Tai no, oikeastaan poika kotiutui meille jo tasan viikko sitten, mutta sen jälkeen onkin kotona ollut sellainen tollosirkus menossa, että vasta nyt on hetki aikaa istahtaa ja kerrata ensimmäisen viikon kuulumiset.
Tosiaan, viime perjantaina hurautettiin Somerolle mini-Cooperia hakemaan! Koda lähti totta kai mukaan. Ihan huippureipas penikka oli alusta asti. Vartin verran itkettiin autossa, jonka jälkeen tulikin uni ja herättiin vasta kotipihassa.
 |
| Eipä arvannut isi-koira että pentu tulisi mukaan ja jäädäkseen.:D |
Siinä sitten ensimmäinen ilta ihmeteltiin toinen toisiamme. Kyllä huomasi, että oli Cooperia sisaruksineen sosiaalisesttu ja paljon, kun on ihan alusta pitäen ollut todella paljon ihmisten perään, todella ihmisrakas, sosiaalinen ja avoin pikkupentu siis ihan isänsä tapaan.:) Ja olihan lähipiirinkin heti pakko tulla pikku-ukkoa morjenstamaan.
 |
| Ensimmäisen illan ihmettelyä. |
Itse odotin eniten Kodan reaktiota ja miten pojilla lähtisi sujumaan noin muutenkin. Koda on ollut paljon pentujen kanssa tekemisissä ja tykkää leikittää niitä tosi mielellään ja on pitkäpinnainen niiden kanssa. Ne ei tietenkään vaan koskaan ole olleet meillä kotona saman katon alla.:D Koda oli lähinnä sillä tuulella, että jos vaan ignoretan tuota otusta niin ehkä se lähtee ajanmyötä pois.:D Heti teki selväksi että hänen kupilleen ei ole asiaa eikä hänen hännällään saa leikkiä, muuten kaikki on ok. Ensimmäinen yö oli aika rankka, pidin Cooperin häkissä varmuuden vuoksi ja voi jestas sitä huutoa.. sinnikäs on pikkumies, ei voi muuta sanoa. On nyt muutenkin paljon kovempi käyttämään ääntään kuin ikihiljainen Koda, huh huh.. No, siitä selvittiin ja siitä lähtien Cooper on saanut nukkua vapaana makkarissa ja kun ei ole tarvinnut häkissä olla niin nukkuu hiirenhiljaa aamuun asti. Viime yönäkin nukuttiin RUHTINAALLISET yhdeksän tuntia putkeen kaikki, ei tarvinnut edes pissillä yöllä käydä ja aamutarpeet tehtiin suoraan ulos! Hieno ipana! :)
 |
| Isä ja poika.<3 |
Koda oli monta päivää Cooperia kohtaan melko viileä ja välinpitämätön. Vasta nyt tuntuu että alkavat pikkuhiljaa löytää yhteisen sävelen. Yrittävät jo välillä vähän painia ja leikkiä vetoleikkejä lelujen kanssa. Koda tuntuu välillä ihan järkyttyvän kesken leikin että ei hemmetti, mä oikeasti pidän hauskaa ja leikin tän pikkuriiviön kanssa - ja vakavoituu ja lopettaa leikin siihen juuri kun pennulla olisi hirveän hauskaa.:D Se on aika harmi, kun Cooper ihan palvoo maata Kodan tassujen alla mutta eiköhän se tästä vielä pikkuhiljaa.. Onneksi pentu osaa leikittää ja viihdyttää itseään yksinäänkin vielä.
 |
| Cooper 8 viikkoa. |
Cooper noin muuten.. No, mitä tässä nyt kahdeksanviikkoisesta osaa viikon yhteiselon jälkeen sanoa, on aivan ihana tapaus! Se on Kodan tavoin melko rauhallinen pentu, toki osaa olla myös riiviö ja hepuloi kuten pennun kuulukin. Mutta perusluonteeltaan rauhallinen ja lunki joka ei turhia hutiloi ja höntyile. Se on myös paljon nöyrempi ja uskovaisempi, tai ehkä miellyttämisenhaluisempi jo nyt kuin Koda tuossa iässä oli. Se uskoo siis heti kun sitä kieltää, Kodalle kun asia piti takoa kalloon kantapään kautta melko usein. Se hakee aivan mahtavasti katsekontaktia ja kontaktia ihmiseen muutenkin koko ajan, lupaava toko/rallytokokoiran alku siis ehkäpä? :) Se on sosiaalisen luonteensa lisäksi myös todella nokkela ja hirmu nopea oppimaan. Tuo Cooperin katsekontaktin hakeminen on kyllä aivan upea juttu! Kovaäänisempi se Kodaa tosiaan on, heti kun joku asia ei herran mieleen ole niin se kyllä ilmastaan aika kovaan ääneen.:D Siinä voi olla työnsarkaa jatkossa.. Poika on myös ilmeisesti perinyt isänsä nirsouden harmillisesti, mulle kun olisi yksi huonosyömäinen noutaja riittänyt varsin hyvin..Vaikka ei tosiaan pitäisi näillä eväillä pikku-ukon nälkää nähdä.
 |
| Keittiössä on tungosta nykyisin. |
Noh, Koda on sentään onneksi alkanut kummasti yhtäkkiä löytää ruokahaluaan pennun tulon myötä.;)
 |
| Futistreenit iskän kanssa. |
Luonnollisesti ei olla vielä mitään ihmeellistä pennun kanssa tehty. Kunhan ollaan oltu ja totuteltu toisiimme ja näihin pentuelämän rutiineihin taas. Ollaan opittu istumaan ja odottamaan ruokaa, kulkemaan hississä ja remmissä ja ulkona ravataan mooooonta kertaa päivässä, heh heh.. Onneksi on kesäpentu niin ei tarvii kerrospukeutua koko ajan! Ollaan opeteltu tunnistamaan omaa nimeä (lukuisten lempinimien ohessa) ja luoksetuloa totta kai, sosiaalistettu entistä enemmän ihmisiin, fanejahan Cooperilla riittää, koirakavereita ei vielä muita ole Kodan ja Eetun lisäksi. Kunhan rokotukset saadaan niin lähdetään sitten puistoon ja kaupungille uusia koiriakin tapaamaan.:) Pentu saa meidän taloudessa olla ihan kaikessa rauhassa pentu, kiire ei mihinkään suuntaan ole, kunhan vaan nää kaikki perusasiat tulee ensin kuntoon.
Cooper on aivan mahtavan ihana persoona! Miten joku niin pieni ja joku niin riiviö voikin olla jo niin rakas? Se on lumonnut meidät ihan kaikki! Ja vaikka yhteiseloa on takana vasta viikko, tuntuu kuin se olisi ollut meillä jo paljon pidempään. Onhan tämä rankkaakin ollut, ei sitä käy kieltäminen, mutta meillä on onneksi hieno tukiverkko ympärillä joka tarvittaessa auttaa ja on tämä kaikki ollut sen arvoista ihan täysin.<3
Pentu kasvaa ihan silmissä, joten pakkohan tästä lyhyestä pentujasta on yrittää nauttia ja ottaa kaikki irti! Odotan niin suurella innolla ja mielenkiinnolla isän ja pojan yhteisiä tulevia seikkailuja ja tolloja touhuja.:)
 |
| Mun isourpo ja pikku-urpo.<3 |
 |
| Iskän korvaa ois niin kivaa nakertaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti