Koda x Hymy

TK1 RTK1 Mäkiharjun Zupreme Surprise "Koda" x Trindy's Fashionable Sancandy "Hymy"

Koda ja meidän blogissa jo aiemminkin esiintynyt tollerityttö Hymy ovat tällä viikolla saaneet toisensa.
Mikäli (ja toivottavasti!) pentuja on tulossa, niiden odotetaan syntyvän viikolla 12 Sancandy's kenneliin Hyvinkäälle.

Nuoren parin sukutaulu täällä:
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI54875%2F12&RekNoE=FI25978%2F12&Sukupolvet=5
Sukusiitosprosentti viiden sukupolven mukaan on 0.

Hymyllä on C-lonkat, mutta Kodan kanssa yhdistettynä (Kodan lonkkaindeksi 115!) yhdistelmän lonkkaindeksi on 104,5 eli yli rodun keskiarvon. Lonkat ovat muutenkin tollerien murheista pienimmästä päästä, joten itse en ole asiasta lainkaan huolissani.:)

Tämä on mielestäni niin ruumiinrakenteellisesti kuin luonteidensa puolesta toisiaan todella hyvin tasapainottava yhdistelmä. Koda on väriltään tumma ja rakenteeltaan todella roteva, vahva ja matalampi, Hymy puolestaan vaalea ja oikein siro, jalkava sporttinen neiti. Hymy on todella energinen, lähes väsymätön pakkaus jota Kodan rauhallinen ja lunki luonne varmasti tasapainottaa hyvin.:)
Hymy kilpailee agilityssä korkeimmalla tasolla ja uralta onkin hienosti saavutettu 4xLUVA ja 2x SERT. Näyttelyistä Hymyllä on tuloksena ERI ja se on Kodan tavoin MH-luonnekuvattu.

Nyt sitten ei vain muuta kuin odotellaan kuukauden verran niin tiedetään varmasti tuleeko pentuja, jännät on paikat! Sormet ja varpaat ristiin nyt vaan kaikki! :)

Asiasta lisää kennel Sancandy'sin sivuilla:
http://punakuonot.suntuubi.com/?cat=61&lang=fi&preview=1

New Year, new goals

No niiiin, vuosi vaihtui (itselläni se meni jäähallilla) sekä eilen saatiin nuorten jääkiekon MM-turnaus pakettiin ja HUHHUH mikä turnaus se olikin! :D Olipahan rankkaa, mutta aivan mahtavaa olla taas kulisseissa mukana ja kun huipennus oli vielä kultainen niin mikäs sen parempaa! Ei hevillä unohdu nämä kisat.:)

Mutta silti nyt on pikku hiljaa jo palailtu normaali arkeen. Koda oli kisojen ajan "mummolassa" tosiaan hoidossa ja saikin siellä temmeltää Eetun kanssa sekä ennen kaikkea syödä hyvin.;) Kisojen aikana myös talven ensilumi saapui tänne eteläänkin sekä pian sen jälkeen kammottavat paukkupakkaset joita on nyt jatkunut pari päivää. Eetu-raukka kulkee vain todella lyhyitä remmilenkkejä takki päällä ja tossut jalassa. Jopa Koda, joka rakastaa kylmää ja lunta, on joillakin lenkeillä nostellut jalkojaan ja pomppinut kolmijalkaisena kun takatassut ovat niin jäässä. Huhhuh.:/
Talvi ja lumi ovat ihania, mutta tämä keli on jo ihan liikaa. Tekisi niin mieli olla ulkona, mutta ei vain pysty.

No, nytpä on kerennyt myös ajatella vuoden 2016 tavoitteita, joista joitakin jo kerkesin edellisessä postauksessa ohi mennen vähän avata. Mutta tässäpä niitä vielä tarkemmin:

• Terveys - Terveys ennen kaikkea, edelleen. Kaiken tekemisen ja harrastamisen lähtökohtana on terveys, joten sitä toivotaan edelleen molemmille pojille.
• C.I.E - 2/4 valkoista on jo plakkarissa. Tämä onkin se meidän melko "vaatimaton" päätavoite näyttelyiden puolelta. Kiva olisi noita maiden valiotitteleitä myös saada, mutta kyllä tämä olisi se kaikista hienoin. Inttivalion titteli löytyy nykyisin jo melko monelta tollerilta, mutta ei se sen arvoa vähennä silti yhtään. Kodalla tuo vaadittava aikaväli 1v 1p umpeutuu 9.8,2016, joten ennen elokuuta olisi kiva se kolmas cacib saada ja sen jälkeen sitten se viimeinen. Sinänsä tällä ei siis vielä kiire ole, mutta ulkomaan reissut pyritään järjestää sen mukaan. Suomestahan Koda voisi vielä kaksi sertiä ottaa vastaan, mutta kun ei taippareihin olla koskaan menossa niin ne on sinänsä meille turhia. Joten kotimaan kehissä tuskin käydään oikein ollenkaan.
• RTK2 - Tämä olisi enää kahden tuloksen päässä. Reeniä vielä tarvitaan muutamissa liikkeissä, mutta ei se todellakaan mahdottomuus ole. Aluksi ajattelin jos sen nyt kevät talvella jo saisi, mutta nyt tarkemmin ajatellen en aseta sille sen tarkemmin aikarajaa, kunhan nyt tän vuoden puolella kumminkin.:D Päästiin Kodan kanssa AVO/VOI-tasoiseen reeniryhmään mukaan, joka on toistaiseksi jatkuva. Tarkoitus olisi siellä saada rata- sekä tekniikkareeniä. Katotaan kokeita sitten sen mukaan miltä siellä toi tekeminen näyttää ja tuntuu.:)
• Luonnetesti - MH-luonnekuvaus on Kodalla toki jo tehty, mutta sen lisäksi haluaisin pojun käyttää ihan varsinaisessa luonnetestissä. MH:n perusteella uskon, että Koda selviäisi myös tästä hieman rankemmasta kokemuksesta. Minusta vaan on mielenkiintoista tarkkailla koiran reaktioita eri tilanteissa ja miettä sen perusteella, mikä osa tulee perimästä ja mikä on opittua jne.:)
• Mejäkoe - Toivottavasti vaikka parikin. Viime kesä oli täysin mejätön, pari sorkkaa sekä hirvenveripurkkia pakkasessa lojuu edelleen. En vain saanut niitä vietyä metsään asti kertaakaan.:D Nyt olisi pieni into siihen hommaan taas. Tuloksia en lähde toivomaan, kunhan nyt mahduttaisiin kokeisiin ja tulisi edes tulos parin peräkkäisen nollan sijaan. Tää laji vaan on sellainen, että ei voi koskaan tietää mitä sieltä metsästä löytyy kun sinne lähtee. Toisaalta se tässä myös osin kiehtookin.
• Riistainnon ylläpitäminen/lisääminen - Koda otti tässä isoja harppauksia syksyllä. Nyt on taas noutohommista ollut pitkä tauko, lähinnä kurjien kelien takia. Pupu on aina ollut hirmu kiva, sen kanssa ei ongelmia ole. Loppukesästä/alkusyksystä alkoi tulla siipidamit sekä lokki kivasti vedestä rantaan. Maastakäsin linnut on edelleen vähän epäilyttäviä pikkuketun mielestä, sen takia lähdettiin hitaasti liikkeelle siipidamien kanssa ja johan alkoi nekin nousta maasta. Pakkasessa on pari oikeatakin lintua odottamassa. Tässä olisi siis kiva, jos Koda suostuisi ihan kokonaisen linnun nostamaan maasta käsin.:) Kivaa vaihtelua nää hommat noutajalle kuitenkin kaiken muun tekemisen ohella.
• Pentue - Viimeisimpänä mutta ei suinkaan vähäisimpänä on toiveissa pentue, Kodalle siis. Morsian on jo sovittu, eikä tässä oikeastaan muuta enää ole kuin että odotetaan juoksujen alkamista. Sen jälkeen sitten kaikki sormet ja varpaat ristiin että H-hetkellä astutus onnistuu, tuottaa tulosta ja saataisiin uusia pieniä punaturkkeja maailmaan.<3 Mutta tästä pariskunnasta ja asiasta tosiaan lisää kunhan sen aika koittaa.

Se BH, se perhanan BH. Sitä en listalle laita, mutta se edelleen kummittelee tuolla takaraivossa. Meidän tottisosuus meni kyllä viimeksi hyvin ja siitä jäi itselleen kiva fiilis. Nyt kun Kodalla on tuo paikkamakuukin satavarma, niin en oikeastaan edes tiedä että miksi en vaan kokeeseen mene. Jokin edelleen junnaa. Täytyy katsoa tosi tarkkaan tuomari sekä koepaikka, koska ei enää ikinä nurmikentälle kiitos.:D Kaikista eniten ehkä mietityttää tuo seuraaminen. Seuraamisosuus on BH-kaaviossa niin pitkä ja kun Kodan kanssa on ralliteltu nyt jo pidemmän aikaa, niin en oikein tiedä miten se suhtautuisi jos ohjaaja kaiken kehumisen jälkeen muuttuisi taas täysin tuppisuuksi seuraamisen ja muun tekemisen ohella. No, jos saadaan tuo RTK2 niin katotaan sen jälkeen uudestaan miten menee vain yksillä käskyillä hommat, silleen taas tokomaisesti.:) 

No niin. Johan tuossa jo asiaa olikin. Melkoinen vuosi tulossa jos tuota listaa katselee.:) Toivottavasti nyt edes osa onnistuu! Tavoitteita pitää aina olla ja niiden pitää mielestäni olla korkealla, niin motivaatiokin säilyy korkealla ja on valmis panostamaan niihin niin paljon kuin tarvis. Silti, toivoisin että mahdollisimman vähillä ulkomaanreissuilla päästäisiin tänä vuonna.:D Mejäilyä odotan itse ehkä kaikista eniten!

Katsotaan josko seuraava postaus olisi sitten noista meidän rallytoko-reeneistä, että miten ne oikein lähtee kulkemaan ja mitä ajatuksia niistä herää noiden kokeidenkin suhteen. Nämä paukkupakkaset voisivat myös jo jatkaa matkaansa eteenpäin niin päästäisiin vaikka pellolle taas noutohommiin, kiitos!

Kuurakuono.<3

Dreaming of a white Christmas

Otsikon mukaisesti valkea joulu jäi nimenomaan vain pelkäksi haaveeksi tänä vuonna. Tänään, jouluaattona, sentään aurinko paistaa siniseltä taivaalta vesisateen sijaan, on nautittava edes sitten siitä.:)

Tiistaina käytiin vielä jouluisella uintireissulla Hyvinkäällä Onnenkoirassa kera Kodan sekä Hymyn ja Vieno-mummon. Onnellisia tolloja taas altaan täydeltä!

Hymy ja Vieno-mummo 10v.

Nyt ollaankin sitten hiljennetty joulun viettoon tuttuun tapaan perheeni luokse. Minulla on tämä aattopäivä vapaa, mutta huomisesta joulupäivästä lähtien olenkin sitten loppiaiseen asti töissä noissa nuorten jääkiekon MM-kisoissa Helsingissä. Koda jääkin siis tänne 1,5 viikoksi "mummolaan" hoitoon siksi aikaa, mutta eiköhän Eetun seura ja kinkun vahtiminen hänelle kelpaa ajanvietteeksi siksi aikaa kun mamma ahertaa muualla,;)

Koska tosiaan olen pian aamusta iltaan hallilla, niin kertaan sen takia tässä kuluneen vuoden lyhyesti. Ennen kaikkea olen onnellinen siitä, että terveissä merkeissä ollaan saatu taas yksi vuosi viettää molempien poikien osalta. Pieniltä haavoilta ei voi aina välttyä, kun Äly ja Väläys ovat täydessä vauhdissa, mutta onneksi ne ovat jääneet siihen. Yhtä hyvää tuuria toivotaan siis jatkossakin! Terveys ennen kaikkea.

Kodan kanssa harrastusvuosi oli mieletön! Lähdettiin tosiaan merta edemmäs kalaan, kun aloitettiin tuo ulkomailla näyttelyissä käyminen. Koda tosiaan kävikin hakemassa muilta mailta yhteensä 8 sertiä, 2 cacibia, 2 vara-cacibia, 5 VSP:tä ja 2 ROPpia sekä Crufts-oikeuden.<3 (Vaikkei sitä taideta nyt edes käyttää) Suomesta sitten tuli yksi vara-serti ja arvosanaksi joka näyttelystä kuitenkin ERI, mutta ei me täällä edes oikein missään kierrettykään, eipä ole ensi vuodellekaan kotimaan näyttelykalenteria vilkaistu lähes yhtään.

Ei mulla todellakaan käynyt mielessäkään tällainen menestys, vaikkei noi kahdeksan sertiä (niin huima määrä kuin onkin) niin riitä mihinkään valionarvoon (vielä!) mutta silti. Nöyrin mielin on kuitenkin joka paikkaan lähdetty ja varsinkin noi kaksi cacibia ovat huippuja saavutuksia, varsinkin kun kilpailua oli kummallakin kerralla. Kyllä yllätti pikkukettu mamman monta kertaa! :)
Kunhan vuosi vaihtuu ja kisat on saatu taputeltua niin voisi noita ensi vuoden tavoitteita tarkemmin miettiä. Mutta kyllä sen nyt jo voi todeta, että ensi vuoden päätavoite olisi noi kaksi puuttuvaa valkoista saada kotiin ja sen myötä CIE-titteli. Elokuusta lähtienhän Koda voi valioitua, sitä ennen kun saataisiin kolmas jostakin niin sen jälkeen voisi sitten sitä viimeistä lähteä jostakin hakemaan sen mukaan.

Sen lisäksi totta kai saatiin kaksi koulutustunnusta pojulle. Yksi tämän vuoden tavoitteista saatiin kesäkuussa, kun Koda ansaitsi itselleen Hämeenlinnassa koulutustunnuksen TK1. BH:n suorittaminen kummitteli ja kummittelee edelleen mielessä, mutta siihen ei sitten kuitenkaan lähdetty, vaan siirryttiin tokon sääntömuutosten myötä rallytokon puolelle ja sieltä saatiinkin ylimääräisenä toi tosi mukava RTK1 marraskuussa, moninaisten vaiheiden jälkeen.:D Ei olisi tosiaan toi RTK2 kaukana, vain kahden tuloksen päässä enää. Ton inttivalio-tittelin lisäksi se olisi myös kiva ensi vuonna saada.:)
Mejän pariin varmasti palataan ainakin myös nyt välivuoden jälkeen, kun viime kevät ja kesä meni noissa toko-hommissa lähinnä.

Tosiaan, kunhan näistä kisoista on kunnialla ensin selvitty, niin sen jälkeen voisi ensi vuotta miettiä vielä vähän tarkemmin. JOS kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin alkuvuoteen on myös vähän muutakin jännää ja mielenkiintoista luvassa...;) Mutta siitä sitten lähempänä lisää tietoa kun sen aika koittaa!

Nyt me lähdetään poikien kanssa ulos ja sen jälkeen joulusaunaan.
Haluaisinkin tässä siis toivottaa rauhaisaa ja herkullista joulua sekä tollomaista uutta vuotta! :)

Eetu on onnekas kun on niin pieni, että mahtuu kuusen alle tonttuilemaan.

Tollo-tonttu.<3

Minsk KV

No niin, oltaiskos sitä jo tarpeeksi toivuttu tosta viikonlopusta niin voisi vihdoin ja viimein kerrata meidän reissua, kun se vielä on suhtkoht hyvin muistissa.:)

Elikäs, tämä näyttelyvuosi pistettiin viime viikonloppuna pakettiin eksoottisesti Minskissä, Valko-Venäjällä! Eipä ollut koskaan edes mielessä käynyt, että tuolla päin maailmaa tulisi koskaan reissattua, saati sitten koiran kanssa! No, sinne kuitenkin suunnattiin kun olin siellä ennen käyneiltä kuullut että kaikki on aina mennyt hyvin, siellä ei YLEENSÄ tollereita ole ja sieltä olisi "helppoa" vain kahdella sertillä valioitua kertaheitolla.
Miliamilla taas mentiin ja matkaseuraksi meille lähtivät Jenni sekä Tyyne! Huippu seuraa oli meillä siis tälläkin reissulla ja niin paljon kivempaa niin itsellään, kuin varmasti koirilla kun kaveri oli mukana.:) Koda ja Tyyne jakoivatkin bussissa saman häkin ja serkukset tulivat niin hienosti toimeen koko reissun ajan.<3

Matkaan lähdettiin torstai-iltana Helsingistä. Lähdettiin 22.30 iltalautalla ja Tallinnassa oltiin kaksi tuntia myöhemmin. Laivamatka tosin oli melko tuskainen, sillä matkalla oli todella kova aallokko, laivassa kolisi ja rysähti pari kertaa todella kovaa ja meille Jennin kanssa meinasi jo tulla hätä, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu.:/ Myöskään pieneltä matkapahoinvoinnilta ei vältytty, eikä minulle sitä kovin helposti edes tule. Huhhuh, hyvin alkoi matka siis! No, ehjinä satamaan ja bussiin kuitenkin päästiin. Yö vietettiin bussissa ja ihmeen hyvin sai kyllä nukuttua. Aamulla klo 8.30 oltiin Liettuan ja Valko-Venäjän rajalla ja siellä rajallahan sitä sitten seistiinkin. Monta kertaa tultiin bussi syynäämään läpi, koirat laskettiin ja passit katsottiin moneen kertaa. Varmaan sellaiset 2,5 tuntia istuttiin ja odotettiin bussissa rajan yli pääsyä, sellainen LIEVÄ neuvosto-ajan meininki siellä edelleen siis...
No, lopulta siitä sitten päästiin viimeisenkin passintarkastuksen ja puomin läpi Valko-Venäjälle.

Valko-Venäjän tuulia nuuskimassa.

Maisema oli pelkkää ankeeta, aakeetaa ja laakeeta silmän kantamattomiin. V-Venäjä on siitäkin hassu maa, että ajomatkalla rajalta Minskiin (kesti noin pari tuntia) matkan varrella ei näkynyt ainoatakaan pikkukylää, ei oikeastaan edes kunnon taloja. Se oli vain pelkkää kumpuilevaa peltoa, kunnes yhtäkkiä tuli vain Minsk.
Minsk itsessään oli kyllä kivannäköinen suurkaupunki. En ole missään noin korkeita rakennuksia missään edes nähnyt, kerrostalotkin vain jatkuivat ja jatkuivat..kerrostalojen täyteinen kaupunki se onkin. Jos siellä jotain omakotilähiöitä on, niin me ei ainakaan niitä reissulla nähty yhtäkään.

Hotelli oli oikein hulppea. Meidän huone oli 20.kerroksessa ja jokinäköalalla, kyllä sieltä kelpasi kaupunkia ihailla. Kelitkin kun vielä osuivat kerrankin kohdalleen! Kylmää, mutta aurinkoista oli, joten se oli oikein mukavaa vaihtelua Suomen märkään ja pimeään säähään.:)

Perjantai-ilta otettiin vaan rennosti hotellilla, lenkkeiltiin sen läheisessä puistossa ja tutustuttiin lähialueeseen. Käveltiin lähimmälle ruokakaupalle ostoksille ja käytiin tsekkaamassa näyttelypaikka, joka olikin taas tosi kätevästi 10minsan kävelymatkan päässä.
Mulle kävin hyvin selväksi jo heti kättelyssä, että mun sänky oli koirien lempi leikki-ja nukkumapaikka. Koda ja Tyyne valtasivat sen kokonaan, Jenni sai ihan rauhassa olla omassaan.:D

Tyyne oli niskan päällä.

Muruset.<3

Heräsin la-aamuna siihen, että neiti oli mahan päällä ja jätkä jaloissa.:D

Tollojen vuoro lauantaina oli vasta kolmelta iltapäivällä, joten meillä ei ollut mikään kiire näyttelypaikalle. Nukuttiin siis pitkään, käytiin rauhassa aamupalalla ja pitkällä lenkillä koirien kanssa. Senkin jälkeen kerettiin vielä ottaa parin tunnin päikkärit ennen kuin alettiin valmistautua ja pakata kamppeita kasaan.
Itse näyttelypaikka oli...no, varmasti karsein missä olen koskaan käynyt. Paikkana oli ikivanha liikuntasali, jonka kosteus-ja homevaurioita en oikeasti halua edes ajatella. Olen melko paljon maailmaa nähnyt, mutta missään ei ole ollut karmeimpia wc-tilojakaan kuin tuolla. Vieläkin puistattaa kun niitä ajatteleekin! Hyi helvetti...jotenkin en silti ollut yllättynyt tästä kun miettii missä päin maailmaa oltiin.
No, kehät kuitenkin olivat hyvänkokoiset sekä hyvä alustaiset. Olin tarkkaan Minskin tollerimääriä tarkastellut, eikä lähes missään ollut ollut yhtäkään tolloa, max 1-2. Senpä takia itsekin ajattelin että onpa "helpot" sertit ja cacibit. No, kuinka ollakaan TAAS ihan meidän tuurilla kilpailua oli. Kodan ja Tyynen lisäksi oli ilmoitettu kaksi koiraa Venäjältä, yksi junnunarttu ja tadaa, yksi avouros! Kun tämän sain tietää niin valmistauduin henkisesti ennen reissua jo siihen, että hukkareissu tulee, ei saada sertin sertiä ja tulisi vain kaksi vara-cacibia. Se kun ei kuitenkaan ole mikään salaisuus, että tuolla vedetään aika reippaasti kotiin päin, ruplat puhuu ruplat puhuu..

No, lähdettiin totta kai siitä huolimatta näyttämään mistä suomalaiset koirat on tehty.:) Lauantaina tuomarina oli paikallinen valko-venäläinen, melko nuorehko tuomaritäti Olga Kojevnikova. Etukäteen olin laskenut sunnuntain tuomarin varaan enemmän, sillä olin ihan satavarma että kyllähän valko-venäläinen nyt venäläisen laittaa kärkeen, ei puhettakaan.
Venäläisuros kävi todella kuumana, joten jätin siihen tosi paljon etäisyyttä. Se arvosteltiin ensimmäisenä, arvosanaa en tiennyt kun ei tuollakaan mitään lappusia näytetty missään vaiheessa. Koda esiintyi omaan tapaansa todella maltillisesti, mutta kuitenkin iloisesti. Siitä oli selkeästi kiva päästä tekemään muutakin kuin pelkkää hotellihuoneessa lorvailua.:) Meitä ei käsketty kehästä pois missään vaiheessa, joten aattelin että ainakin ERI saatiin ja siitä vedettiinkin sitten PU-kehä heti perään. Tuomari mietti, mutta ei vaihtanut koirien järjestystä ollenkaan, joten huokaisin jo pettyneenä että "arvasin." Sitten tuomari kävelikin meidän kohdalle ja näytti ykköstä! Multahan loksahti suu auki.:D Sitten kiljahdin ja taisin pari tanssiaskeltakin ottaa, Kodan toinen CACIB!!
Kyllä yllätti Koda taas, voi että mikä mahtis ukkeli! <3 Oli kyllä kova juttu voittaa venäläisten omalla alueella kuitenkin. Myös junnunarttu ja Tyyne saivat erit, ja koska tuollakin on Liettuan tavoin luokkasertit käytössä niin Tyynelle Kodan tavoin serti sekä neidin eka cacib! :)
Sen jälkeen vedettiinkin mielenkiintoisin ROP-kehä missä olen ollut. Kehään nimittäin huudettiin molemmat nartut sekä Koda. Siellä oli siis kolme koiraa, Koda oli narttujen keskellä.:D Jennin kanssa vilkuiltiin että mitä ihmettä täällä tapahtuu. Ilmeisesti aikaa säästäen samalla vedettiin siis sekä PN että ROP-kehä.:D Junnunarttu valittiin sekä ROP-junioriksi että ROPiksi, Tyyne PN2 ja Koda siis luonnollisesti VSP. Olipahan mielenkiintoista, varsinkin kun tuomari ei kätellyt kehässä ollenkaan, näytti vain nartuille ykköstä ja kakkosta eikä meille enää mitään, niin en edes tajunnut mitä kehässä tapahtui ja miksi me olimme siellä ja oltiinko nyt vps vai rop.:D Pienellä kyselyllä ja viimeistään sillä kun arvostelulaput saatiin niin asia selvisi. Mutta joo, sellainen kokemus.:D

Arvostelu oli venäjäksi, mutta matkanjohtajamme Terje sen minulle suomensi:
"Ei iso. Hyvä luusto, oikeat mittasuhteet. Oikein hyvä ja rodunomainen pää. Liikuu hyvin. Oikein hyvä temperamentti. Kauniisti esitetty."
-> AVO ERI1 PU1 SERT CACIB VSP

Ei tarvinnut ryppeihin jäädä, joten suunnattiin takaisin hotellille. Meidän PITI Jennin kanssa illemmalla suunnata hotellin kylpyläosastolle hieman rentoutumaan, mutta ei me sitten koskaan jaksettukaan sitä tehdä.:D Käytiin hotellin ravintolassa syömässä ja katsottiin KHL:ää huoneen TV:stä ja otettiin vaan rennosti.

Misseily on rankkaa puuhaa.

Sunnuntai aamu valkenikin sitten vitivalkoisena, sillä yöllä oli satanut lunta! Ja lumisadetta jatkui koko päivän, ihanaa.:) Sitä kaivattaisiin kyllä tänne kotimaahankin jo, kiitos!

Sunnuntaina tollojen vuoro oli jo aamupäivästä yhdentoista maissa. Mulla oli jo aamusta lähtien vatsanpohjassa sellainen olo, että tänään ei ole meidän päivä. Oli vain sellainen kutina. Jos oltaisiin tuo toinen luokkaserti saatu, niin Kodasta olisi tullut triplavalio samalla kertaa. (V-Venäjä, Viro, Latvia) No, se ei pelaa joka pelkää.
Tuomarina oli puolainen täti Magdalena Swieton. Aamuiset epäilykseni saivat vahvasti pontta kun katsoin tämän tuomaroivan kultsuja ennen tollereita. Täti laittoi kevyet koirat kärkeen ja tankkerit takarivistöön.
Oli kyllä nyrpein tuomari, jolla koskaan ollaan käyty. Ei puhunut kehässä sanaakaan ja hyvä jos edes koski koiraan. Minusta tuomari näytti nyrpistelevän meille nenäänsä koko ajan ja odotinkin että meidät liputetaan hoolla ulos saman tien. Venäläisuros kävi jälleen melko kierroksilla, seistessä hyppeli koko ajan sekä juostessa peitsasi. Ja silti tämä täti laittoi tämän uroksen ykköseksi, ihan niin kuin olin aavistellut. Kodalle siis va-cacib toki, ei siinä mitään. Mutta kyllä sapetti. Oli tuo valioituminen taas niiin lähellä, mutta taas niin hemmetin kaukana. Harmillista, että koirat samassa luokassa olivat, muuten oltaisiin ne kaksi sertiä saatu. Hyvälle ei ole paha hävitä, mutta oikeasti koira joka ei edes käyttäydy eikä varsinkaan liiku oikein, niin voi tsiisus. Kyllä siinä kulma kohosi että jahas, jahas... No, näin silti tällä kertaa ja kunnolla kyllä kampoihin pistettiin. Tyyne-neiti nappasi toisen cacibinsa ja sertinsä ja valioitui, hienoa! <3 On se niin ihana hupsu neiti, oikea Queen T.;)

"Todella vahva ja roteva. Hyvä pää. Hyvät mittasuhteet ja kulmaukset. Kaunis väri. Liikkuu vapaasti."
-> AVO ERI2 PU2 VA-CACIB.

Hienoin jätkä.<3

Siinä sitten odoteltiinkin loppupäivä näyttelypaikalla kotimatkalle lähtöä. Bussi taisi startata seitsemän aikoihin illalla. Rajalla ei tällä kertaa mennyt läheskään niin kauan kuin tulomatkalla, olivat varmasti vain iloisia kun pääsivät meistä.:D Bussissa raikuikin aplodit, kun päästiin takaisin EU-alueelle haha.
Ihan mukava maa sinänsä, mutta ei siellä englantia puhuta. Ei yhtään. Ei edes nuoriso. Mullahan meni totaalisesti hermot, kun edes hotellissa (jonka kuuluisi olla kansainvälinen paikka) niin ei saanut palvelua englanniksi OLLENKAAN. Meille puhuttiin ihan pokkana vaan venäjää ja kohautettiin vain olkia tai kateltiin kattoon, kun kysyttiin do you speak english? No, Jennin kanssa sitten puhuttiin niille takaisin suomea, käy se niinkin.:D Kyllä kaikki asiat siis meni perille, saatiin kaupassa ja ravintolassa asioitua sitten elekielellä, mutta silti todella turhauttavaa ja ärsyttävää. Yö nukuttiin taas bussissa ja aamusta päästiin Tallinaan ja laivaan.
Mahtava ja mieleenjäänyt reissu jälleen kerran ja ilman muuta tekemisen arvoinen! Mutta jälleen kerran oli todettava, että on tämä hullujen harrastus eikä tätä rumbaa IHAN joka viikonloppu jaksaisi.:D

No, kun pahin vitutus oli laantunut niin aloin nähdä valoisan puolen ja tajuta sen, että ei oikeasti ollut turha reissu. Olinhan tosiaan odottanut niitä kahta PU2-sijoitusta yhden sijaan joten yläkanttiin meni!
Kodan toinen CACIB on tosiaan nyt tosiasia, sekä etenkin se että ne ovat kahdesta eri maasta. Siinä mielessä pullat ovat oikein hyvin uunissa inttivalioitumista ajatellen.:) Nyt ei tarvita enää kuin kaksi! C.I.E voisi siis ollakin tuo meidän ensi vuoden päätavoite. Jos ei nyt millään noi meidän sertit riitä maiden valioiksi, niin eipäs tuo inttivalio ois ollenkaan hullumpi titteli sekään.:) Se ei meidän alkuperäinen suunnitelma ollut, mutta kun cacibeja nyt muutaman kuukauden sisään on tullut pari kappaletta, niin miksipäs ei!

Ei tyhjin käsin jääty! :)

Kaiken kaikkiaan ihan hurja näyttely-ja reissuvuosi ollut! Koda aloitti ulkomaiden valloituksensa helmikuussa Tallinnassa sertillä ja vsp:llä ja päätti sen nyt näihin tuloksiin. Ei voi kuin olla tyytyväinen ja kiitollinen! Meillä on ollut matkan varrella hieman huonoa tuuria kun kilpailua on ollut, mutta toisaalta silloin on myös kivempi voittaa. Kuten meille esimerkiksi kävi Druskininkaissa ja nyt Minskissä.:)
Siitäkin huolimatta Kodan saldo ulkomailta tältä vuodelta on siis nyt yhteensä:
Virosta 3x SERT, 2xVSP, ROP. Latviasta 2xSERT, ROP, VSP. Liettuasta CACIB, VSP, VA-CACIB, 2xSERT, Valko-Venäjältä PU1 SERT CACIB VSP & PU2 VA-CACIB.

Ensi vuodelle onkin jo suunnittella uusia reissuja.:) Ensi vuonnakin siis meidän näyttelytavoitteet on tuolla ulkomailla, sinne ja rallytokokokeisiin säästetään meidän rahat. Kotimaan näyttelyihin tuskin panostetaan ollenkaan. Antaapa samojen naamojen täällä kiertää jos siltä tuntuu. Jotenkin näyttää siltä, että samat tuomaritkin täällä vaan kiertää samojen koirien lisäksi joten mitäpä tuossa on järkeä.
Mieluummin sitä muita maita ja mantuja kattelee.:)

Allekirjoittanut haluaakin tässä kiittää Kodankin puolesta kaikkia meidän matkaseuralaisia ja meitä reissuillamme tsempanneita.:) Huikea vuosi on kyllä ollut, toivottavasti sitten ensi vuonna ihan kunnolla, lopullisesti tärppää. Tai niin kuin Sanna mulle sanoi, Koda ei selkeästi halua voittaa kaikkea kerralla koska haluaa jatkossakin vielä käydä reissuilla ahkerasti.;)

Tänään on sitten juhlittu meidän pihakoirapoikaa! Eetu aka Rymy-Eetu aka Edward Ensimmäinen täytti tänään kuusi vuotta, eikä suotta! <3 Ei voisi Kodalla parempaa isoveikkaa, eikä meillä parempaa perhekoiraa olla. Maailman paras, hienoin ihanin Eetu.<3

Tuleva viikonloppu kuluukin sitten jälleen kerran koiranäyttelymerkeissä, nimittäin Messarissa! Kodaa en sinne siis ole ilmoittanut kummallekaan päivälle, mutta menen sinne huomenna perjantaina sekä lauantaina tolleriyhdistyksen puolesta talkoohommiin. Kiva nähdä Messarin meininki siis myös siitä näkökulmasta.:)
Messarissa nähdään!

Splash! Ja haaste

Voihan kura, muta ja rapa sentään!
Kurakelit on sen kuin vain jatkuneet ja sen näköistä on kotonakin ollut. Kodalla on kyllä sadetakki sekä koko koiran peittävä kurahaalari ja molemmat ovat olleet joka päivä käytössä, mutta silti vaan on nurkissa mustaa hiekkaa ja kuraisia tassun jälkiä ja onkin jo kolmesti pitänyt tälläkin viikolla koko kämppä imuroida ja luututa..hohhoijaa. Lunta on tänne eteläänkin luvattu, mutta en usko ennen kuin itse nään!
Meidän ulkoilukin on ollut niin tylsää, pelkkiä remmilenkkejä vain kun kaikki metsätkin on ihan likomärkiä ja mutaisia. No, tiistai-iltana saatiin sentään vähän vaihtelua tähän, kun aloitettiin sisäuimakausi! Suunnattiin siis pitkästä aikaa Hyvinkäälle Onnenkoiraan polskimaan.:) Seurana meillä oli tällä kertaa Hyvinkään tollotytöt Hymy, Vieno, Vappu ja Donna. Oli varsinkin aivan ihanaa nähdä kuinka mummokoirat, Donna 11v ja Vieno 10v, nuortuivat vuosia ihan silmissä kun pulikoimaan pääsivät. Ihanat ja liikuttavat mummokoirat.<3

Kuvat otettu puhelimella joten laatukin sen mukanen.:) Koda etualalla pallo suussa, kuinkas muuten.

Tytöt ja Koda (takimmaisena). Kuva Maija Järvinen.

Oli kyllä kivaa ja kaivattua vaihtelua ja tulipahan pestyä koira samalla, vaikka heti seuraavana päivänä toi otus oli yhtä kurainen ja hiekkainen kuin ennenkin. Seuraava uima-aika on varattu joulukuulle parin viikon päästä.
Ensi viikolla Koda pääseekin sitten taas pitkästä aikaa hierottavaksi. Nyt kun jäätiin joululomalle, niin mikäs olisikaan sen parempi ajankohta alkaa huoltamaan koiraa kuntoon ensi vuotta varten kuin juuri nyt? :)

Saatiin tuossa aiemmin myös Suskilta blogi-haaste, jossa oli siis 11 kysymystä. En halunnut laittaa niitä tuon edellisen kisapostauksen kanssa yhteen, joten se tulee nyt tässä hieman jälkikäteen. Suskilla on siis Luna-cockeri joka asuu tässä ihan meidän lähellä ja ollaan lenkillä ja koirapuistossa törmätty monta kertaa.:) Kodasta Luna on aivan ihana, niin kuin (lähes) kaikki tytöt on!

Eli, tässä tulee Suskin esittämät kysymykset ja meidän vastaukset niihin:

1. Miksi sinulla on juuri uros/narttu/molemmat?

Nojoo..mulle piti siis alunperin tulla tollerityttö, mutta sitten tulikin Koda ja olen oikeasti kyllä niiiin tyytyväinen urokseen päätymiseen! Meidän perheen ihan ensimmäinen koira oli narttu, sen jälkeen on ollut vain uroksia. Urokset on kyllä juntimpia ja omapäisempiä, haihattelee ja nuuskii ja merkkailee enemmän kuin nartut, mutta silti ne on paljon tasaisempia perusluonteeltaan kuin nartut. Mekin kun harrastetaan paljon ja käydään paljon näyttelyissä, kokeissa ja kursseilla niin ei tartte koskaan suunnitella niitä juoksujen mukaan eikä perua mitään menoja juoksujen takia. Kaikki on vaan niin paljon helpompaa! Urokset ei myöskään tiputa turkkia niin kuin nartut ja niillä on koko ajan sentään jonkinlainen turkki, esim juuri vaikka näyttelyitä ajatellen.
Uros vaan sopii omaan käteen paljon paremmin ja jatkossakin varmasti uroksia tulee olemaan.

2. Mainitse yksi piirre mistä olet koirassasi ylpeä ja miksi juuri se.

Kodan luonne, ehdottomasti. Se on vaan niin huippu-ukko. Se vain on niin luottavainen, sosiaalinen ja avoin tyyppi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Paljon oon lukenu juttua siitä, kuinka oma perhe on tollerille tärkein ja muut on ihan samantekeviä ja että ne usein on pidättyväisiä vieraita kohtaan. Koda on ihan toista maata.
Se on toisaalta kokonaan yhden ihmisen koira, mutta tapaa ja tekee mielellään juttuja myös vieraiden kanssa. Hyvänä esimerkkinä tosiaan se, että se kisaa rallytokossa melko ventovieraan ihmisen kanssa, eikä minun. Kodan MH-luonnekuvauksessakin minulle sanottiin, että harvoin näin avoimia ja sosiaalisia tollereita näkee.
Sosiaalisuutensa lisäksi Koda on tosi rohkea ja myös kovapäinen. Tämä on minusta myös hieno piirre, sillä nykytollereissa on jo ihan liikaakin arkoja ja epävarmoja koiria. Kodan uteliaisuus voittaa aina pelon tai jännityksen ja se selviää usein jännittävistä tilanteista yksin juurikin luontaisen uteliaisuutensa ansiosta. Sen minkä se muissa asioissa muille häviää, se kompensoi kaiken nimenomaan juuri luonteensa ansiosta ja se onkin kyllä koirassa tärkeintä, että mitä sieltä korvien välistä oikein löytyy.

