Kehäkettuilua ja reenailua

Niin se kesä loppui ja syksyi saapui. Luonto alkaa selvästi jo kellastumaan nopeaa vauhtia.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna piipahdettiin kehäkettuilemassa Tervakoski KV:ssa, samana päivänä kun tollereiden erkkari oli toisella puolella Suomea. Sattui sateinen päivä ja ukkonenkin jyrähteli, kerkesin jo pelätä että saataisiin Liettuan reissun toisinto ja Koda joutuisi jo toistamiseen peräkkäin seisomaan kehässä kesken ukkosmyräkän. Onneksi saatiin kuitenkin vain sadetta ja ukkonen tyytyi jyrisemään kauempana.:) Kunnon kuuro sitten niskaan saatiinkin juuri ennen tollereiden kehän alkua; minäkin heitin ainoan sateenvarjoni suoraan Kodan ja häkin suojaksi että koira voisi mennä kehään mahdollisimman kuivana, mitäs väliä sitä itselläni oikein oli.:D Sade onneksi helpotti juuri kun kehään päästiin.
Tollereilla oli Tervakoskella tuomarina ruotsalainen Lena Rollmar. Uroksia oli yhteensä kuusi ja kaikki taisivat saada erinomaiset. Pikkuisen jäi tuomarin linja ihmetyttämään, kun sekä Kodan tapaiset pienemmät ja rotevammat saivat erin sekä myös jalkavammat ja kevyemmät urokset. Kodan arvostelussa kehuttiin juurikin hyvää kokoa, mutta silti kärkeen laitettiin kaksi jalkavaa urosta, tätä en ihan ymmärtänyt. Mutta ilmeisesti tämäkin täti (suomalaisten tuomareiden tavoin) tahtoi jalkavampaa ja sporttisempaa mallia kuitenkin.
Koda esiintyi hirmu kivasti, olisipa kuvia saanut. Seisoi oikein rinta rottingilla ja kuono pystyssä.:) Pikkukettu on petrannut tuota esiintymistä ihan huimasti tänä vuonna! Muistan vielä viime vuonna, kun toi seisominen tuotti hankaluuksia. Juossut se on kehässä aina hyvin, mutta seisoessa aina jäänyt hieman lysyyn, varsinkin takapäästä. Nyt osaa asetella ja kantaa itsensä ihan eri tavalla, senkin takia ukkelin kanssa on nykyään kiva kehässä käydä.:)

Arvostelu oli på svenska, mutta tässä suurin piirtein suomennos siitä:
"Hyvä koko. Voimakas rakenne. Hyvin kehittynyt pää. Hyvä purenta. Hieman raskaat korvat(??) Vahva selkä. Hyvä häntä. Hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvät takakulmaukset. Liikkuu pitkin askelin, mutta antaa hieman raskaan vaikutelman. Hyvä väri ja temperamentti."
AVO ERI4.

Kivaa oli taas nähdä tuttuja kehän laidalla, kiitos Maijalle, Helille ja tytöille seurasta! :)

Ollaan keretty käydä kehässä jo nyt syyskuunkin puolella, sillä eilen piipahdettiin Vantaan Let's Go-näyttelyssä. Vettä ripsi eilenkin hieman, mutta pahemmalta sateelta onneksi vältyttiin. Tuomarina oli Pekka Teini, josta tiesin että ei varmaan Kodan kaltaisista raskaista oikein pidä, mutta halusinkin käydä tämän sedän kehässä ihan muusta syystä. Tuomarilla oli nimittäin joka luokan alussa mukana kynä sekä vihko, johon jo heti alussa teki omia merkintöjä. Sen lisäksi kommentoi (ainakin minulle) koiraa jo kovasti yksilökehässä sekä sen lisäksi se paras juttu; eli joka luokan päätteeksi perusteli kehänlaidalla seisseelle yleisölle perustelut kaikille sijoituksilleen, kommentoi jokaista koiraa muutamalla sanalla ja kuitenkin positiivisen kautta. Mieletöntä toimintaa! Miksei kaikki tuomarit voisi olla samanlaisia??
Tollereita oli ilmoitettu 29, eli suosittu on kyseinen tuomarisetä! Avo-luokka olikin kovatasoinen, joukossa oli todella hyvin pärjänneitä koiria niin ei oikein mitään toiveita mistään edes ollut.:D Mielenkiinnosta kuitenkin kehään mentiin.
Oli kyllä hauska ja leppoisa setä tämä Teini. Kokeili ensin Kodaa ja totesi minulle että on ehkä vähän tuhdissa kunnossa. Siinä kohtaa minä vähän kurtistin kulmiani epäilyksestä. Sitten tuomari kävi Kodan vielä uudestaan tarkasti läpi ja totesikin "ei, ei se olekaan vaan sillä ihan oikeasti ON vain näin iso rintakehä. Oikea äijän rintakehä!" No siitä minä jo olin samaa mieltä.:D Kuulin osan arvostelusta, mikä kuulostikin oikein mukavalle. Punainen lappu sieltä sitten nousi ja tuomari totesi minulle vielä perään, että noinkin raskaaksi koiraksi Koda kyllä liikkuu ja kantaa itsensä todella hyvin. Kiva kuulla, hyvä liikkuminen kun on varsinkin käyttökoiralle hirmu tärkeetä.:)

Kuvat (c) Antti Valkonen.

