Pennuntuoksua ja mejää

Niin se aika vaan rientää ja pennut senkun kasvavat, ensi maanantaina ipanat ovat jo 5-viikkoisia! Voi jestas.:)
Kävinkin eilen pesuetta jälleen kerran katsomassa ja nythän siellä tyypit on jo ihan koirapennun näköisiä! Hirveä meno päällä kun hereillä ovat ja iskevät terävät pikku naskalinsa kaikkeen mitä eteen vaan tulee; omalta osalta varpaisiin, housunlahkeisiin ja kameraan.:D On kyllä kakaroilla väritykset kohdallaan ja tytöt ovat jo nyt selvästi tytön näköisiä ja pojat poikien.
Kodan ja Hymyn lapsukaiset ovat kennel Sancandy'sin S-pentue ja Maija onkin kaikille jo viralliset kennelnimet (ja oikein kivat sellaiset!) keksinytkin. Ensi viikolla vaavelit käyvät eläinlääkärillä pentuetarkistuksessa ja saavat sirunsa, sitten he ovatkin jo ihan "virallisesti" olemassa.:)

S-pentue esittäytyykin tässä, (pikku) naiset luonnollisesti ensin:

Sancandy's Sweetheart

Sancandy's Shot in the Arm

Sancandy's Sunshine

Sancandy's Smile a While

Ja sitten pikkumiehet:

Sancandy's Steal the Show

Sancandy's Sunrise Surprise

Sancandy's Speed Demon

Pennut olivat vielä pärstäkuvien ottamisen aikaan hieman unisia, mutta onneksi sieltä sitten pikkuhiljaa heräilivät, niin pääsin seuraamaan niitä valveilla ja niiden leikkiessä ja kuvia tulikin kameraan lähes 200.:D Maija päästi pennut käppäilemään myös keittiön puolelle ja siellä näytettiinkin pennuille ensimmäistä kertaa myös hieman riistaa, sillä pennelit saivat tutustua sorsan siipiin. Kyllä ne kelpasivatkin ja olivat hienoja aarteita! Kyllä siellä jo kovasti puolustettiin omia siipiä eikä haluttu jakaa sisarusten kanssa niitä.
Olisko seuraavaksi vaikka kunnon kuvapläjäyksen aika siis? ;)

Mammalle pallo ja kakaroille evästä. Ei oo enää tilaa Hymyn masun alla.:D

Elä ala miulle!

Omnomnon, sanomalehteä!

Me vaanitaan täällä meidän heppalinnoituksessa!

Sunshine.

Hei sisko, jos ei haittaa niin syön sun naaman?

Steal the Show.

Kukkuu!

Steal the Show ja sorsan siivet.

Steal the Show. (Koda-kopio!!)

Speed Demon.

Sunshine.

Steal the Show on ihan ilmetty isänsä.:)

Steal the Show.

Sunshine ja Speed Demon.

Suurkiitos Maija kun sain taas käydä ihania pieniä katsomassa! :) Voi kun tuota pennun tuoksua vois pullottaa jotenkin ja sieltä aina sitten imppailla pahimpaan pentukuumeeseen! (Joka jostain syystä on ihan pirun korkealla tällä hetkellä!!)

Koda-isukin kanssa vihdoin ja viimein pitkästä aikaa taas meijäiltiin aiemmin tällä viikolla. Kiitos Hennan, joka laittoi maanantaina extemporee viestiä että joskos VIHDOINKIN lähdettäisiin jälkiä tekemään, niin tuli itsekin lähdettyä! Aina siihen hommaan kuitenkin kaverin tarvitsee, hemmetin vaikeaa olis yksin tehdä eikä sen takia tule lähdettyä koskaan. Olihan toi peuranveri ja sorkat jo vuoden päivät pakkasessa odottaneetkin.:D
Tiistaina tosiaan vedettiin kaatosateessa jäljet metsään Hennan kanssa. Tuli siinä useaan otteeseen naurettua kuinka hullua hommaa tää on ja ei se ihme ole jos "normaalit" ihmiset meitä koiraihmisiä joskus vähän hulluina pitää.. (eiköhän siinä jotain perää ole!;)
Didille verijälki olikin ihan ensimmäinen laatuaan! Neidille tehtiin alkuun 300m jälki yhdellä kulmalla ja yhdellä suoran pätkän makauksella. Kodalle sen sijaan tehtiin sellainen 600m jälki kahdella kulmalla ja yhdellä suoran pätkän makauksella.
Koko illan ja yön satoi kaatamalla vettä ja monesti kävi kotona illalla mielessä että mahtaako tällaisen monsuunin jälkeen olla metsässä enää yhtään mitään odottamassa seuraavana aamuna..

Keskiviikko valkenikin kuivana ja kirkkaana eikä öisestä sateesta ollut tietoakaan. Ihanteellinen jälkikeli siis.:) Ja kyllä se koiran nenä vaan on ihmeellinen kapine! Niin tuo ensikertalainenkin tajusi homman heti ja ihan into piukena jäljesti. Kaameasta sateesta huolimatta kyllä se jälki sieltä löytyi! Molemmat jäljet olivat helpohkoa sammal ja mäntymetsää, mutta molemmilla oli muutama ison ja vetisen ojan ylitys. Koirille helppo juttu, itselleen ei niinkään.:D
Koda oli aivan pähkinöinä omalla jäljellään, olihan meillä peräti 1,5 vuoden jäljestystauko tässä välissä. (Toko/rallytoko ja näyttelyreissut menneet viime aikoina mejän edelle!) Koda on aina ollut lähes kokonaan ilmavainuinen koira ja nytkin se meni ilmavainulla. Hirveän innokkaasti ja itsevarmasti kuin mikäkin se eteni ja meni kyllä koko ajan täysin oikeaan suuntaan, mutta oikoi kulmia ja suoran pätkän makauksen. Senpä takia palautin sen ihan suosiolla taaksepäin, että kävi merkkaamassa makaukset. Ja perhana että kun se kulmalle/makaukselle pääsee, niin se merkkaa aivan hemmetin hyvin. Nuuskii tarkasti, nuolee veren ja jopa vähän kuopii maata. Mutta kun se ilmavainu vie nokan suoraan kulmien ohi oikoen eikä siellä kulmalla siis tule käytyä...
Jos en mitään kivaa palkkaustyyliä sille tuohon keksi, niin täytyy mahdollisissa tulevissa kokeissa vaan toivoa että muut osa-alue pinnat olisivat tarpeeksi korkeat sitten.:D
Mutta intoa ja vauhtia herralla riitti, herranjestas! Varsinkin toinen osuus kirjaimellisesti juostiin, kun Koda oli satavarma minne hän oli menossa. Kokeessa tuota vauhtia ei varmasti hyväksyttäisi, mutta en viitsinyt sitä nyt jarrutella kun Kodalla oli selkeästi vaan niin hemmetin kivaa ja se nautti. Kova vauhti kuitenkin hieman kostautui viimeisellä pätkällä, kun Koda väsähti ja jäi hieman pyörimään paikoilleen. No, pieni juomatauko yhdessä ojassa auttoi ja sieltä suoraan sorkalle. Kyllä virtasi sen jälkeen jo hiki itselläänkin!
Hennan kanssa sovittiinkin että otetaan mahd pian heti uudestaan. Josko tämäkin tästä taas siis pikkuhiljaa.:)