3. Onko koirallasi jotain omaa (käyttäytymis)tapaa, minkä olet huomannut vain sen tekevän?

Ei kai, oikeastaan. Ei ainakaan näin äkkiseltään tule mieleen. Se tekee tollereille tyypillisiä juttuja paljon, mitkä esimerkiksi eroaa Eetun aivoituksista paljonkin, mutta ei varsinaisesti mitään ihan omaa. Se tosin nukkuu tosi usein sängyssä kerällä ihan tyynyni vieressä, sitä ei ole muut meidän koirat koskaan tehneet.

4. Mitä lajeja harrastatte?

No niitä löytyy monia.:D Lajilistalla on toko, rallytoko, mejä, agility, näyttelyt, nome ja pelastuskoiratoiminta. Lähes kaikista näistä löytyy virallisia tuloksiakin. Koda on kyllä taipunut tosi moneen eri lajiin, ihan niin kuin toivoinkin. Luonnollista kuitenkin on, että osassa on mennyt paremmin kuin toisissa ja koiran ehdoilla kuitenkin on menty. En siis ole halunnut ns. pakottaa tai painostaa sitä mihinkään tiettyyn juttuun.
Koda on kyllä kaiken kaikkiaan ihan mainio harrastuskaveri. Aina valmis toimintaan ja oppii tosi nopeasti. Herra on kuitenkin myös aikamoinen tuuliviiri eli vaihtelevasti on niitä on ja off-päiviä ja kokeita mahtunut matkan varrelle myös.

5. Jos saisit valita, niin mitä uutta lajia haluaisit koirasi kanssa kokeilla?

En mitään uutta, sillä meidän lajilistalla on juurikin ne lajit mitä olin alunperinkin jo ajatellut. Haluaisin vain löytää enemmän aikaa näihin mitä meillä jo on. Esimerkiksi juurikin tuo pelastuskoiratoiminta. Käytiin alkeiskurssi, josta me molemmat tykättiin ihan hullun paljon. Ja vaikka päästiin treeniryhmään mukaan, niin ei se aika vain siihen riittänyt. Treeni-illat kun on aina tiistaisin ja torstaisin ja olen juuri itse molempina päivinä lähes aina iltavuorossa, joten paria kertaa lukuunottamatta ei olla reeneihin keritty.:/ Sen takia se on jäänyt ikävä kyllä..

6. Mitä koirasi syö? Käytätkö jotain lisäravinteita (öljyä/vitamiineja)?

Koda on barffaaja, eli hurja raakalihan syöjä.:) 1-vuotiaasta lähtien aloin syöttämään sille raakalihaa ja sen jälkeen Koda söikin pitkään 50% nappulaa ja 50% lihaa. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa aina vaan lisäämään ja lisäämään lihan määrää ja vastaavasti pienentämään nappulan osuutta.
Nyt sitten Koda onkin itse asiassa jo muutaman kuukauden ajan ollut 100% raakaruualla eli nappula on lopetettu kokonaan. Ja johan on vihdoin ja viimein saatu meidän nirso noutajakin syömään kuppinsa tyhjäksi joka kerta. Koda saa aamulla luita (tähän kuuluu vaihtelevasti kanan kauloja, siipiä ja selkärankoja, sian ja naudan rustoja sekä hirven luita ja kalkkunan kauloja) sekä sitten illalla liha-annoksen, johon vielä yleensä sekoitan mukaan joko raejuustoa tai kermaviiliä sekä lohiöljyä.

7. Oletko kisannut koirasi kanssa missään lajissa? Jos olet, mikä on paras sijoituksenne?

Ollaanhan me. Ollaan startattu tokossa, rallytokossa ja mejässä. Kaikki on tosin sellaisia lajeja, joissa tuloksella on merkitystä, ei sijoituksella. Ja juuri sen olen aina pitänyt mielessä enkä sen takia ole lähtenyt ressaamaan että aina pitäisi muka sijoittua.
Kuitenkin, Koda on tokon alokasluokassa ollut kertaalleen toisena sekä sijoittunut myös kolmanneksi yhden kerran, saaden molemmilla kerroilla ykköstuloksen mikä oli tärkeintä.:)
Näyttelyissä sitten Koda on (ulkomailla) ollut neljästi VSP ja kahdesti ROP. Varsinkin Liettuan reissulla oli mielestäni kova juttu, että Koda voitti (edes kerran.:D) Suomesta tulleen valiouroksen, saaden näin ensimmäisen cacibinsa sekä pokatessaan Crufts-oikeuden.

8. Onko koirallasi jotain terveydellisiä ongelmia? Jos on, vaikuttaako ne jotenkin arkielämiseen/harrastamiseen?

Luojan kiitos *koputtaa tässä välissä puuta* ei. Ei ole kuin tarvinnut rokotuksilla käydä ja Kodan silmät ja luustokin on terveiksi kuvattu. Reilu vuotiaana Koda repäisi metsälenkillä korvanlehteensä haavan, josta se sai haavaperäisen korvatulehduksen, mutta mitään muuta sillä ei ole ollut ja yhtä hyvää tuuria toivotaan jatkossakin. Myöskään Eetulla ei pienen kynsihaaverinsa lisäksi ole onneksi koskaan mitään muuta ollut.

9. Mikä on koirasi paras herkku?

Koda on varmasti maailman epä-ahnein koira.:D Se valitsee nimittäin mieluummin aina lelut kuin ruuan. Sille on ihan turhaa esimerkiksi ostella puruluita, siankorvia ym, ne jää kaikki aina syömättä.
Mutta kyllä ne perus lihapullat ja nakit ihan hyviä on ja niitä usein treeneissä käytetään. Juustokin kelpaa.:)

10. Onko koirallasi jotain lempilelua?

Kaikenlaiset pehmolelut on Kodalle tärkeitä, mutta tennispallon voittanutta ei vain yksinkertaisesti ole. Se on se maailman rakkain juttu, jonka takia mennään vaikka läpi harmaan kiven. Sama pätee Eetuun.:)

11. Arvioiden, paljonko luulet käyttäneesi rahaa koiraasi sen hankkimisen jälkeen?

Erittäin, erittäin hyvä kysymys. Johon minulla ei kuitenkaan ole vastausta, enkä edes oikeastaan halua tätä ehkä myöskään tietää! Nimittäin paljon, hyvin paljon... takuulla monta tonnia.
Koiralle on ostettu aina mieluummin jotakin, kuin itselleni uusia vaatteita. Koda syö varmasti paljon terveellisemmin ja monipuolisemmin kuin minä.:D Koira käy sisähallissa uimassa sekä hierottavana, vaikka niin pitäisi minunkin joskus käydä. Plus siihen lisätään vielä kaikki kurssit, kokeet, näyttelyreissut ym...mutta on se kaikki vain ollut sen arvoista.
Juuri tällä viikolla kaverini Sannan kanssa juteltiin, että kaiken tän ajan ja rahan vois käyttää kyllä paljon huonomminkin, kuin koiriin.:)
Ei-koiraihmiset ei varmasti tällaista "rahan ja ajan hukkausta" edes tajua, mutta ei niiden tarvitsekaan.
Mitä vaan meidän rakkaiden karvakakaroiden eteen.<3

En jaksa itse haastaa ketään, mutta näihin oli tosi kiva vastata. Kiitos tästä haasteesta siis! :)

Level up!

Huhhuh..onpas kyllä ollut pitkä ja rankka viikonloppu takana, sekä koiralla että mammalla sekä varmasti myös koiran ohjaajalla. Meillä on nimittäin (nyt jo onneksi takana päin!) ollut tuplakisa-viikonloppu Heinolassa, kuinkas muuten kuin rallytokon merkeissä! Kodalla oli siis startti sekä eilen, että vielä tänään toinen. Tanjan piti Kodan lisäksi startata toisen bordercolliensa kanssa, mutta Sara meni sitten harmillisesti tiistaina aloittamaan juuri "sopivasti" juoksut.. Tanja oli kuitenkin todella kultainen, kun siitä huolimatta tuli silti ohjaamaan Kodaa kumpanakin päivänä.:)

Ei oltu käyty tässä HPSK:n hallissa aiemmin, ja voin kertoa että kun ensimmäisen kerran kyseiseen halliin astuttiin sisälle, niin järkytys oli varmaan ensimmäinen sana mikä mieleen tuli. Eipä nimittäin me kumpikaan noin "eksoottisessa" kisapaikassa ennen oltu. Ehkäpä kyseinen kuva hieman avittaa asiaa:

Hallin alkupää oli siis täynnä busseja sekä veneitä, tämä olikin alunperin kylmävarasto niiden talvivarastoimista varten.:D Vasta hallin toisessa päässä näkyi pieni välkähdys vihreää, missä sitten itse kisakenttä oli. Paikka siis oli mielenkiintoinen, mutta nopeasti siihen totuttiin ja itse kisapaikka oli todella rauhallinen koko viikonlopun ajan, koirilla oli tilaa ja oma rauha kentällä ja sen vieressä ja tekonurmikin näytti uudelta ja puhtaalta. Kelpo kisapaikka siis kaikesta huolimatta! :)
Koda oli alunperin ilmoitettu alokasluokkaan kummallekin päivälle, mutta niin toivoin että saataisiinpa alokasluokka jo heti lauantaina klaarattua pois alta. Lauantain rata oli todella helppo, ei siinä ollut oikeastaan muuta kuin molemmat askelsarjat sekä käännöksiä, ei ollut edes pujottelua tai spiraalia. Kuitenkin pisteet jäivät koko alokasluokassa todella alhaisiksi, sillä tosi monella koiralla oli juurikin tuo kova nuuskutteluongelma.

Tanja otti Kodan odottelemaan jo hyvissä ajoin halliin ja reenaili ja herätteli pikkukettua hommiin. Koda olikin reenatessa ihan into pinkeänä, me kun ei olla tehty pariin viime viikkoon yhtään mitään kun on vain satanut ja satanut. Koda piti ihan mahtavaa kontatkia koko ajan ja kaikki näytti tosi lupaavalta. Kaksikko joutui kuitenkin odottelemaan omaa vuoroaan ihmeen kauan, sillä tuomarilla oli tuomariharjoittelija mukana ja arvostelujen kirjoittaminen kesti extra kauan, sekä juuri ennen Kodaa oli vielä pari vähän hitaampaa koirakkoa muutenkin..Kodalla siis hieman into, energia-ja kiinnostustaso laski juuri ennen omaa suoritusta.
Ja kun Tanja Kodan vei uudelle tekonurmelle niin voi että sitä noutajan nenää! Sehän painui samantien maahan nuuhkimaan. Punainen nenä se vaan kävi ja kävi ja pystyin välillä näkemään Tanjan hieman turhautuneen ilmeen ja tiedän kyllä ton tunteen niin hyvin! Koda on niin monessa tokokokeessakin mennyt nenä maassa että voi hohhoijaa. Silti, siitäkin huolimatta kaksikko eteni radalla hyvää vauhtia ja tekikin hyvää työtä! Kaikki tehtävät menivät puhaasti eikä yhtäkään tarvinnut edes uusia. Silti jäätiin jännämään pisteitä, että kuinka paljon tuo Kodan nuuskuttelu oikein vaikutti. Tollopoika ei tosin todellakaan ollut ainoa jolla nuuskuttelu oli suurin ongelma ja se vaikuttikin monen koirakon pisteisiin. Oli vain yksi 100 pisteen suoritus sekä sen lisäksi vain pari jotka saivat yli 90. Todella moni koirakko jäi jopa alle 80 pisteen. Sen takia yllätys oli suuri, kun Kodan kohdalla luettiin pisteet 88/100! Voi mikä huippu-ukko!<3 Tuomarin kommentti koepaperissa sanoikin että "Tehtävät kyllä osataan, vaikka nenä välillä vie." Ja se pitää kyllä ihan prikulleen paikkansa.:) Kaikki pistemenetykset johtuivat juuri tuosta nuuskuttelusta sekä pari -1p tulivat vinoudesta.
Vaan mitäpä siitä, tuo hieno tulos merkitsi sitä että Koda ansaitsi itselleen koulutustunnuksen RTK1 sekä sen lisäksi sai lipun avoimeen luokkaan! Tämän myötä meni meidän blogin bannerikin jo nopeasti uusiksi. Mulla oli kamera kyllä mukana, mutta totesin kuvaamisen täysin mahdottomaksi kun halli oli niin pimeä, olisi ollut niin hienoa kunnon kuvia saada!

Koda on aina osannut arvostaa näitä poseerauksia.:)

Saatiin kuin saatiinkin siis se paljon toivottu toinen koulari sekä level up!
Sitten pitikin hieman miettiä, että mitä tämän sunnuntain kanssa oikein tehtäisiin. Koepaikka kyllä oli varma, mutta luonnollisesti alossa ei enää voitu startata. Ei avoluokka niin paljon vaikeampi ole, tuleekos siellä nyt oikeastaan 4-5 sellaista kokonaan uutta liikettä ja sen lisäksi takapään käytön pitää parantua sillä käännöksien pitää jo olla tosi tiukat.
Tuon Lahden kokeen jälkeen aloin kyllä jo Kodan kanssa hieman avonkin liikkeitä sivuta ja ryhdyttiinkin pikkuhiljaa hiomaan mm. pyörähdystä, houkutusta, seisomista ja käännöksiä. Perusteet Koda niihin oppi nopeasti, mutta silti ei niitä kovinkaan paljon hinkattu eikä mitenkään reenattureenattu oltu. Vielä kun tosiaan pari viikkoa on vaan satanut ja kaikki kentät ovat läpimärkiä, niin ei oltu reenattu siis yhtään! Kysyin Tanjan mielipidettä ja tämä sanoikin että joojoo ilman muuta kokeillaan.:D No, niin sitten tehtiin, ilmoitettiin että luokka vaihtuu ja paikalle tullaan, olihan koemaksukin jo maksettu. Kyllä jännitti ja vähän hirvitti, mutta toisaalta pakkohan se on koittaa, kun ei kukaan näitä tuloksia kotisohvallekaan ilmaiseksi tuo.:)

Niinpä siis ajeltiin Heinolaan tänäänkin, hyvin märässä ja ankeassa kelissä edelleen. Oltiin jo etukäteen ajateltu Tanjan kanssa, että kunhan nähdään rata niin reenataan Kodan kanssa vaan parit oudoimmat liikkeet ja viedään autoon ja otetaan se lähes suoraan sieltä kehään, ettei tulisi lauantain kaltaista pitkää odottelua ja turhautumista ja mahdollisesti sitä nuuskuttelua..
Rata oli omaan silmään melko helppo avorata, ei (onneksi!) ollut mm. houkutusta. Vauhdikas rata onneksi oli, sillä se sisälsi kaksi pujottelua, toinen juosten. Kaksi täysin uutta juttua radalla kuitenkin oli; pyörähdys ja juurikin tuo perusasennosta seiso ja kierrä. Niitä alettiin Tanjan kanssa jännätä ja reenata. Kuten jo mainitsin, perusteet Kodalla niihin kumpaankin on, mutta toistoja ei selkeästi todellakaan vielä tarpeeksi. Kyseinen liike joko tulee tai ei. Kun minä kokeilin seisomista, se tuli Kodalta koko ajan mutta kun Tanja kokeili niin Koda meni syystä tai toisesta joka kerta maahan.. Pyöriminenkään ei kyllä onnistunut juuri lainkaan. Että vain sellainen PIENI paniikinpoikanen siinä molemmilla! Eihän siitä tulisi kuin -10p kummastakin liikkeestä jos Koda ei niitä ollenkaan tekisi..

No, silti kaksikko saatiin lähtöviivalle. Tuo toinen paha liike eli seiso ja kierrä oli vielä heti ensimmäinen tehtävä..ja juuri niin kuin treeneissäkin kävi, Koda meni siinä maahan seisomisen sijasta. Se siis uusittiin ja (luojan kiitos!) toisella kerralla onnistui! :) Nuuskuttelua oli edelleen, mutta kaikeksi onneksi huomattavasti vähemmän kuin lauantaina. Tämän lisäksi Tanja uusi yhden käännöksen, sillä siinä Koda jäi haahuilemaan vähän omiaan eikä tullut perässä. Ja kun tuli pyörähtämisen vuoro..noh, Kodahan ei pyörinyt niin siitä napsahti se -10p, mutta oltiin etukäteen puhuttu että sitä ei uusita, vaan eteen päin vaan. Kyllä oli huokaus iso sekä ohjaajalla, että minulla kun rata oli ohi. Koda oli hieman pökkelö ja sellainen poissaoleva koko radan ajan, vaikka Tanjaa muuten seurasikin ja tehtävät teki, mutta (kuten tokokokeissakin tuomari on osuvasti sanonut) ei ollut läsnä tekemisessä. Epäiltiin kyllä molemmat, että pikkukettu saattoi myös olla vielä väsynyt eilisestä. Lauantain koepäivä venyi melko pitkäksi kun aikataulut olivat myöhässä ja odottelua oli..Kodalla ei myöskään ole ollut kahta koepäivää koskaan aiemmin peräkkäin. Näyttelyitä toki on ollut, mutta siis ihan kunnon aivotyöskentelyä vaativia hommia siis.:D

Koda oli avoluokan toiseksi viimeinen koira, joten tuloksia ei tarvinnut kauan odotella. Ja kyllä meidän pikkuleirissä hihkuttiin kun läpi meni avoluokan korkkaus! Kodalle siis tulos AVOHYV 74p! Ei mitenkään yllätä että pisteet laski noinkin alas alokkaasta, mutta meitä se ei haittaa kun tarkoitus ei todellakaan ole saada sitä sataa pinnaa joka kisasta, vaan tulos merkkaa.:) Tuomarin kommentti oli melko samanlainen kuin eilisessä koepaperissa: "Paljon yksittäisiä nuuskaisuja, koira kyllä osaa."
Kivoja kommentteja, kiva on kuulla että tuomari kyllä näkee että koira osaa vaikka huomio olisikin vähän muussa kuin itse hommassa..:D Kun Koda noin nuuskutellen ja haihatellen vetäisi 74p niin kunhan saisi sen fokuksen kunnolla koko radan ajaksi mukaan niin miten mainio pikkukettu sillon olisikaan! Toivottavasti sellainenkin koepäivä nähdään vielä.:)

Mutta ei voi olla kuin tyytyväinen tähän viikonloppuun ja Koda-Tanja-kaksikkoon! On aikamoista, että voin vain ojentaa koiran hihnan kaverille ja kaveri vie koiran radalle ja noin hienosti vieläpä. Ottaen huomioon, että Tanja kuitenkin on Kodalle melko vieras ihminen eikä kaksikko ole syyskuun jälkeen reenannut yhdessä kertaakaan. Tanja koirineen kun nimittäin muutti tästä meidän naapurista Lahteen, eikä olla sen jälkeen siis pystytty pitämään kimppatreenejä ja kaksikko on siis ihan kylmiltään yhdessä kokeisiin mennyt. Ja tulos on tässä.:) Tanja ei ollut edes kertaakaan Kodan kanssa treenannut ilman remmiä seuraamista ennen tämän päiväistä avoluokkaa, aika hurjaa.:D Riskillä siis tähän kokeeseen lähdettiin, mutta kyllä kannatti, ai että! Tosiasia siis on,että nyt on RTK1 lisäksi se ensimmäinen hyväksytty tulos myös avoimesta luokasta, ei enää kuin kaksi lisää plakkariin niin saataisiin se kolmas koulari pojulle.<3

Päätin silti, että nyt jäädään kuitenkin näiden tulosten jälkeen jo ansaitulle joulutauolle. Pitää silti selkeästi noita avo-liikkeitä vielä treenata ja vahvistaa, ihan rauhassa ja ajan kanssa. (Kunhan kelit paranisi ja pääsisi oikeasti tonne ulos reenaamaan!) Mikään kiire ei nyt siis ole, kaksi tulosta enää tarvitaan ja nyt otetaan siis ihan iisisti. Lähdetään katsomaan ja täyttelemään koekalenteria sitten tuolle alkuvuodelle seuraavan kerran. Kivaa jättää sinnekin vielä haasteita ja tavoiteltavaa ja toivottavasti kevääseen mennessä oltaisiin myös se RTK2 klaarattu.:)
On se vaan niin mainio pikku-ukkeli! Yllätti kyllä ihan täysin, varsinkin tänään! Ja on kyllä uni maittanut, on toi aivojumppa sitten niin rankkaa hommaa.
Näihin rallykuviin ja tunnelmiin tällä kertaa!

Clear

Saimme tänään (vihdoin ja viimein!) uutisia ison veden takaa. Taisin jossain edellisessä blogikirjoituksessa jo mainita, että tilasin Kodalle OFA:lta geenitestin DE:n (degeneratiivinen enkefalopatia) varalle. DE kun on uusi tollereilla havaittu sairaus, josta kuitenkin tiedetään vielä hyvin vähän ja uusi suositus on, että jalostukseen harkittavilta koirilta tämä testataan.

Tilasin sen juuri ennen Latvian reissuamme ja se saapuikin perille vajaassa viikossa, nopeaa toimintaa sieltä päin siis! Tein testin ja lähetin sen parin päivän sisällä takaisin, kirjattuna ja ykkösluokassa. No, taisi DNA-näyte saada ilmeisesti laivamatkan takaisin kun paluumatkassa meni kolme viikkoa. Ehdin jo kertaalleen meilata OFA:lle, että eikö tosiaan ole vieläkään saapunut perille.
No, kärsivällisyys onneksi yleensä palkitaan aina ja hyvää kannattaa odottaa, eikös se niin mene.:)
Näyte oli nyt viimein saapunut maanantaina perille ja jo tänään saatiin tulos näkyville.
Kodan DE-tulos on CLEAR eli terve.:) Ei voi sairastua itse tai jättää siihen sairastuvia jälkeläisiä. Hieno juttu kaikin puolin!
Ihan itse rodunkin kannalta mielenkiintoista näitä seurata ja testata, olkoon se sitten vaikka oma pieni panos rakkaan rodun puolesta. Toivottavasti nyt kuitenkin jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa nämä kaikenmaailman testit voitaisiin jo tehdä täällä ihan koti-Suomessakin...