Meidän tilaama C.I.E-ruusuke saapui ennätysvauhtia, tilasin sen lähes puoliltaöin sunnuntai-iltana ja tiistaina oli jo perillä. Pakko antaa Showlinkille isot ruusut nopeudesta! 

Pakkohan sen myötä oli vielä ruusukeposetukset ottaa, vaikka keli oli pilvinen, koiran turkki uimareissun jälleen pystyssä ja ruusuke vielä postin jäljiltä taittunut ja tuuli vei sitä mennessään. Mutta silti ei malttanut olla kuvailematta. Ei kait tätä voi liikaa hehkuttaa.:) 

C.I.E EE MVA LV MVA LT MVA BALT MVA BY MVA TK1 RTK1 RTK2 Mäkiharjun Zupreme Surprise.

<3

Suuri haave on nyt tosiaankin toteutettu ja täytetty. Mutta sen jälkeen iski sellainen ihmeellinen pieni haikeus. Tai tyhjyys. Juuri tuon tittelin tavoitteleminen oli sellainen iso tavoite, päämäärä. Nyt kun se on saatu, niin kieltämättä tuli (ainakin hetkellisesti) sellainen olo että mitäs nyt sitten? Mitäs seuraavaksi keksitään? 

Juuri tällä hetkellä en osaa tuohon vastata. Koda täyttää tosiaan ensi kuussa vasta neljä vuotta. Vielä olisi toki paljon vuosia ja tekemistä jäljellä. Aika sen kai sitten tosiaan vaan näyttää.:) Näyttelyiden osalta ei nyt toki voi enää paljon enempää toivoa, vaatia tai ottaa paineita. Ei Kodalla ole niiltä osin enää mitään todistettavaa, ei kenellekään. 

Kaikki Suomen sertit sekä cacibit CIB:iä varten olisi jo toki täynnä, jos vaan saataisiin ne kuuluisat taipparit läpi. Sen verran realistinen täytyy kuitenkin olla ja ymmärtää itsensä sekä koiransa rajat, että nuo kaksi hienointa titteliä ei tule olemaan meidän listalla koskaan, harmillisesti. Joistakin ohjaajista ja koirista vaan on siihen, toisista ei. Eipä maailmasta onneksi lajit ja tekeminen lopu kesken sitten millään.:) 

Sen verran hauskaa on tämä reissaaminen ollut, niin minusta kuin varmasti Kodastakin, että silleen ihan pienesti haaveilen vielä sekä Ruotsin että Norjan sertistä. Mutta ei kyllä enää tämän vuoden puolella. Nyt me vaan relataan ja nautitaan elämästä! Ollaan se jo ansaittu.:) 

Jatketaan syksyn myötä Nosework hommia (mistä myöhemmin teen vielä isomman postauksen) ja ensi kuussa pidetään pentuetapaaminen Hyvinkäällä Maijan luona, jolloin toivottavasti mahdollisimman moni Kodan ja Hymyn lapsukainen olisi paikalla. Sitä todellakin odotellessa! <3

Kotona ollaan totta kai korkattu tollon väristä juhlaskumppaa herra inttivalion kunniaksi! :)

Champion International d'Exposition

Viime viikonloppuna hurautettiin jälleen kerran lahden yli Tallinnaan. Reissuun lähdettiin kera Kodan ja Sissin sekä Sissin omistajien Juhan ja Titan kanssa ja suuntana oli tosiaan Kalevi Stadion ja kaksipäiväinen Tallinna KV. Kodalla inttivaliokello tikitteli kovaa vauhtia, kun tuo vaadittava aikaväli umpeutui juuri elokuun alussa ja se viimeinen CACIB oli tosiaan hakusessa.;)

Oltiin etukäteen toivottu näyttelynjärjestäjiltä että tollerit arvosteltaisiin lauantaina vasta iltapäivällä ja otettiinkin aika iso riski, kun varattiin vasta lauantai aamuna lähtevä lautta. Toive kuitenkin oli onneksi kuultu ja toteutettu ja aikataulut natsasivat paremmin kuin hyvin! Ei ollut kiirettä päästä laivasta pois ja näyttelypaikalle kerettiin lähes pari tuntia ennen kehien alkua.
Tollereita oli Tallinnaan ilmoitettu seitsemän, joista kuusi oli Suomesta. Seitsemäs oli virolainen pentu, mutta sekin oli paikalla vain sitten sunnuntaina. Olin etukäteen ollut omaan tuttuun tapaani perus pessimistinen, kun uroksia oli kuitenkin neljä ja kolme niistä kisasivat cacibista. No, toisesta avouroksesta en kyllä ollut lainkaan huolissani mutta Foxi oli kova vastus.

Kun kehä läheni, tuntui että kädet alkoivat puutua ja rintaa puristaa,  jännitys oli todellakin niin kova! Suuri haave oli enää niin pienestä kiinni, mutta silti piti onnistua ihan nappiin. Juhalle sanoinkin että jos tässä nyt pyörryn niin show must go on ja vie Koda kehään mun puolesta.:D Ei ole nää mun kisahermot parantuneet tässä matkan varrella siis yhtään näköjään..
Lauantaina tuomarina oli espanjalainen Jose Miguel Duval Sanchez, joka hyvin positiivisena yllätyksenä ei todellakaan ollut mikään ERI tai SA automaatti kuten olin alunperin vähän epäillyt.
Kodapoika korkkasi samalla myös valioluokan ja millä tavalla! ERI SA sieltä napsahti ja koska avoluokka oli multa mennyt jännityksessä kokonaan ohi ja kun PU-kehään kuulutettiin meidän lisäksi vain junnu-uros niin vasta siinä kohtaa tajusin että ei perhana kävi miten tahansa niin se CACIB sieltä tulee!! Juha sanoikin että kun se asia mulle valkeni niin ilmeeni oli kuulemma kehässä näkemisen arvoinen.:D
Juostiin kerran ympäri ja Koda osoitettiin ykköseksi ja juhlat saattoivat alkaa! Kansainvälisen näyttelyvalion titteli, C.I.E, se totta vieköön oli sitten siinä!! Kyllä sieltä tuli kiljahdus ja tanssiaskel jos toinenkin kun se viimeinen valkoinen meille ojennettiin, VOI KODA.<33
Tuomaria oli pakko kiittää espanjaksi vielä perään.:)
Narttuja oli kaksi ja hetkistä myöhemmin juostiin roppikehä odotetusti Sissiläisen kanssa. Juostiin kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari ojensi meille punakeltaisen ruusukkeen! Mikä kruunu sille viimeiselle cacibille kun roppikin tuli siihen perään.<3
Miten huikea tandemi Sissi ja Koda onkaan, kun kaverukset on yhdessä ulkomailla voi jestas sentään! :) Sissille vielä cacibin lisäksi  Viron serti ja sitä myötä EE MVA!

Vasta kehän jälkeen se todella osui ja upposi että mitä sitä tulikaan juuri tehtyä ja saavutettua! Onnen ja liikutuksen kyyneleet ei kauaa vieneet ja Koda oli pian halittu ihan lyttyyn.<3

"Excellent type and proportions. Nice head with good pigmentation and eyes. Excellent coat. Mature body. In very good condition. Nice movement. Top line could be just a bit firmer." 
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP -> C.I.E!!!!!!!!!!!!

<3

Heti ensimmäiseksi oli totta kai pakko soittaa Sarille, jolle tämä meidän reissu tuli täytenä yllärinä. Totta kai tiedossa oli että joskus jostain lähdettäisiin sitä viimeistä hakemaan, mutta en ollut kertonut mistä ja milloin. Kyllä olikin niin onnellinen, liikuttunut ja hysteerinen puhelu että! <3 Ihanaa kun on kasvattaja joka elää niin aidosti mukana vaikka välimatkaa muuten olisikin.:)

Ryppejä ei jääty odottelemaan, niin hirveä oli helle ja kun oltiin koko konkkaronkka herätty jo ennen aamu viittä ja  viimeksi syöty laivalla aamupalabuffetissa, niin suosiolla kerättiin kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin hotellille lepäämään  ja myöhemmin Amarilloon syömään. Illemmalla vielä luonnollisesti korkattiin skumppaa meidän upeille punaturkeille! :)

Meidän hienonhienot reissulaiset! 

Sunnuntaina ei sitten ollutkaan enää niin mitään paineita kehäkettuilun suhteen. Sanoinkin että meidät voidaan liputtaa vaikka hoolla ulos, ei tunnu enää missään! :) Oltaisiin periaatteessa voitu melkein skipata koko näyttely, mutta meillä oli varattuna 17.30 laiva ja koko päivä edessä joten sama se oli mennä koko rahan edestä sitten kuitenkin.
Hellettä piisasi stadionilla lauantaita enemmän eikä varjoa missään joten koville otti. Tuomarina oli pieni ja hieman heiveröinen jenkkiläistäti Wendy Willchuck. Tämä täti olikin sitten totaalinen erimaatti ja tuntui että kehään pääsy kesti ikuisuuden. Tollerit olivat toki viimeinen rotu kehässä, mutta silti. Tuntui että edellisissä roduissa vain luokkavoittajat saivat SA:t mutta kun tuli tollerien vuoro niin jopa edellisen päivän EH:n koirat olivat SA:n arvoisia joten kaikki saivat kaiken.

Kodapoika päätti sitten että tämä Tallinan turnee alotetaan sekä myös päätetään voittajatyyliin! ERI SA jälleen ja kaikki neljä urosta olivat sitten PU-kehässä, tuomari nopeasti valitsi Kodan kuitenkin jälleen ykköseksi joten saatiin kuin saatiinkin vielä yksi CACIB lisää kotiin viemisiksi.:) Junnu oli kakkonen joten PU3 ollut Foxi sai meidän takaa vara-cacibin ja saa anottua sen varsinaiseksi cacibiksi joka tekee myös Foxista inttivalion, onnea! :)
Sissiläinen oli jälleen hienosti PN1 joten kaverukset saivat päivän päätteeksi vielä kertaalleen juosta yhdessä roppikehässä. Ja sieltä meille ojennettiin toistamiseen ROP-ruusuke, ei olisi kyllä voinut meidän karavaanilla paremmin tämä viikonloppu enää mennä! <3

"Very good type. Nice head. Strong top line. Good bite. Moved well."
-> VAL ERI1 SA PU1 CACIB ROP

Kehäkettuilun jälkeen meidän ROP/VSP-kaksikko oli totisesti viilennyksen ja uimareissun ansainnut, joten pakattiin tavarat autoon ja suunnattiin meren rannalle. Oli siinä meillä pikkuisen onnellisia tolloja kun pääsivät pallon perässä uimaan! Siitä sitten olikin hyvä jatkaa eteen päin kohti satamaa ja aloittaa kotimatka.

Muruset.<3

Sunnuntai-iltana kotiin päästyä oli viimeisillä voimilla vielä pakko laittaa heti C.I.E-ruusuke tilaukseen (joka saapuikin juuri tänään!) ja heti maanantai aamuna lähti itse hakemus vetämään. Tänään tulikin jo kuittaus Kennelliitosta että hakemus vastaanotettu, nyt ei sitten muuta kuin odotellaan. Normaalisti tässä vahvistamisessa menee se 4-6kk, mutta hyvää tunnetusti kannattaa odottaa.:) Pienenpieni toive on että kerkeisi vielä tämän vuoden puolella, kun kesälomat olisi jo lusittu mutta saattaa se silti alkuvuoteen mennä.. No, joka tapauksessa tuo huikea saavutus ja meidän tämän vuoden päätavoite on kuin onkin nyt sitten plakkarissa! <3

Voi jestas mitä tuo pikkukettu menikään oikein tekemään. Nyt sen vasta kunnolla ymmärtää! Tämä minun kuuluisa "ei näyttelykoirani" tuli, näki ja voitti viikonloppuna kaiken. Se on täyttänyt, tai ei oikeastaan edes täyttänyt, vaan suorastaan YLITTÄNYT kaikki odotukset.<3 Siinä on omat puutteensa (en tykkää puhua vioista) ja sitä on minulle parjattu niin vasten naamaa kuin selänkin takana. Mutta niin se on vaan kaikille näyttänyt mihin se pystyy, myös minulle itselleni, kerta kerran jälkeen. Joka kerta ollaan menty kehään nöyrinä, muttei missään nimessä nöyristellen. Ei näin monta tuomaria kuitenkaan voi väärässä olla, kyllä herra on tittelinsä ansainnut! <3

On vaan vieläkin niin totaalisen kiitollinen ja liikuttunut olo, ei voi muuta sanoa! En koskaan kuvitellut kokevani ja tekeväni koiran kanssa tällaista, niin monet seikkailut ja upeat hetket ollaan saatu Kodan kanssa yhdessä kokea ja tämä on kyllä kruununjalokivi kaikelle sille.<3

Tallinnan tuliaiset ja maailman hienoin punaturkki.<3

Saatiin eilen vihdoinkin aikaiseksi otettua Kodasta "virallinen" posetuskuva valioruusukkeidensa kera.:) Kiitos Sannalle herran asettelu avusta! Oikein kiva kuva saatiinkin aikaiseksi.

Tämän jälkeen ruusukkeet päätyivätkin sitten todistusten jatkoksi Kodan pienelle "Wall of Famelle."
Eivät nuo ehkä niitä maailman kauneimpia sisustuselementtejä ole, mutta on ne kaikki tärkeitä hienoja muistoja, niin pakkohan ne on esille saada.

Nuo ikkunankarmeista tehdyt ruusuketaulut saivat puolestaan täyttää kirja/tv-hyllyn aukot. On tuo ukkeli ylittänyt kaikki odotukset ja enemmänkin, varsinkin kun mitään tällaisia odotuksia eikä tavoitteita Kodaa hankkiessa edes ollut.:)

Pokemonjahti on jatkunut kiivaana ja toissapäivänä Tuusulanjärven rannalta löytyikin uitettu, maailman paras Pokemon! Pokedex tunnisti sen vesityypin Pokemoniksi joka tottelee nimeä Kodachu.:)

31.7 päästäänkin pitkästä aikaa rallytokoilemaan. Tollerien PK-seudun aluetoiminta järkkää silloin Vantaalla rallytokon koulutuspäivän ja tarkoitus olisi siellä sitten päästä aloittelemaan tuon voittajaluokan saloja ja katsomaan oisko herrasta koskaan sitä luokkaa korkkaamaan.:) Elokuussa pitäisi sitten tuon Nose Work-kurssin alkaa, odotan sitä kyllä jo innolla!

Koda vajaa 4 vuotta.

BALT MVA

Vihdoin ja viimein saapui tuo ehkä kaikista eniten odotettu titteli eli BALT MVA suoraan Liettuasta.
Nyt on sitten kaikki tähän astiset tittelit saapuneet ja vahvistettu, mutta toivottavasti tarina ei tähän vielä suinkaan pääty vaan saisi jatkoa tässä tulevaisuudessa.:) Suunnitelmia ainakin on tehty, mutta eri asia tietysti miten ne toteutuvat.

Onhan tuo viiden tittelin rivistö silti jo aika hieno saavutus, kun reissuja ja kilometrejä kuitenkin on alle kertynyt ja kilpailuakin ollut matkan varrella. Ei voi kuin olla kiitollinen ja tyytyväinen, varsinkin kun Kodasta ei tosiaan kehäkettua koskaan pitänyt edes tulla. Sari jaksaakin yhä edelleen aina vaan muistuttaa kuuluisasta lausahduksestani että "minä en sitten mitään näyttelykoiraa tarvitse." Niinpä niin, niinpä niin.:D Never say never?
Nyt pitäisi sitten viimeisen diplomin ja ruusukkeen myötä jaksaa iskeä koko jengi vielä tuonne "Wall of Famelle." Täytyyhän ne esille saada, kun on niitä haettukin.

Tässä on jo kolmatta päivää jahdattu Pokemoneja ympäri kaupunkia ja näyttää se raja tulevan tollollekin vastaan jossain kohtaa, ilme ainakin on melko kärsivä ja tylsistynyt.:D

Ei enää yhtäkään Pokemonia pliis!

Koda on nyt myös ilmoitettu loppukesän ja alkusyksyn kattavalle Nose Workin alkeet-kurssille. Itselleenkin se on ihan uusi juttu, mutta muutamat kaverit ovat siihen jo tutustuneet ja kehuneet lajia kovasti! Se on Suomessa vielä ihan uusi hajuerotteluun keskittyvä laji, josta kuitenkin ilmeisesti on joskus tulevaisuudessa tulossa ihan virallinen koelaji. Koira saa etsiä ja ilmaista tiettyä hajua sekä sisä-että ulkotiloissa.
Alkeiskurssilla opetellaan ensimmäisenä eukalyptuksen haju ja sen etsiminen ja jos tuo kurssi selvitetään kunnialla niin jatkossa sitten hajukirjo lisääntyy mm. laventeliin.:) Toivottavasti kurssin jälkeen päästäisiin mahdolliseen möllikokeeseenkin kokeilemaan. Olisi kyllä huippua jos pikkukettu pääsisi edes jonnekin ja jotenkin tuota nokkaansa käyttämään, täällä kun on ihan silkka mahdottomuus päästä yhteenkään mejä-kokeeseen jos ei järjestävään tahoon kuulu.:/ Eikä välttämättä edes silloinkaan mahdu. Kyllä olisi helppoa jos asuisi jossain jumalan selän takana missä ei olisi kilpailua koepaikoista eikä liioin näyttelyissäkään.. Kyllä luulisi Suomen kaltaisessa maassa metsää riittävän näihin hommiin mutta ilmeisesti sitten kuitenkaan ei?

PS. Meidän blogin katselukerrat ylittivät jo aikoja sitten 20 000 katselun rajapyykin mutta unohdin sen sitten ihan kokonaan aiemmin mainita. Kaunis kiitos kaikille meidän tollottimen ja pihiksen sivuilla vierailleille! :) Toivottavasti lueskelette meidän tolloilua vielä jatkossakin!

Pienet perhetreffit

Kuten jo edellisessä postauksessa hieman sivusin, kävin viime keskiviikkona viemässä Kodan Hyvinkäälle Sissin perheen luokse hoitoon. Sitä ennen käytiin kuitenkin pyörähtämässä Maijan luona Sirua ja Hymyä moikkaamassa. Saatiin siis pienimuotoiset perhetreffit aikaiseksi, kun paikalla oli isä, äiti ja yksi tytär.:) Vaikeaa oli vaan saada kaikkia yhdessä kuviin vaikka kuinka yritettiin.

Hymy olisi Kodaa kiinnostanut vielä kovasti, mutta vastakaikua ei herunut.:)

Isä ja tytär tutustuu.<3

Siru oli uudesta leikkikaverista mielissään ja iskä kiinnosti neitiä kovasti, koko ajan seurasi ja roikkui perässä mukana. Koda oli alussa paljon enemmän kiinnostunut Maijan suomenlapinkoira Viljasta (hälle tulossa ilmeisesti juoksut) mutta kun Vilja laitettiin sisälle, niin johan malttoi iskä tyttärensä kanssa juosta hippaleikkiä pitkin pihaa.:)

"Kenenkäs tyttöjä sie oikein olet..ai minun!"

Siru on ihan eri kaliiperia Eiran kanssa. Jalkaa mielestäni neidillä on jo ihan mukavasti, mutta silti on selvästi matalampi sekä siskoaan rotevampi tapaus. Turkki on myös paljon tummempi, eli tuo kaunis väri on iskältä tullut.:) Innolla odotan millainen siitä tuon pentuturkin jälkeen oikein tulee. Kaunis pää ja ilme neidillä myös on sekä nuo isän suuret korvat kuten Eiralla. Ja todella reipas, rohkea ja sosiaalinen tapaus on siskonsa ja vanhempiensa tapaan hänkin. Ihana pieni neiti on siellä Maijalla kasvamassa!

14 viikkoa.

Kaunis Siru.<3

Hieman varistakin Maija lopuksi Sirulle vielä näytti. Meinaa vielä vähän tuo riista olla uuden lelun ja ruuan tapainen juttu pennulle, mutta kyllä sieltä jo kanto-otetta tulee ja pienen rallattelun jälkeen malttaa vaihtaa variksen namiin, joten kyllä se siitä lähtee!