"Keskikokoinen. Voimakasrakenteinen, mutta hyvin liikkuva. Kokoon sopiva pää. Jo hieman syvä rintakehä. Hyvät kulmaukset. Eturaajoissa hieman ulkokiertyvyyttä. Kaunis väri ja hyvä turkki. Miellyttävä käytös."
AVO ERI4

Niin siinä kävi kuten arvelinkin, että hieman kevyemmät urokset kärkeen laitettiin. En harmillisesti kuullut kaikkea kun tuomari kävi avoluokan perustelut yleisölle läpi, mutta sen verran kuulin että oli kuulemma tasainen ja tasokas luokka, kaikki erinomaisia ja hyvin liikkuvia koiria. Sijoitukset taisivatkin paljon juuri perustua juuri liikkeisiin. Kodasta mainittaessa en kuullut myöskään kaikkea, mutta ainakin siellä taas toi syvä rintakehä mainittiin.:D Pitäähän sitä nyt miehellä sixpack olla!
Serti meni kuitenkin "sukuun" kun Kodan puoliveli oli PU4, hyvähyvä Luppe!
Tulee kyllä varmasti jatkossa verrattua Teinin tyyliä paljon muihin tuomareihin, ehdottomasti paras tuomarikokemus tähän asti!

Siinäpä nuo misseilyt, sitten niihin reeneihin. Viime viikon tiistaina suunnattiin siis pelastuskoiratreeneihin, ensimmäisiin "virallisiin" sellaisiin sitten tuon tulokaskurssin jälkeen. Pidän noista reeneistä siitäKIN syystä, että niissä edetään koirakon omien toiveiden ja tavoitteiden mukaan. Eli jokainen saa treenata koiransa kanssa juuri sitä, mitä itse haluaa. On myös sitten sellaisiakin "teematreenejä" eli kaikki tekevät samaa, mutta pääasiassa nämä treenit tulevat olemaan sellaisia että jokainen saa itse suunnitella ja päättää mitä koiransa kanssa kulloinkin haluaa tehdä.
Kodan kohdalla mielessäni kävi että olisi kiva jo kokeilla sitä ilmaisua, mutta ajattelin sitten kuitenkin paikan päällä vielä toppuutella ja ottaa edelleen ihan vain perushakua. Ihan vaan että Koda varmasti hoksaa että tää on taas tätä. Varsinkin kun reenattiin taas metsässä, joka on Kodalle selkeästi haastavampi kuin esimerkiksi varikko/raunioalue.

Suurin osa treeneistä kuluu olemalla maalimiehenä muiden koirille, omat koirat reenaa siis vain 1-2 toiston verran. Hauskaa maalimiehenäkin toimiminen on, mutta perhana kun noi metsät on nyt vaan niin täynnä hirvikärpäsiä, HYI. Niitä saikin olla päänahasta etsimässä koko ajan ja vielä kotonakin tuntui että joku siellä hiusrajassa vielä kuhisee....

Kodalla oli hirmuisesti virtaa, oikein kunnon tollopoweria! Hommassa olikin tällä kertaa enemmän intoa kuin järkeä.:D Tosin onneksi Koda ei suinkaan ollut ainoa, jolla ei ollut ihan paras päivä. Muidenkin koirilla oli hieman off-nappula päällä ja olivat omasta mielestään metsässä vain lenkillä. Oikeastaan siihen nähden Kodan suoritus oli jopa ihan hyvä.:D Periaatteessa sitä se olikin, itse en vain ollut tyytyväinen kun olen nähnyt sen paljon parempanakin. Saatiin näistä reeneistä myös vähän kuviakin!

Nenä kävi heti kun autosta pääsi.

Kaunis murunen.<3

Päädyin siis tosiaan ihan perus hakutehtävään. Kodalle laitettiin metsään kolme maalimiestä, kaksi linjan oikealle puolelle ja yksi vasemmalle. Lähtöpaikka oli taas metsätie, eikä Koda oikein osannut siitä omatoimisesti hakuun lähteä, joten astuin itse hieman metsän puolelle ja annoin käskyn. Ilma oli harmillisesti jälleen täysin tyyni, joten tuulestakaan ei ollut apua. Hajut eivät siis liikkuneet mihinkään, ei edes aukeilla paikoilla. (Tahtoo tuulisia treenipäiviä jatkossa kiitos!)
Käskyn saatuaan Koda tajusi taas homman juonen ja lähti hyvään hakuun. Nometreeneistä on sen verran hyötyä ollut, että Koda tosiaan osaa irrota, käy koko hakualuetta tarkasti läpi vaikkei aina vainulla olisikaan, eikä kääntyile turhia minua katsomaan ja neuvoja kysymään.

