SNJ ja Maailman Voittaja

No huhhuh, johan on taas ollut hälinää ja vilinää! Ja ennen kaikkea kaksi tapahtumarikasta ja ikimuistoista näyttelyreissua jälleen kerran.
Torstai aamuna suunnattiin Vantaan Hakunilaan (meille vanha tuttu kenttä BH-kurssin kautta) ja käytiin piipahtamassa Suomen Noutajakoirajärjestö ry:n päänäyttelyssä. Aamu oli ollut pilvinen ja viileä ja kerkesinkin jo lähtiessä toivoa että tänään ei tarvitsisi kehässä kärvistellä mutta vielä mitä, perille saavuttaessa aurinko porotti jälleen kerran kirkkaalta taivaalta ja mittarissa oli +27 jo heti aamutuimaan.
Kaikesta huomasi, että Kodaa ei kiinnostanut näytelmähommat tippaakaan. Nakit eivät kelvanneet millään ja pää vaan pyöri ympäriinsä.
Koda esiintyi todella laiskasti ja sain ihan tosissani kiskoa sitä perässäni kun juostiin. Yksilökehässä juostessa se jo lähestulkoon ujutti itsensä näyttelyremmistä irti kun se jäi niin paljon jälkeen.. Se flegmaattisuus ja keskittymisenpuute meni varmasti osaltaan hirveän helteen piikkiin mutta en silti ollut lainkaan tyytyväinen. Toisaalta myös omalta kohdaltani keskittyminen oli aivan jossain muussa kuin koirassa, sillä näyttelyalue oli täynnä ampiaisia (joita pelkään kuollakseni!) joten itse keskityin niitä väistelemään kehässä. Siksi olikin ihme kun punaista ja ERIä näytettiin kuitenkin!
Tollereita oli SNJ:ssä paikalla todella kiitettävä määrä, 65kpl, ja tuomarina oli Kathryn A. Cowsert USA:sta. Ihan mukava vanhempi naistuomari, jonka kanssa me sitä hirveätä kuumuutta päiviteltiinkin samalla kun hän Kodaa tutki. Hänen linjansa ainakin urosten kohdalla jäi minulle kuitenkin täysin mysteeriksi.

"Strong topline. Good expression. Muzzle bit shot. Correct bite. A bit short of upper arm. Would like more length of legs for body size. Correct tail set. Moves slightly cowhocked in rear."
--> NUO ERI2.
Mielenkiintoinen tämä pohjoisamerikkalainen linja, kun on enemmän negatiivista kuin positiivista sanottavaa. Jäi vähän siis epäselväksi että mikä kuitenkin teki mistäkin koirasta ERIn ja mikä EHn arvoisen.. mutta en silti valita!
Tunnelma oli jo SNJ:ssä varsin kansainvälinen, sillä paikalla oli paljon varsinkin norjalaisia tollereita omistajineen. Olivat hekin siellä ottamassa tuntumaa tulevaan...;)

Seuraavana päivänä olikin sitten astetta suuremmat näyttelykekkerit. Nimittäin kauan ja hartaasti odotettu Maailman Voittaja!
Tollereita piti alunperin olla paikalla peräti 99kpl, mutta joitakin poisjääntejä kuitenkin oli. Sanna oli etukäteen jo vähän lupaillut että voisi Kodan kehään viedä ja näin tapahtuikin. Hyvä niin, sillä se oli kummallekin hyvää treeniä tuota TollerShowta ajatellen.:)
Hyvin kaksikko edustikin ja Sanna sai Kodan seisomaan todella hyvin! Mutta kun koko nuorten poikien joukko oli kehässä yhtäaikaa ja Niilo oli siinä Kodan takana... pojat alkoivat samantien äristä ja kiskoa toisiaan kohti ja Koda nosti niskakarvatkin ihan pystyyn eikä pystynyt kunnolla keskittymään juoksemaan eteenpäin kun koko ajan olisi pitänyt urpoilla takana tulevalle Niilolle. Ei hyvää päivää.. Ei ollut handlereiden vika tuo ollenkaan, teinit nyt on teinejä!
Jo SNJ:ssä oli samaa vikaa kun pojat sielläkin peräkkäin olivat, mutta nyt ne pääsivät liiankin lähelle toisiaan ja badam! Ihan kumma juttu, kun mikään muu uros ei Kodaa kehässä häiritse ollenkaan vaikka kuinka läheltä menisi, mutta Niilon kanssa menee pasmat ihan sekaisin. En siis todellakaan ollut tohon pojan apinointiin tyytyväinen, ens kerralla pitää pitää pieni kurinpalautus!

Reeniä ennen kehää.

