Jämsä RN

Huhheijaa!
Hurjaa vauhtia ollaan jo kesää kohti menossa ja onhan tässä aurinkoa ja lämpöä riittänyt jo nyt keväällä ja hyvä niin.:) Kulissien takana on taas jonkin verran tapahtunut; Kodan kanssa on ollut hieman terveyshuolia tyrän merkeissä (teen tästä erikseen postauksen myöhemmin) ja se on kieltämättä tehnyt keväästä melko rankan. Moni asia ja suunnitelma sekä omat pasmat menivät sen myötä kieltämättä melko sekaisin. Voiton puolella kuitenkin ollaan jo reippaasti ja onneksi on ollut tuo Koda-juniori arkea piristämässä.:)
Kodan sairastellessa ja toipuessa ei tietenkään saanut unohtaa Cooperin kanssa tekemistä ja ollaankin Coopsin kanssa oltu ahkeria ja nollattu aivoja metsässä. Osallistuttiin Tmi Kemu:n mahtavalle taipparikurssille kevään aikana ja siellä edettiin suurin harppauksin eteenpäin ja koettiin ja opittiin niin paljon uutta! Teen tuosta kurssistakin erikseen yhteenvedon myöhemmin, kun vielä muistan asioita sieltä.:D Sen lisäksi myös mejäiltiin juniorin kanssa ensimmäistä kertaa, ihan kuitenkin vain reenien merkeissä kokeen sijaan.

Vesityötä taipparikurssilla.<3

Sen lisäksi korkattiin myös näyttelyt tältä vuodelta sekä ensimmäistä kertaa oltiin AVO-luokassa. Olin alun perin ajatellut malttaa mieleni, sillä juuri 2 vuotta täyttänyt on mielestäni vielä täysin vauva avoimessa luokassa. Pieni toive tälle vuodelle tosin oli jo vihdoin ja viimein saada se ensimmäinen serti joten aloin aiemmin keväällä selailla näyttelykalenteria kuitenkin sillä silmällä. Jostain syystä vaan ne tuomarit, jotka (mahdollisesti) Coopsille parhaiten sopisivat, tuntuvat karttavan meitä ja kiertävät vaan kaukana, toisella puolella Suomea.:D
Hartuksen Jaana oli yksi niistä tuomareista joille ehdottomasti halusin Cooperin viedä; poju kun sai tältä jo niin hyvän ja lupaavan arvostelun Messarin puppy showssa aikoinaan. Eipä vain meinannut tällekään tuomarille paljon Jämsää lähemmäksi päästä, itse kun kierrän mieluummin noita pikku ryhmiksiä ja KR:iä KV- näyttelyiden sijaan.. Ja en ole niiin näyttelyihminen kuitenkaan, että jaksaisin koko päivää viettää autossa ja näyttelypaikalla vaan tykkään, että aikaa jäisi johonkin muuhunkin.:D No, ei muuta kuin vähän järkkäilemään reissua Keski-Suomeen siis. Muistin että yksi hyvistä (työ)kavereistani, Leeni, oli Jämsästä kotoisin joten laitoin Leenille viestiä, että missähän päin Jämsää olisi hyvä olla yötä. Meni ehkä 10min kun tuli vastaus, että voisimme olla yötä hänen Jämsässä asuvan äitinsä luona. Kyllä kaverit ja kaverien äidit voikin olla parhaita!<3 Sitten ei muuta kuin näyttelyilmoa vaan menemään! :)

Viime perjantaina sitten pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Jämsää! 200km ja 2,5 tuntia matkaa, eli ei sinänsä niin paha kuin voisi olla, mutta siellä yöpyminen oli silti mahtava juttu, koska tollerit olivat lauantaina heti aamusta toisena rotuna vuorossa ja kehä alkoi kuitenkin jo heti yhdeksältä. Myös Leeni ajoi Turusta Jämsään, olihan äitienpäiväviikonloppu, joten meitä oli siis koolla minä ja Coops, Leeni, Leenin äiti Merja sekä Leenin siskonpoika Oliver, joka olikin Cooperin saapumista kovasti odotellut. Oliverilla kun on kova koirakuume ja tulihan noista pojista täysin erottomattomat heti alusta alkaen.:) Coops seurasi Oliveria joka paikkaan, nukkui tämän kanssa ja oli koko ajan kyljessä kiinni, onneksi tämä innokas "assari" jaksoi kyltymätöntä tolleripoikaa rapsuttaa ja hoitaa koko reissun ajan. Sai siis juniorin enkelimäiseen käytökseenkin olla tyytyväinen vierailun ajan, ehkä se siitä tosiaan on jo aikuistumassa! Saatiin mahtavaa ruokaa sekä viiniä ja katsottiin MM-lätkää koko ilta, kyllä kelpasi olla reissussa!
Miksikö kerron tämän niin yksityiskohtaisesti? No siksi, että ilman tätä mahtavaa yhteensattumaa ei meidän Jämsän reissusta olisi luultavasti tullut mitään ja sekös olisi jäänyt harmittamaan! Kiitos siis vielä tuhannesti tätäkin kautta Leeni ja Merja! :)

Sitten itse näyttelyyn! Kehä tosiaan alkoi jo klo 9 joten olipa mahtavaa kun näyttelypaikalle oli vain 8km matka.:D Ensiksi olivat vuorossa kultsut, joita olikin vain 12kpl! Sen jälkeen tollerit joita myös 12kpl, olin tosiaan itse ajatellut (ja toivonut) että määrä olisi jotain 6-7 luokkaa.. Kieltämättä hieman jännitti, että pitäisikö tuomarin linja ja maku edelleen kutinsa Cooperin suhteen, sekä pojun kehäkäytös muutenkin, kun oli kuitenkin kulunut yli puoli vuotta edellisestä näyttelystä.:D (Onneksi kerettiin hieman reenata kehässä ennen arvostelujen alkua) En oikeastaan jännitä Coopsin kanssa muuta kuin noita sen takaliikkeitä, muutenhan se on hieno paketti ja olen suhtkivasti saanut sen opetettua esiintymään vapaasti seisotettuna.

Uroksia oli kolme ja Coops ainoana avoluokassa. Tuomari oli mukavalla ja puheliaalla tuulella ja totesikin lähes heti Cooperiin koskiessaan että "Oi, onpa mahtavat lihakset täällä!" Kiitin kovasti kehuista, sillä kyllä kieltämättä on Coopsin lihasmassaa odotettu ja kova työ sen kanssa tehty.:) Ja kyllähän käyttökoiran kuuluu timmissä kunnossa myös omasta mielestäni olla. Sen lisäksi tuomari totesi myös nauraen, että myös pallit ovat paikoillaan kuten kuuluukin.:D Coops myös mitattiin, mikä ei yllättänyt, mutta tuomari totesi hyvin nopeasti että "hyvät sentit on."

Cooperin kanssa on juostava kovaa ja viileästä kelistä huolimatta kyllä siinä lämmin tuli kun kehää kierrettiin. Tuomari totesi juoksun jälkeen, että en saisi näyttää Cooperille juostessa namia, sillä se tuijottaa namikättäni niin uskollisesti (mikä kuvistakin hyvin näkyy!) ja saa sen takia yläpään nousemaan ja hieman kerimään liikaa liikkeessä. Kiitin kovasti myös tästä huomiosta, sillä eipä tuo ollut käynyt omassa mielessäni kertaakaan! C-mies sitten vetäisi erinomaisen ja SA:n perään, johan tuntui hyvältä! Sitten piti vielä jännittää käyttöluokan uroksen tulosta, mutta tämän saadessa sileän erin, ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen sillä se tiesi kuin tiesikin Cooperille sitä ensimmäistä sertiä!! <3 Mentiin onnellisina ja vähän hämmentyneinä sertiä hakemaan ja Hartus siinä vielä erikseen kehui Cooperin lihaskuntoa, totesi myös että sillä on hänen makuunsa hieman liian vahva pää sekä kookkaat korvat, mutta siitä huolimatta todella kaunis ja tasapainoinen uros. Kiittelin siinä kaikkea maan ja taivaan välillä vuolaasti vaan takaisin.:D
Niiin monen sileän erin ja luokkavoiton jälkeen ehkä tuo serti tuntui entistäkin makeammalta!<3
Siitä jäätiin sitten odottelemaan roppikehää.:)

Se ensimmäisen sertin fiilis!

Onnellinen Coops ja reipas assarinsa Oliver.

"Mitäs erikoista tässä muka on? Eihän tätä voi edes syödä."

Eikä Hedera's-edustus suinkaan päättynyt tähän, sillä kehässä nähtiin myös Cooperin täyssisko Lotta (Hedera's Forever In Love) jota olikin aivan ihanaa päästä vihdoinkin liven näkemään! <3 Lottahan sai jo toukokuun alussa viimeisen sertinsä, niin hienosti on siskolikka näyttelyissä pärjännyt! Paineita ei siis Lotalla ollut ja hienosti silti sai tulokseksi ERI2 avoluokasta.:) Lottis on kyllä aivan isänsä tyttö niin rakenteeltaan kuin pään ja ilmeenkin suhteen, wau! <3

Lotan hienot liikkeet!

Ennen roppikehää sain vielä ilon ja kunnian pyörähtää PN-kehässä 10-vuotiaan Taika-rouvan kanssa, olen esittänyt Taikaa aiemminkin ja yhtä hauskaa oli edelleen.:D Pirtsakka mummeli liitelikin PN3-sijalle ollen myös ROP VET ja sormenikin säilyivät ehjänä vaikka mummolla oli kova halu herkut ja sormet syödä.:D
Roppikehässä saatiin vastaan Lumo ja neitokainen veikin punakeltaisen ruusukkeen, Cooperin siis ollessa VSP. Tämä kelpasi meille paremmin kuin hyvin, päästiin lähtemään hesen kautta 200km kotimatkalle ja niin onnellisina että.<3

Lumo ROP, Cooper VSP.<3

Tässä vielä Coopsin arvostelu, tuomarina siis Jaana Hartus
"Hyvässä lihaskunnossa esiintyvä. Keskikokoa kookkaampi, mittasuhteiltaan + raajakorkeudeltaan oikea, keskivahva uros. Hyvä ylälinja. Varsin vahva pää. Hieman kookkaat korvat. Reilu stoppi. Tyypilliset kulmaukset. Liikkuu riittävällä joustolla."
AVO ERI1 SA PU1 SERT VSP. <3

Kyllä tähän kevääseen kieltämättä juuri tämmöistä piristystä kaivattiin.<3 Kyllä minusta täysin rehellisesti sanottuna poju olisi sertinsä ansainnut jo aiemmin, mutta ilmeisesti hänen piti antaa kasvaa ja kehittyä rauhassa ensin. Onneksi myös tämä intuitio tästä tuomarista piti kutinsa ja iso riskinotto kannatti! :) Nyt se ensimmäinen sinivalkoinen on tilillä joten suurin ressi sen suhteen on poissa. Takaliikkeistä voi tulla edelleen osalta tuomareista sanomista, mutta toivottavasti löytyisi vielä pari joille ne olisi riittävät kuitenkin. Coops saattaa olla tosi magea tapaus 3-4-vuotiaana, mutta nautitaan nyt rauhassa tästä! <3 Nyt on jo neljällä Kodan lapsukaisella serti(t) takataskussa, ei huono ollenkaan!

Upea rakas.<3

Komea veli ja sen kaunis sisko.<3

Cooper ja Lotta.<3

Kiitos kuvista sekä seurasta vielä tätäkin kautta Leeni, Hanna ja Jarno!

Lisää hienoja terveystuloksia tähän heti alkuvuoteen: Cooperin sisko Westy (Hedera's Forever With You) sekä Kodan ja Bonitan tytär Ella (Hedera's Gorgeous Ginger) kävivät myös luustokuvissa ja molemmilla tytöillä lonkat A/A ja kyynärät 0/0!
Nyt siis on jo 13/19 Kodan jälkeläisistä kuvattu ja vielä on ainakin Gorgeous-pentueesta Hilma menossa kuviin sekä Sipsik sitten puolestaan Viron puolella.
Hienoa jälkeä on Koda-herra tehnyt niin terveyden kuin luonteidenkin puolesta mitä jälkeläisiinsä tulee. Eikä taida ulkonäkökään hullumpi kakaroilla olla.;)
Kellään ei sitä kuuluisaa kristallipalloa vieläkään ole, joten siihen nähden olen todella tyytyväinen että uskalsin näihin pentueprojekteihin lähteä aikanaan mukaan.

Sain meidän villivarsasta aiemmin tällä viikolla vähän päivitettyjä kuvia vihdoinkin. Cooper siskoineen täyttää ensi kuussa tosiaan jo kaksi vuotta, vaikka ei kyllä millään uskoisi! :O Coops ainakin jää ikuiseksi lapseksi, sen kyllä uskaltaa jo tässä vaiheessa luvata..

Cooper kuukauden vajaa 2v.

Ikuinen babyface.

Maailman rakkain ja viisain isäkoira ja mamman mussulussu.<3

Loppuvuosi ja uusi vuosi

Ja huppista keikkaa; jälleen kerran on HIEMAN vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Edelleen tulee vaan päivitettyä kaikki kuulumiset, tulokset ja kuvat nopeammin ja helpommin omaan someen.

Edellisen päivityksen ja Hyvinkään ryhmiksen jälkeen Cooperin kanssa käväistiin vielä Hämeenlinnassa parissa ryhmiksessä lokakuun alussa. Juniori todettiin molemmilla kerroilla erinomaiseksi, siinäpä taas se. Sunnuntain ryhmis jäi kaivelemaan, sille päivälle kun oli tuomarinmuutoksen takia vaihtunut Maija Lehtonen, jolta Cooper oli saanut puoli vuotta aiemmin täysin ruipelona junnuna jo kuitenkin varasertin. No, saatiin lähes sanasta sanaan samanlainen arvostelu kuin silloinkin, mutta ei SA:ta, eikä mitään perusteluja miksei. Poju oli kuitenkin nyt jo hieman rotevampi ja hyvässä turkissa. Mutta ei. Näähän on näitä, eikö.:)))

Nähtiin kuitenkin samaisissa näyttelyissä uudestaan Mango-siskoa sekä ensimmäistä kertaa pääsin näkemään Kodan ja Bonitan tyttären, Helkan (Hedera's Hello Gorgeous). Nätti, jalkava ja tosi ihana luontoinen likka! <3 No, Helka vetäisi vielä joulukuussa hienosti isossa Tampereen ryhmiksessä varasertin ja Cooperin sisko Lotta Jyväskylässä varasertin sekä vara-cacibin! Onneksi siis siskolikat ainakin jyrää.:) 

Cooper ja Helka Hämeenlinnassa.

Meidän piti Cooperin kanssa käydä terveystarkissa marraskuussa, mutta "juuri sopivasti" joukkotarkkia edeltävänä yönä juniorilla alkoi kova ripuli, joten jouduttiin se sitten perumaan. Olipahan taas ajoitus kaiken A ja O. Joulukuussa käytiin kuitenkin silmät peilaamassa ja terveet kirkkaat silmät todettiin pojalla.<3

Muita mainittavia juttuja on toki myös Leon (Sancandy's Speed Demon, Kodan ja Hymyn poika) MH-luonnekuvaus, jonka poju suoritti hienosti syyskuussa! Tosi kiva kun Sinja Leon siellä käytti, oli paljon samoja kohtia kuin isällään! Nyt on kaksi Kodan jälkeläistä MH-luonnekuvattu, tarkoitus on myös Cooper kuvauttaa. En vain vielä tiedä uskaltaisiko käyttää jo tänä vuonna (toukokuussa olisi tolleriyhdistyksen järjestämä muistaakseni) vai kannattaisiko vielä odottaa vuosi. Cooper kun on ainakin vielä tässä vaiheessa melko epävarma pojankloppi. Rohkea ja hurjan utelias muuten, mutta epävarmuus silti joskus vielä laukeaa hieman turhana räkyttelynä ja piippailuna ym. Joten katsellaan, viimeistään ensi vuonna kuitenkin se on suunnitelmissa. 

Leon kuvaus.

Isä ja poika lokakuisella lenkillä.

Muuten loppusyksy kului rauhallisesti. Cooperin kanssa käytiin yhdellä riistaantutustumiskurssilla sekä toisella neljän tunnin mittaisessa taipparikoulutuksessa. Riistaantutustumiskerralla riista (varsinkaan varis) ei kelvannut niin hyvin kuin kotona. Niin vähän arvelinkin, kun huomio keskittyi niin paljon uuteen metsään ja muihin koiriin. Cooper kuitenkin käytti paljon vähemmän ääntä kuin oletin ja se koko ajan väheni mitä pidemmälle koulutus eteni. Piippailua on edelleen, varsinkin kun omaa vuoroa ym joutuu odottelemaan. Olen kyllä tosi tyytyväinen sen seuraamiseen, paikallaoloon sekä luoksetuloon. Tärkeitä perusasioita kuitenkin nekin.:) 

Vaakku kelpasi vasta sukan avulla riistaantutumiskerralla, mutta "kyllä se kotona osaa" piti taas paikkansa, kun sitten reenailtiin uusia oppeja ominpäin. Samoja tehtäviä on tehty Kodan kanssa vuorostaan dameilla, isäkoiran omaksi iloksi ja höntsäksi.:)

Kodan ja Hymyn kakarat pääsivät syksyllä metsälle mukavasti muutenkin, kuten seuraavasta kuvasta näkyy:

Nyt pakkasten paukkuessa ja lumikinosten vallatessa pellot ja metsät ei olla päästy reenailemaan, mutta olen ottanut meidän uudeksi tavaksi tehdä joka viikko yksi lenkki vaakun kanssa, jolloin Cooper saa vain kantaa vaakkua mukana. Se rakastaa kantaa leluja, keppejä, käpyjä, omaa remmiä, lähes mitä vaan sekä sisällä että ulkona. Tällä hetkellä tämä kikka toimii, että vaakun haju ja maku pysyy muistissa. Ja hirmu innolla ja intensiteetillä se vaakkua nostaa ja kantaa sekä korjailee hyvin otetta jos on tarvetta, hieno kakara.:)

Uusi vuosi aloitettiinkin sitten heti jännittävillä terveystarkastuksilla! Mentiin nyt sitten omin päin luustokuviin tällä kertaa, ties kuinka kauan olisi pitänyt joukkotarkkipaikkaa uudelleen odotella. Kyllä muuten jännitti. En Kodan luustokuvia osannut edes jännittää, kun en mistään oikein rehellisesti sanoen tiennyt silloin. Mutta nyt oli kyllä ihan eri tilanne! Jännitti ensinnäkin koska A) totta kai halusi Cooperin olevan mahd terve B) se on kuitenkin Kodan jälkeläinen joten se toi extrajännitystä ja C) olin varma että Cooper olisi kerinnyt lonkkansa tai kyynäränsä jo jonnekin teloa ja sieltä löytyisi kaikenmaailman vanhoja murtumia.:D Kun tuo ei ollenkaan katso tai mieti minne se juoksee tai hyppää, kaikkea päin täysillä vain eteenpäin! 

No, hyviltähän nuo kuvat onneksi kaikki näytti. Eikä tarvinnut kuin muutama päivä tuloksia odotella ja kyllä olikin hieno rivi: lonkat A/A ja kyynärät 0/0! <3 Harmillisesti vain tajusin liian myöhään, että tolleriyhdistys sittenkin tukee myös vielä tämän vuoden selkälausuntoja, joten selkäkuvia ei tällä kertaa otettu. Saattaa siis olla että kuvataan se vielä sitten myöhemmin joskus loppuvuodesta.:) 

Kodan jälkeläisistä 11/19 on nyt kuvattu ja kaikilla on olleet A tai B lonkat sekä 0 kyynärät! Hyvään pyritään, mutta priimaa tuppaa tulemaan näköjään, mahtavaa! :) 

Tästä vuodesta en nyt sitten osaakaan sanoa mitään. Näyttelyistä en ota nyt paineita, niihin on tavotteita pyöreä nolla. Cooper on niiiin hitaasti kehittyvä että antaa sen nyt kasvaa ja olla vain. Kehiin kerkeää kyllä myöhemminkin. Sitä paitsi, musta on kivaa että koira osaisi (ainakin toivottavasti) muutakin kuin juosta ja pönöttää kehässä. Kovasti olisi VEPE sekä MEJÄ sen kanssa toiveissa. Vepeä käytiinkin kokeilemassa sisäaltaassa jo kerran ja tosta noin vaan Cooper jo heti lähti vetämään sekä pelastusrengasta että "hukkuvaa" ihmistä perässään.:) Pikkaisen vain vilkaisi olkansa yli tätä "hukkuvaa" tyyliin että "mitäs sinä roikut siinä" mutta veti "rantaan" helposti kolme kertaa. Huippu jätkä! <3 Helpottaa tietty kun on tota mittaa 53cm ja painoa lähes 25kg niin ei näyttänyt edes kovin rankalta. Toivottavasti päästään ja keretään tätä jatkamaan! Cooper rakastaa uimista yli kaiken (tosin veden äärellä olisi tehtävä myös HIEMAN malttiharjoituksia...) ja tää olis itelleenkin uusi kiva laji! Myös se MH-luonnekuvaus on edelleen harkinnassa, katsotaan mitä sen kanssa tehdään. Kodahan kuvattiin vajaa 2-vuotiaana, mutta Cooper on niiin eri luontoinen isänsä kanssa. Paljon herkempi ja kuumempi joten...katsotaan. Olisi melkein kuin lottovoitto jos päästäisiin edes yhteen MEJÄ-kokeeseen tänä vuonna täällä Etelä-Suomessa, mutta toivossa on hyvä elää eikös se niin mene?

Lumihullut hurtat, kirjaimellisesti.

Viroa ristiin rastiin ja unohtumaton Hyvinkää RN

Johan on aika taas vierähtänyt. Kuiva ja kuuma kesäkin on kääntynyt viileään ja sateiseen syksyyn. Tapahtumiakin on ollut, mutta jotenkin ne tulee nykyään laitettua enemmänkin somen puolelle kuin tänne, muuta kuin vasta kaaauan jälkikäteen. Hups.:D

Elokuussa kierrettiin kehiä juniorin kanssa. Laihalla menestyksellä, ei sileitä erinomaisia kummempia vaikka luokkavoittojakin kuitenkin tuli. Milloin oli mitäkin; yhtäkkiä löytyi luisua lantiota, edelleen oli kovin keskeneräinen (joo kumma juttu kun on junnu) ja Vesilahdelta ei saatukaan mitään perusteluja miksei saatu SA:ta vaikka arvostelu oli hieno. Ai että kun lämmittää mieltä.:)))
Käväistiin myös Viron puolella noutajien erkkarissa sekä Baltian Voittajassa kokeilemassa sitä puuttuvaa Viron junnusertiä. Erkkarissa karvaton ja luikku, täysin kulmaukseton ja ei juuri minkään näköinen virolaisjunnu vei voiton ja tittelinäyttelyssä kolmesta junnusta oltiin kakkosia erinomaisella ja kivalla arvostelulla. Kuten arvelin, olisi kannattanut jäädä kotiin ja käydä esim Kouvolan ja Heinolan näyttelyissä mutta nää on näitä...
Matkaseura meillä kuitenkin oli huippua; oltiin kunnon tolleriporukalla liikkeellä! Pakattiin autoon peräti neljä tolloa, Coops, Nuppu-mummo, Luca-pentu sekä isänsä Caro. Hyvin sujui nelikolla yhdessä kunhan Coops ja Caro ei liian lähelle toisiaan joutuneet.:D Kiitos vielä tätäkin kautta muuten huipusta reissusta ja seurasta Heidille ja Jonnalle!

Caro, Luca, Nuppu ja Cooper.

Baltian voittajan kehänlaidalla törmättiin myös sukulaisiin, kun Cooperin puolisisko, Viroon muuttanut Sipsik (Hedera's She's Gorgeous, Kodan ja Bonitan tytär) osallistui myös näyttelyyn ainoana junnunarttuna. Harmillisesti tulos oli "vain" ERI1 kun neitokainen oli täysin bikinit päällä.:D Mutta oli muuten mahtava nähdä tätäkin likkaa ja omistajaansa livenä, kovasti pisti leikiksi ja painiksi veikan kanssa kuten kuuluukin.:) Sipsik on Viron ja Latvian junnuvalio vaikkei tittelit täällä meidän koiranetissä näykään.

Cooper ja Sipsik.

No, kun tuolta reissulta jäi se junnuserti saamatta ja Cooperilla kovaa vauhtia alkoi nuorten luokan ikä lähestyä, niin pitikin sitten pikavauhtia järkätä seuraavaa reissua. Olisihan se ollut typerää jättää Viron serti hakematta, kun se lähin ja "helpoin" noista Baltian maista kuitenkin on.
Joten heti seuraavana viikonloppuna suunnattiin riiviön kanssa ihan vain kaksistaan Haapsaluun näyttelyihin, onneksi olin laittanut sinne ilmot menemään juuri siltä varalta jos ei onnista tuolla ekalla reissulla. Pessimisti kun ei tunnetusti pety niin kuin taas kerran nähtiin..
Tuo reissu meinasinkin päättyä jo heti alkuunsa, kun meni sukset täysin ristiin vuokraamani auton kanssa, kävi jo mielessä että pitääkö saman tien lähteä paluulaivalla takaisin Suomeen, mutta luojan kiitos löytyi ihana ja ERITTÄIN koiraystävällinen vuokra-auto firma, jonka toimistoonkin sain Cooperin kanssa mennä ja jonka pomo kävi ihan onnessaan Cooperille lässyttämässä ja rapsuttamassa pojua.
Auto siis onneksi tosiaan järjestyi ja selvittiin Tallinasta hengissä meidän ihanaan ja hiljaiseen maalaishotelliin.:) Haapsalustahan oli kaikki hotellit loppuunmyytyjä, joten otin hotellin kauempaa mutta valinta osui ihan nappiin ruuan, huoneen ja lenkkimaastojen suhteen eikä ajomatkaa näyttelypaikalle kertynyt kuitenkaan kuin tunti suuntaansa. Vaikka mammalta meinasi monta kertaa hermot ja usko loppua reissun aikana, niin onneksi Cooper oli itse rentous ja rauhallisuus, todella helppo, mutkaton ja reipas reissulainen. Sai taas positiivisesti yllättyä kakarasta, varsinkin kun on kuitenkin välillä melkoinen hormonihörhö tällä hetkellä, mutta matkalla se ei näkynyt yhtään. Ihana pieni! :)

Laiskottelua ja lenkkeilyä hotellilla.

Sitten ei tarvinnutkaan ressata enää kuin itse näyttelyitä. Tollereita oli ilmoitettu kaksi kappaletta ja kappas vaan; Cooper ja edellisen viikonlopun virolainen junnu-uros! Kyllä siinä kohtaa oli taas sellainen fiilis että "Tää on niiiiin meidän tuuria!" No, eihän sitä auttanut kuin kehään mennä ja toivoa parasta ja pelätä pahinta...
Tuomarina oli ukrainalainen, oikein hymyilevä ja hyväntuulisen oloinen mutta tiukka täti Olena Goyenko. Tuomari ei puhunut sanaakaan kehässä englantia, täytyi sitten siihen nyökytellä joka kohtaan ja hymyillä vain. (Arvostelukin on venäjäksi joten ei mitään hajua siitä.)
Coops sai erinomaisen ja niin sai myös virolaisjunnu, johan alkoi siinä kohtaa jo kuumottamaan. Mutta ei tuomari siinä kauaa miettinyt ennen kuin osoitti Cooperin ensimmäiseksi jääden selittämään virolaisille venäjäksi jotain, ilmeisesti olisi halunnut enemmän massaa ja rintakehää. Meille nyökkäsi että saadaan SA ja siinä kohtaa tuli ilon kiljaisu ja tuuletukset päälle! Saatiin kuin saatiinkin se paljon toivottu Viron junnuserti, joka tiesi kakaralle sekä Viron että Baltian junnuvalio titteleitä! :) Ja minäkun niin aikoineen vannoin että en minä tuollaisia turhakkeita hae, vain niitä aikuistitteleitä. Noooh.:D Coops oli tosiaan samalla siis myös ROP-juniori että ROP.

JUN ERI1 SA PU1 J-SERT ROP-JUN & ROP.

Tuore EE & BALT JMVA.:)

Meillä olisi tosiaan myös sunnuntaina ollut toinen näyttely, mutta olen vissiin hieman omituinen näyttelyissä kävijä, kun mulle riittää tasan se mitä me tarvitaan. Oltaisiin oltu lauantain tapaan heti aamusta kehässä, joten päätin että nukutaan mieluummin pitkään, tehdään pitkä aamulenkki ja pääsisin ite nauttimaan hotellin aamupalasta, kun lauantaina piti lähteä niin aikaisin etten kerennyt. Näin siis tehtiinkin, ajeltiin sen jälkeen Tallinaan palauttamaan auto ja vietettiin sen jälkeen vielä pari tuntia keskustassa lenkkeillen ennen laivamatkaa kotiin.

Koirapuisto keskellä Tallinnaa, maisemat kohdillaan.

Eipä jäänytkään kuin vajaa kuukausi aikaa ennen kuin junnuikä olisi mennyt umpeen joten melko hilkulle meni mutta kerittiin! :D Tittelit vahvistettiin nyt syyskuussa ja eilen Coops saikin Virosta postia.

1,5-vuotis posetus. 

Viime sunnuntaina suunnattiinkin sitten Hyvinkäälle ryhmikseen kera molempien poikien! Nyt pääsi tosiaan isäkoirakin mukaan, Koda kun on ollut kehässä viimeksi vuosi sitten. Voi sitä sen iloa ja riemua kun se tajusi että VIHDOINKIN myös hänet otetaan mukaan! On raukka niin monesti jäänyt katsomaan kun suuntaan vain juniorin kanssa jonnekin, vaikka on herra varmasti myös ainakin välillä nauttinut siitä että on saanut olla ainoa koira kotona ja olla lellittävänä sen aikaa.
Tuomarina Hyvinkäällä oli yksi lempituomareistani, Helin Tenson, jolla Koda on pärjännyt aina kun hänen kehässään ollaan oltu. Olinkin bongannut kyseisen näyttelyn jo aikoja sitten juuri sillä silmällä, että se on sellainen johon Kodankin pitkästä aikaa vien. Piti vain saada isäkoira hieman laihdutettua kesän jäljiltä kehäkuntoon mutta onnistui se onneksi.:D
Olikin sellainen "pikkuryhmis" johon oli ilmoitettu peräti 27 tolleria. Yksi niistä oli myös Cooperin täyssisko Mango (Hedera's Forever Yours) jota päästiin siis piiiiitkästä aikaa näkemään livenä ja näyttely olikin Mangon ensimmäinen. Mangohan on Cooperin siskoista se, joka jäi kotiin kasvattajansa Minnan luokse. Ja on kyllä aivan isänsä tyttö; roteva ja matalampi mallinen, vahva mutta silti selvän feminiinen neiti ihanan tummalla turkilla.:) Juuri siis se malli, josta tämä tuomari pitää.
Olinkin etukäteen kaavaillut että Cooper tuskin tälle tuomarille kovin kummoisesti uppoaa kun on niin paljon jalkavampi ja sporttisempi.

Sisko ei kyllä lämmennyt veikalleen niin yhtään.:D

Ja oikeassa sitten olinkin; Coops vetäisi kehästä EH:n (harmillisesti jo toisen putkeen, pari viikkoa aiemmin Porvoossa oli mukamas liian tuhdissa kunnossa.:DDD), kivalla arvostelulla tosin, mutta kuten arvelin liian korkeraajainen oli tuomarin makuun ja takaliikkeet edelleen liian voimattomat. (Olihan se tosin hyvä siinä mielessä että kehän skaala oli peräti T-ERI SA).

Välissä oli vielä neljä avoimen luokan urosta ennen Kodaa, joka olikin ainoa valio. Koda oli niiin intoa ja virtaa täynnä! Se ei ole koskaan mitenkään nauttinut kehähommista, aina olisi saanut minun mielestäni olla hieman energisempi ja iloisempi mutta sitä se todellakin nyt oli! Oli tosiaan varmaan niin innoissaan että pääsi mukaan ja tekemään jotain taas pitkästä aikaa mamman kanssa.:)
Heti ensimmäinen asia mitä tuomari minulle totesi kun kehään saavuimme olikin hauskasti että "No mutta nyt tuli oikein kunnon äijä kehään!" Tälle tuomarille kun selvät sukupuolileimat ovat tärkeä asia ja Kodasta nyt ei todellakaan voi erehtyä kumpaa sukupuolta siinä edustetaan.:D Herralla oli niin kauhea vauhti päällä, että jouduin varmaan ensimmäistä kertaa ihan rauhoittelemaan sitä juostessa että hei RAVIA ei laukkaa, en ole silti varmaan koskaan juossut noin kovaa sen kanssa kehässä mutta herralla oli ykkönen silmässä ja vaan niin kivaa.:) ERI SA sieltä saatiinkin ja pian sen jälkeen käytiinkin PU-kehä jossa oli kolme urosta. Juostiin kerran ympäri jonka jälkeen tuomari osoitti meidät ykkösiksi ohi AVO-uroksen ja sitten saatiinkin tuulettaa! Tuuletin varmaan kuin joku Maailmanvoittaja konsanaan, mutta on tuo silti meille niin harvinaista herkkua että pakkohan se oli ja se fiilis kun Koda tekee vuoden hiljaiselon jälkeen tuollaisen comebackin, wau!! :) Kiva oli saada onnitteluja myös kilpakumppaneilta ja onnitella itse sertin saanutta, sekin on hieno fiilis se!

Se (meille harvinainen) fiilis, kun tullaan PU-kehästä ykkösinä ulos! <3

Jäätiin siis odottelemaan roppikehää mutta eihän tämä suinkaan tähän vielä päättynyt! ;) Mango-neiti tosiaan oli vasta ensimmäisessä näyttelyssään ja vetäisi nuortenluokasta heti ERI SA:n. Ja mitäs sitten!! PN-kehässä oli lopulta paljonkin tungosta ja niin sieltä alettiin kilpailijoita kätellä pois. Jäljelle jäi Mango ja valionarttuja joten serti oli jo varmaa ja sitä me Minnan kanssa hihkuttiin kovaan ääneen jo kehänlaidalla. JA VIELÄ MITÄ. Mango osoitettiin parhaaksi nartuksi!!! Taakse jäi monta upeasti pärjännyttä valionarttua mutta niin vain pikku-Mango tuli ja pesi kaikki! Siinä vaiheessa minun ja Minnan ilmeet oli varmasti näkemisen arvoiset ja ne kiljumiset mitä päästettiin kuului varmasti kauas.:D Taidattiin halatakin monta kertaa kun eihän sitä meinannut uskoa!
Sehän nimittäin myös tiesi sitä, että isä ja tytär pääsisivät yhdessä roppikehään!! Ei ihan sellainen juttu, mitä oletin koskaan itse kokevani vaikka ainahan tuollaisesta toki haaveilee. Mikä fiilis, kun sai olla onnellinen ja ylpeä omasta koirastaan, mutta myös koiransa jälkikasvusta. WAU! <3
Eipä siinä ilolla ja hymyllä ollut rajaa kun Amandan kanssa roppikehään asteltiin, eipä ollut mitään väliä kummin päin sijoitukset enää meni. Juostiin muistaakseni kerran ympäri jonka jälkeen Mangolle osoitettiin Roppi-ruusuke ja tuomari totesi että "tämä menee tällä kertaa näin" mutta meillähän bileet vasta alkoivat, tai ehkä oikeastaan jatkuivat.:D Eihän meidän hymyistä meinannut loppua tulla ja sanoinkin siinä sitten tuomarille, että nämä muuten ovat isä ja tytär joten linja piti upeasti siinä mielessä! Tuomarin ilme oli mahtava; hän meni hetkeksi ihan mykäksi ja oli että "Oikeasti?" Siihen sitten todettiin että joojoo jonka jälkeen tuomari katsoi Kodaa ja Mangoa vielä uudestaan ja totesi että kyllä sen nyt huomaakin kun tietää. Sanoikin siihen sitten vielä että on aivan upeita koiria molemmat, näkee selvästi että tässä on uros ja narttu ja siitä hän juuri pitää ja molemmat liikkuvat aivan upeasti. Totesi vielä loppuun, että sittenhän tämä sijoitus menikin aivan oikein, kun onhan seuraavan sukupolven oltava aina edellistä parempi että jalostuksellisesti asiat menevät oikein. Ja tottahan se on! Ylpeä isäkoira luovuttaa valtikkansa mielellään eteenpäin.:)<3

Isäkoira on kovin ylpeä mutta syystäkin! :) 

Isä ja tytär; ROP & VSP.<3

Se fiilis, kun isä ja tytär putsaavat yhdessä koko palkintopöydän! <3

Oli kyllä sellainen hyvänmielen näyttelypäivä että muistelee vielä piiiitkään! Ei todellakaan joka kertaista herkkua, ajatella.<3 Ehkä pitäisi muutenkin sittenkin vielä joskus myös Kodaa jonnekin ilmoilla, edes silloin tällöin. Eihän se Cooperilta mitenkään pois ole kun eihän Koda enää sertejä voi ottaa vastaan. Olin vaan jotenkin aatellut että aktivoidutaan sitten vetskukehiin mutta...saas nähdä. Sen verran upeassa kunnossa herra kuitenkin edelleen on.:) Ja huomenna hän täyttääkin jo 6 vuotta, voi maailman rakkainta ukkokultaa! <3

Hyvinkää RN 23.9.2018
"Erinomaiset mittasuhteet ja luusto. Oikeanmallinen pää, hieman liikaa korostunut otsapenger. Kauniit korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, häntä ja kulmaukset. Tiiviit käpälät ja hyvä turkki. Upeat liikkeet."
VAL ERI1 SA PU1 VSP.

Hedera's Forever Yours "Mango" NUO ERI1 SA PN1 SERT ROP

Mangon arvostelu: "Erinomaiset mittasuhteet, sopiva luusto. Kaunis pää, ilme ja korvat. Aavistuksen epävakaa selkälinja. Erinomainen eturinta ja rintakehä, etu- ja takakulmaukset, häntä ja liikkeet."

Yritettiin ottaa myös perhepotretti. Huom yritettiin, tässä paras otos joten kertoo aika paljon.:D

Hyvinkään kuvat (c) Reijo Hyvönen & Jarno Niemi, iso kiitos!