lauantai 23. syyskuuta 2017

Vantaa EPN

Viikko sitten Cooperilta meni "kehäneitsyys" Vantaan pentunäyttelyssä. En käynyt aikoinaan Kodan kanssa kertaakaan pentukehissä, joten yllätyin positiivisesti kuinka iso tapahtuma epävirallisesta pentunäyttelystäkin oli tehty, kuinka paljon pentuja oli paikalla ja meno olikin rennompi kuin virallisissa näyttelyissä konsanaan.
Vaikka Kodan kanssa onkin kehiä kierretty ulkomaillakin, niin kieltämättä hieman jännitti tällä kertaa. Minulla oli uusi nuori, kokematon koira ja vaikka näyttelyjuttuja oltiinkin reenattu niin en yhtään tiennyt mitä Cooper koko jutusta olisi mieltä. Tilanne oli Cooperillekin ihan uusi; paljon ihania ihmisiä ja koiria ympärillä, paljon melua, hälinää ja hajuja eikä Koda mukana tukena ja turvana.
Cooper olikin ihan erilainen kuin isänsä. Kodan kanssa on selvästi tottunut liian hyvään, kun se on hiirenhiljaa eikä provosoidu ilman hyvää syytä. Tultiin paikalle hyvissä ajoin, mikä varmasti oli ipanan kannalta hyvä juttu. Sehän on aina käyttänyt ääntään melko paljon ja ensimmäinen tunti menikin häkissä piippaillen. Sen jälkeen tosin tulikin hiirenhiljaista.:) Muuten olen todella tyytyväinen Cooperin käytökseen; se oli todella iloinen, reipas, skarppina ja kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Siltä ei myöskään pitkän odottelun jälkeenkään loppunut virta, Kodahan on melkolailla perässä vedettävä jos päivä liiaksi venyy.

Viime hetken reenailuja viime viikolla ennen lauantain kehäkettuiluja:



Niin kaunis pieni punainen poika.<3
Tollereilla oli tuomarina Pirjo Aaltonen, joka ymmärtääkseni on vasta hiljattain niiden arvosteluoikeudet saanut. Tollopentuja oli neljä, kaksi urosta ja kaksi narttua. Cooper oli ainoa pikkupentu, muut olivat jo sitten vanhemmissa. Sää oli vaihdellut koko päivän auringonpaisteesta pieniin parin minuutin kuuroihin joiden aikana ei kerennyt edes kastua. No, kuinkas ollakaan, tollerit olivat totta kai viimeinen rotu tuomarin kehässä ja horisontista lähestyi pikimustat pilvet. Ja totta kai juuri kun piiiiiiitkän odottelun jälkeen tollerit vihdoin kutsuttiin kehään, taivas repesi rajuun kaatosateeseen. No, tollereille sopiva keli vissiin? Jotenkin vaan niin perus tuuria.:D
No, ei siinä muuta kuin huppu päähän ja pennun kanssa kehään. Cooperin asenne oli mahtava! Pikkumiestä ei kaatosade haitannut, se meni oikein pieni punainen kuono pystyssä kehään kuin olisi tehnyt sitä aina. Luotin ja tiesin että se liikkuu hyvin, mutta seisominen meillä on ollut hieman heikkoa vielä. Cooper kun edelleen mieluiten tarjoaa istumista, muita temppuja tai pusuja koska paikallaan pysyminen on edelleen tylsää.:D Ipana yllättikin seisomalla kuin tatti tuomarin kopeloidessa eikä yrittänyt niin paljon hillua ja apinoida kuin olin ajatellut. Eipä sitä kaatosadettakaan enää ajatellut eikä oikein edes huomannut kun kehässä piti keskittyä kuitenkin niin paljon.
C-mies sai ihan mukavan ensimmäisen arvostelun, meidän arvostelulappu vain koki hyvin kovia kaatosateessa vaikka yritin sitä takin sisään turvaan tunkea. Suurin piirtein siinä todettiin seuraavaa:
"Hyvä luustoinen urospentu. Oikeat mittasuhteet. Vielä hieman ilmavassa vaiheessa. Sopusuhtaiset ääriviivat. Tyypillinen ilme. Hieman lyhyt alaleuka. Purenta saa tiivistyä. Hyvä karvapeite. Hyvät kulmaukset. Liikkuu hyvin sivusta ja edestä, takaa hieman kapeasti."
Tällä arvostelulla saatiin KP! :) Niin saivat kaikki muutkin tollerinpennut ja ylläri sinänsä vanhempi urospentu vei voiton urosten kesken, mutta olihan tuo ero huikea kun toinen oli lähes 2kk Cooperia vanhempi.
Tapani mukaan aloin myös totta kai ressata heti tuota purentaa, että onko peli menetetty jatkon kannalta. Kyseinen tuomari kuulemma on todella tarkka juuri purennasta, mutta silti. Cooperilla on kulmurit kuten kuuluukin ja ihan selkeä leikkaava purenta. Sain kuitenkin pian tukea ja rauhoitteluja että on muillekin noin sanottu mutta aika hoitanut tehtävänsä kun pää ja leuka kasvaneet vielä. Ei siis vielä pitäisi olla mitään hätää.. Mutta tämä on niin perus meikäläistä reagoida heti näin.:D En vaan mahda sille mitään, Cooper kun on muuten niin hemmetin sievä (vaikka itse sanonkin) ja kasvamassa todella lupaavaksi ja on jopa hieman enemmän makuuni kuin Koda, rakenteellisesti siis.


Susanna sattui sopivasti kehänlaidalle, joten saatiin kelistäkin huolimatta muutama kuva muistoksi ensimmäisestä kehäkettuiluista, kiitos vielä tätäkin kautta!

Onhan se tämän kuvan perusteella kieltämättä vielä hieman kapea ja ilmava.:D



"Bitch, I'm fabulous!"
Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen tulokseen sekä ennen kaikkea ipanan käytökseen.:) Hauskaa on pikku-ukon kanssa tehdä ja harrastaa kyllä, se on aina ihan täysillä mukana kaikessa mitä tehdään, kunhan vaan palkasta sovitaan.;) Ja kun ei tosiaan virta lopu, niin mikäs siinä vaikka päivä vähän venyisikin. Oikein mukava korkkaus joka tapauksessa, jatkoa on jo luvassa joten eiköhän me ipanankin kanssa yhteinen sävel tähän löydetä ja hiota kuntoon.
Keskiviikkona Cooper täyttikin jo 6kk! Niin se aika vain menee ja kakarat kasvaa.:')

"Oon puolivuotias, oppimaan inokkas, sain nimen hauskimman; Cooper!"


Ensi viikolla juhlitaankin sitten Kodan 5-vuotispäiviä! Mulla on sopivasti etäpäivä keskiviikkona, joten varattiin Hyvinkään koirauimalaan allasbileet sen kunniaksi.:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti