli -10p. Voi luoja mistä noita aivopieruja oikein tulee!!
Hyppy ja käännös sen jälkeen meni hienosti ja kaksikko pääsi onnellisesti maaliin.

Kaiken kaikkiaan rata meni siis todella mallikkaasti, kaikki kyltit tehtiin oikein mutta toi ihmeellinen pepun vetäminen sapetti niin paljon, kun tiesi että se oli heti se miinus kymmenen pinnaa ja noin älyttömän tyhmän ja turhan jutun takia! Miten paljon parempia pinnoja sitä saisikaan jos noi höpöhöpöt jäisi nyt edes JOSKUS pois... No, päivä oli ollut jo pitkä ja oli niin tautisen kuuma, että ei voinut kuin olla tyytyväinen! Kyllä Koda siellä silti parhaansa teki näin uskon.
Avoluokka oli todella vähälukuinen tänään, joten tuloksia ei tarvinnut kauaa odotella. Kyllä meitä Tiian kanssa jännitti, ja kyllä se tiukille menikin, hyvin tiukille! Mutta niin se vaan silti RTK2 napsahti tilille pistein 71/100. Juuri ja juuri siis, mutta kun riittää niin riittää! Olisi ollut se 81p ilman tuota Kodan aivopierua, itse asiassa Kodalla olisi kaikki avoluokan kokeet ylittäneet 80 pinnaa jos vain olisi pyörinyt kahdessa edellisessä kokeessa..noooh.:D Kun se on hyväksytty niin se on, ei se minusta tee koirasta yhtään sen huonompaa onko se sitten 91 vai 71 pinnaa kun tulosta haetaan.

Tehtävät olivat tosiaan oikein suoritettuja, ohjaaja oli se joka ne pistevähennykset tänään sai. Lähes jokaisessa kohdassa oli ov eli ohjaajavirhe, nämä tulivat nimenomaan liian leveistä käännöksistä ja kaarroksista ja vartaloavuista. Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että " Hyvä rata, mutta avossa pitäisi jo olla tiukempia käännöksiä."
Ja näinhän se on. Tämä olikin ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen.:D) kerta kun tästä on mainintaa, kyllähän Koda on edellisissä kokeissa tiukkoja ja napakoita käännöksiä tehnyt eikä ole aiemmin ohjaajavirheitäkään tullut. Mutta tänään oli tällainen päivä ja kyllä tuo RTK2 silti maistuu makealta! Samalla myös takaraivossa sykkinyt pieni haave siitä että selvitettäisiin avoluokka suoraan kolmella kokeella toteutui!

Hopeinen mitali siitä siis kaulaan ja ruusuketta myös ja iloinen kotiinpaluu saattoi alkaa.:)
On tuo vaan niin tajuttoman pöljä ja tollo, mutta niin vaan älyttömän hieno ja reipas pikkukettu!

TK1 RTK1 RTK2 :)

Nyt jäädäänkin sitten ansaitulle reenitauolle! Hyvin ollaan kyllä saatu aloitettua voittajaluokan treenaaminen, liikkeet sujuvatkin oikealla puolella yllättävän hyvin, Koda tekee täysin luotisuorassa perusasentoja ja eteenmenoja jne, kun vasemmalla ne jäävät usein vinoon. Vannoutunut tokokoira vaan aina yrittää livahtaa selän takaa takaisin vasemmalle puolelle, joten tuota oikealla puolella seuraamista ja puolenvaihtoja vaan treenaamaan! Ei Koda kuitenkaan ollenkaan toivoton tapaus sen suhteen ole, ja Tiian kanssa tehtiinkin uusi tavoite, että oltaisiin tollerien mestaruuskokeessa (syksyllä) jo siinä tikissä että voitaisiin voittajaluokassa korkata, hui! :D
Tätäkin kautta vielä suunnattoman suuret kiitokset Tiialle, kun on jaksanut ja ennen kaikkea osannut tehdä noin hienoa työtä Kodan kanssa ja ennen kaikkea koiran ehdoilla ja sen vahvuuksia käyttäen ja tukien, Kodaa on ollut ilo katsella kentänreunalta kun toinen selvästi nauttii tekemisestään.:)

Tämän viikon koiruudet eivät suinkaan pääty tähän, sillä viikonloppuna korkataan ulkonäyttelykausi, kun lauantaina käydään Loviisan ja sunnuntaina vuorostaan Lahden ryhmiksessä kokeilemassa onneamme sen viimeisen sinivalkoisen suhteen.