Mutta yksilökehässä jätkä meni hienosti! Tollereilla oli tuomarina Richard Meen Kanadasta. Olinkin pitkään ja hartaasti halunnut jätkää käyttää rodun alkuperäismaalaisella tuomarilla ja nyt tuli siihen loistava tilaisuus. Tuomari oli todella nopea ja arvostelut olivat sen mukaisetkin, enpä ole yhtä tyhjentävää lausuntoa nähnyt missään muualla. Lyhyestä virsi kaunis siis vissiin..?

"Good coat. Nice temperament. Well balanced."
--> NUO ERI4!

Kyllä mamma hihkui kehän laidalla kun punanen lappu nousi! :) ERI Maailman Voittajassa, EI HUONO. Kilpailuluokassa tuo Kodan ja Niilon tukkanuottanen jatkui taas ja se pudotti varmasti kummankin jätkän sijoitusta, ihan aiheesta kylläkin, mutta harmillisesti silti. Sijoitus kuitenkin tuli sieltäkin eli siis ERI4.
Mutta ei voi kuin olla tyytyväinen! EH:ta lähdettiin hakemaan sekä SNJ:stä että MV:stä ja ERIt napsahti kummastakin, ei voi yhtään valittaa! :) Meillä on tässä kiva kolmen ERIn putki päällä, vaikka sileitä sellasia onkin olleet ilman mitään muita herkkuja. (SA:tahan ei herunut kellekään, sillä niitä ei tuolla MV:ssä jaeta.)
Mutta mamma on kyllä niin tyytyväinen, GO TEAM TAPPIJALKA!
Täähän merkkaa sitä, että jäbä on nyt todistetusti maailman neljänneksi komein NUOri poika.;)

(c) Virpi Laaksonen

Mahtavaa oli tietysti nyt taas pitkästä aikaa livenä myös nähdä Kodan kasvattajaa, Saria. Puhelimessa ollaan kesän mittaan puhuttu kyllä pariinkin otteeseen, mutta viimeksi ollaan nähty joulukuussa Helsinki Voittajassa. Turistiinkin siinä tottakai ihan ummet ja lammet koko pentueesta ja siitä mitä kehässä tapahtui.
Sari oli liikenteessä kolmen tollerin kera (johon kuului Kodan mummo, täti ja setä) ja Kodan saatua ERIn Sari pyysi meitä vielä jäämään kasvattajaluokkaan mukaan. Me oltiin suunniteltu mökille lähtöä MV:n jälkeen, mutta halusin kyllä itsekin kovasti kasvattaja-kehään mukaan, sillä joulukuussa ei sinne keretty jäämään. Täytyihän se päästä kokemaan ja vielä MV:ssä!
Joten pienen kompromissin jälkeen me jäimme Kodan kanssa siis kasvattajakehää odottelemaan, ja vaikka ei Mäkiharjulaisille tällä kertaa sijoitusta sieltä tullutkaan, niin kokemisen arvoinen juttu oli! Sillä harvoin me tuohon luokkaan mukaan päästään ja tiedän että se oli Sarille myös tärkeää.:)
Koda oli kyllä varsinainen urpo tuossa(kin) kehässä, se sai aitiopaikan Siiri-mummonsa ja Sinni-tätinsä välistä ja oli koko ajan jommankumman takapään perään ja seisomisesta ei meinannut tulla taaskaan mitään..! Sukulaisneidot vei teinin pään niin pyörälle että ihan hävetti.. toivottavasti tää on vaan joku vaihe koska tollasta kehäkäytöstä en kauaa jaksa katella. Koda oli kyllä jo selvästi väsynyt pitkäksi venyneestä päivästä (kehä alkoi klo 9 ja kasvattaja kehä alkoi vähän ennen kahta) joten varmasti meni senkin piikkiin tuo tohelointi kun paras keskittyminen ja motivaatio oli jo tipotiessään. Mutta mahtavaa oli päästä tämäkin kokemaan! Taso oli kova, 11 kasvattajaa oli yhteensä kehässä.

Vasemmalta katsoen Pepe, Sinni, Koda & Siiri.

Tämän jälkeen kerättiinkin kisapaikalta kimpsut ja kampsut ja päästiin lähtemään mökille viikonlopun viettoon. Voin kertoa, että punaturkki sammui samantien autoon päästyään!

Oli kyllä mahtava päivä, kokemus ja tulos! Ei tosiaan ole tuo Maailman Voittaja todellakaan joka vuotista herkkua, mutta nyt se on nähty ja koettu oman hienon jätkän kanssa. Tuttujakin nähtiin vaikka millä mitalla, meidän vanhoja kouluttajia käveli käytävällä vastaan ja pihakoira-kehän laidalla käytiin myös moikkaamassa tuttuja ja Eetun sukulaisia.
Nyt vaan ollaan ja relataan täällä mökillä tää viikonloppu, ollaan se nyt ansaittu! Tai meidän pojat tuntien ne ei kyllä relaa, vaan keppejä noudetaan ja rouskutetaan aamusta iltaan...

Saatiin myös diplomi muistoksi MV:stä.