Siitä Kodan matka jatkui noin kymmenen minuutin päähän Sissin luo, herralla kun noita tyttökavereita riittää.:) Sinne Koda jäi sitten hoitoon, kun itse tosiaan suuntasin Ouluun loppuviikoksi. Ja kuvista päätellen herra oli ottanut myös omasta "lomastaan" kaiken ilon irti ja ollut selvästi kuin kotonaan.
Koda oli päässyt kelien salliessa Sissin kanssa rellestämään metsään sekä uimaan ja oli kovasti leikittänyt perheen lapsia ihan onnessaan. Rankkaa oli vissiin ollut, kun kaikissa kuvissa mitä sain herra veteli vain lonkkaa milloin missäkin asennossa. Voi tolloa.:)
Suurkiitokset Kodan hienosta hoidosta Juhalle, Titalle ja lapsille vielä tätäkin kautta!

Rankkaa.:D

Ihanat kaverukset.<3

Oulussa pääsin itse pitkästä aikaa näkemään vanhoja rakkaita maisemia opiskeluajoilta, normaalisti ulkomailla asuvaa parasta kaveriani sekä jo isoksi tytöksi kasvanutta kummityttöäni. Lauantaina sekä sunnuntaina piipahdettiin Oulu KV:ssa ja olipas outoa olla vain kisaturistina ilman koiraa! Lauantaina käytiin tollokehän laidalla, sinne oli eksynyt paljon tuttuja jopa täältä Etelä-Suomesta asti, kiva oli taas nähdä! Se pääasia lauantaina oli nähdä pitkästä aikaa Kodan kasvattajaa Saria sekä toki myös Jenniä ja Tyyneä. Kehän jälkeen korkattiin skumppaa Kodan valioitumisen johdosta koko porukalla vaikkei itse juhlakalu paikalla ollutkaan.:) Toivottasti ensi kerralla saataisiin sitä C.I.E-skumppaa sitten.

Sunnuntaina käväistiin uudemman kerran raviradalla, sillä kaverini pitkäkarvainen sakemanni ja samalla rakas pieni "kummipoikani" Hadi (Jadovar Äxon) korkkasi näyttelyuransa pentuluokassa ollen ROP-pentu! Hieno Hattarainen.:) Koiramaisuuksia siis mahtui tähän reissuun yllin kyllin vaikkei omaa karvakorvaa mukana ollutkaan.

On kyllä mukavaa, että Koda pääsi tutustumaan kahteen tyttäreensä vain muutaman päivän sisään. Katsotaan jos elokuulle saataisiin sitten se hieman isompi pentuemiittinki tehtyä, sellaista oli vähän suunnitteilla ainakin.:) Olen onneksi saanut Facebookissa paljon kuvia myös hieman kauempana asuvista pennuista ja hyvin on kaikilla mennyt, ovat tainneet kaikki jo käydä tekemässä ensimmäiset uimareissunsakin! Rohkeita tyyppejä.:) Tytöt ovat selkeästi enemmän Hymyn näköisiä, pojat taas tulevat isäänsä. Varsinkin edelleen Eino-poika (Sancandy's Steal the Show) on kasvaessaan aina vaan enemmän ja enemmän Kodan näköinen.

Leo-poika (Sancandy's Speed Demon)

Leo.

Mini-Koda eli Eino tykkää saunoa.:)

Isänsä poika Eino.<3

Hattulan Hani.

Jyväskylän poika Reima retkeilee.

Kodan kanssa noin muuten edelleen hiljaiseloa vietellään. Pikkuhiljaa pitäisi taas sorvin ääreen kuitenkin palailla. Tiian kanssa ollaan viestitelty että josko lomat ois lusittu ja saataisiin vihdoinkin sen rallytokon voittajaluokan reenailu taas käyntiin. Kesän ensimmäinen mejä-koe saattaa olla muutaman viikon kuluttua tai sitten ei, pessimisti kun ei tässä(kään) asiassa pety. Katsellaan kuinka käy. Sissin porukoiden kanssa joka tapauksessa kuitenkin reenijälkiä tehdään siltä varalta että koepaikka heruisi.
Elokuulle sekä myöhemmälle syksylle on hieman suunnitelmia tehty, mutta katsotaan kuinka niidenkin kanssa oikein vielä käy.:)
BALT MVAn pitäisi myös jo olla matkalla, joten sitäkin odotellessa siis.