^ Yllä olevasta kuvasta hyvin näkee, että Kodalla on vainu. Tuolla hännän nousemisella se ilmaisee että vainu on ja sitä seurataan. Ensimmäinen oikealla ollut maalimies löytyikin pieneltä kalliolta pian.

Maalimies löydetty!

Siitä homma jatkui saman tien. Koda pysyi hyvin oikealla linjalla, mutta omaan silmään näytti että haahuili aika paljon omia juttujaan eikä fokus ollut koko ajan tehtävässä. Jossain vaiheessa Koda kuitenkin jälleen vainun sai, mikä näistäkin näkyy:

Taas tuo noussut häntä hyvänä merkkinä.

Maalimies oli kuvassa olevan kuusen alla piilossa.

Sen jälkeen oli vielä löydettävänä vasemalla ollut maalimies, joka omasta mielestäni oli helpoimmassa piilossa; aivan maantien vieressä kuusen alla seisomassa. Ihmissilmin vielä selvästi havaittavassa piilossa. Mutta se mikä ihmisen mielestä on helppo, ei sitä välttämättä koiralle ole! Koda ei meinannut tätä maalimiestä löytää, ei sitten millään. Toisen maalimiehen löydettyään lähetin sen uuteen hakuun ja silloin Koda irtosikin tooooodella kauas. Jonnekin ihan omille teilleen, en nähnyt enkä kuullut sitä ollenkaan ja suuntakin oli aivan väärä. Omasta mielestään se siis selvästi jonkun jäljillä oli, kenties jonkin riistan, mutta minua ei hirveesti huvittanut siinä vaiheessa. Piti siis tolloa hieman huhuilla takaisin, onneksi se sieltä tulikin.
Viimeisen maalimiehen kohdalla Koda tarvitsi minun apuani aika lailla. Jouduin käyttämään pariakin uutta etsi-kehoitusta ja antamaan jo vähän käsimerkkiäkin mistä etsiä. Mutta ei meinannut löytyä ei, vaikka Koda parikin kertaa ihan vierestä meni. Siinä vaiheessa ryhmämme opettaja sanoi maalimiehelle että pitäisi hieman ääntä. Maalimies alkoikin koputtamaan puunrunkoa kevyesti ja se viimein sai Kodan huomion ja maalimies löytyi. Hohhoijaa!

Tässä tämä tiellä haahuilu, maalimies vasemalla puolella suunnilleen minun kohdallani.

Alku oli siis varsin lupaava, mutta tuo loppu meni ihme haahuiluksi enkä oikein keksinyt sille syytä. Kehuja kuitenkin saatiin, että nenäänsä Koda totta totisesti osaa käyttää. Oma kommenttini oli että joskus vähän liikaakin, mutta ei kai sellaista rajaa kuitenkaan ole.:D Kuulin myös, kuinka ryhmämme vetäjä sanoi Kodassa olevan jotain Pipsamaista. Pipsa on siis jo nyt eläkkeellä oleva entinen HÄLY-ryhmän koira jolle kertyi eniten löytöjä (oikeissa tilanteissa siis) urallaan. Joten otin tuon kommentin hyvin suurena kohteliaisuutena! :)

Tällä viikolla luulen, että suunnataan torstai-illan reeneihin huomisen sijaan. Viime viikolla tosiaan vielä valoa riitti, mutta tästä eteen päin luultavasti reenataan pimeissä olosuhteissa, viikonloppureeneissä sentään sitten päästään valoisaan aikaan hommiin.  Vielä pitäisi siis Kodan työvaljaisiin käydä ostamassa kello tai kulkunen jotta kuulen missä se menee, sekä pieni lamppu juurikin näihin pimeisiin keleihin. Tulevissa treeneissä ajattelin seuraavilla kerroilla ottaa Kodalle jälkeä sekä ruveta nyt kokeilemaan sitä ilmaisua; Kodan kohdalla tosiaan ajattelin haukkua. Sen lisäksi ajattelin vaihtaa namipalkan kuitenkin palloihin, tai ainakin kokeilla mitä siitä seuraisi. On noi pallot kuitenkin jäbän SE juttu!

Onneksi meillä nyt on tätä pk-puuhaa mistä me molemmat tykätään kyllä hurjan paljon! ;) Onpahan siis edes jotakin tekemistä tähän pimenevään syksyyn. Rallytokokokeisiin on ilmoja lähtenyt myös, mutta harmillisesti ollaan vaan varasijoilla. Alokasluokat kun tuntuu täyttyvän hetkessä, kaikissa muissa olisi aina tilaa.:/ Joten näyttääpi siltä että seuraava startti on vasta lokakuussa, toivottavasti edes silloin mahdutaan jonnekin mukaan.