Kesäkuvia- ja kavereita

Huhheijaa, johan on taas aikaa vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä! En edes tiedä miksi, kyllä meillä keväällä joitakin näyttelyitä ym oli, mutta jotenkin ne jäi rustaamatta ylös. Kyllähän sitä kahden koiran kanssa sattuu ja tapahtuu lähes koko ajan mistä voisi tarinoida, mutta silti ne jotenkin tuppaa jäämään..
Coopsin saaman varasertin jälkeen käväistiin tosiaan toukokuussa kehässä muutaman kerran, mutta laihalla menestyksellä. Tuloksina yksi EH ja kaksi sileää ERIä. Lupaavat, hyvät arvostelut joka kerralla saatiin ja kehäkäytös oli junnulle oikein mallikasta vaikka kuumat kelit olivat (jo silloin) joka kerta. Sama asia toistui joka kerta, ne ahtaat takaliikkeet juujuu..

Coops Tuusulan ryhmiksessä. (c) Katri Linna

Onneksi sentään siskolikat ovat pärjänneet! Cooperin sisko Lotta (Hedera's Forever in Love) sai upeasti ensimmäisen sertinsä kesäkuun alussa ja lähes heti perään Kodan ja Bonitan tytär Helka (Hedera's Hello Gorgeous) niin ikään korkkasi serti-tilinsä. Siskoilla on ollut myös upeita terveystuloksia kesän aikana; 3x B/B ja yhdet A/A lonkat ja kaikilla 0/0 kyynärät! Sen lisäksi Lotan selkä kuvattiin täysin terveeksi. Olen niin iloinen ja tyytyväinen Kodan jälkikasvun tuloksiin! :) Cooper menee omiin luustokuviinsa luultavasti nyt loppuvuodesta, hui!

Helka ja SERT.

Jämsän neiti Lotta ja SERT.

Muuten kulunut kesä on kulunut rauhallisesti ja tuskaisen kuumasti! Kyllähän sitä oli suunnitelmia ja toiveita eri reeneistä ja varsinkin mejä-kokeista mutta... eihän noilla tappohelteillä voinut yksinkertaisesti mitään tehdä! Ei käynyt edes mielessäkään lähteä tulikuumaan metsään leikkimään omalla ja varsinkaan koiran hengellä. Joten, varmasti monen muunkin tapaan, tyydyttiin lyhyisiin lenkkeihin ja pidemmät vasta myöhään illalla kun joten kuten tarkeni ulkona olla. En todellakaan ole mikään helleihminen ja koirienkin takia oli kyllä niin turhauttava, kurja ja TYLSÄ kesä että hohhoijaa...

Kesäkuu oli omalta osaltani todella kiireinen, kun joka viikonloppu oli täyteen buukattu juhlia ja kun yhdet loppuivat alkoi heti seuraavien järjestelyt. Pojat olivatkin tuon alkukesän paljon muualla hoidossa ja sen takia jäi kokonaan ilmoittamatta moneen hyvään näyttelyyn heinäkuulle, juuri kun Cooper oli totta kai vielä upeassa turkissa huoh...:D No, mökkeiltyä tuli kuitenkin ja pojat asuivat järvessä levien tuloon asti.

Juniorikin oppi kertaheitosta hyppäämään laiturilta.:D

Kodan tyylinäyte.

Isä ja poika.<3 Pojasta kasvoi päätä pidempi ja sekös vetää isäkoiran ilmeen vakavaksi.:D

Kun harrastusrintama jäi hiljaiseksi, niin sen sijaan tehtiin uusia koirakavereita ja reffattiin myös paljon vanhoja tuttuja. Naapuriimme muutti keväällä aivan ihana Kaapo-poika (musta labbis) jonka Koda ja Cooper ottivat heti kaverikseen ja Kaapon kanssa ollaankin paljon puuhailtu ja lenkkeilty ja päästiinpä myös ihanan omistajansa Annetten perheen rannalle uimaan kesken pahimpien helteiden!

Viime tiistaina oli TAAAAAS kerran mahdoton hellepäivä, mutta päästiin nauttimaan ja viilentymään ystävämme Leenan mökille Lopelle. Koda oli itse nauttimassa porukoideni kanssa mökillä, joten reissuun lähdettiin Cooperin kanssa. Yksin ei tarvinnut juniorin kuitenkaan olla, kun seurana olivat tolleritytöt Martta ja Hilde sekä kultsupentu Valma 3kk.<3 Että olikin aivan ihana päivä, saatiin tarvittavaa taukoa kaupungin helteestä ja koirat saivat baanattaa vapaana ja pääsivät kahdesti uimaan aivan ihanalle metsälammelle sekä isolle matalalle rannalle. Vesi oli kyllä niin lämmintä, että ei se varmaan paljoa edes virkistänyt mutta oli silti niin mahdottoman ihana kesäpäivä, että edes hetken tuntui hellekin siedettävältä.:) Kiitos vielä kerran tätäkin kautta Leena ja tytöt! Tuli kyllä niin tarpeeseen noinkin pieni irtiotto. Ja voi miten koiratkin nauttivat.:)

Niin komea pieni.<3

Tämä turkki katosi lähes viikossa.:D

Oikea Tollofest! <3

Helteet toivat tukalan olon lisäksi tullessaan myös syömähaluttomuuden. Pojat olivat varsinkin heinäkuun pari viimeistä viikkoa _todella_ huonosyömäisiä. Huomasi sen kyllä itsekin, että ei tehnyt helteillä mieli syödä kuin vasta illemmalla. Mutta jopa suursyömäinen Cooper kun jätti monen päivän ruuat kuppiin, niin kyllähän se vähän pisti huolestuttamaan. Normaalisti kun syövät kahdesti päivässä, mutta suosiolla jätettiin pian aamuruoka kokonaan pois. Pahimmillaan ei edes normaalisti suuret herkut jauheliha ja maksalaatikko edes uponneet enää.. No, joivat kuitenkin koko ajan hyvin ja pidin sitten kanafileillä ja siankorvilla varsinkin Cooperia "hengissä" että sai edes vähän suolaa ja rasvaa. Koda yleensä lopulta suostui syömään iltaisin tosi hyvin.
Tällä viikolla ollaan sitten syöty vain ja ainoastaan raakaruokaa, lähinnä kanankauloja, kivipiiroja ja rustoja ja lähes jäisinä. Ja nyt uppoaa sama satsi aamulla ja illalla. Toivottavasti nää helteet vaan jo tosiaan helpottaisi kuten on luvattu, mutta... meille ainakin jo riittää!!

Mahdutetaan tähän kuvapläjäyksen loppuun vielä eilinen reissu. Suunnattiin tosiaan helteiseen Mikkeliin ja ryhmänäyttelyyn. Seuraksi meille lähtivät Maija ja Kodan ja Hymyn tytär Siru. Cooper ja Siru olivat nähneet viimeksi viime syksynä ja siitä niin vain tungettiin sisko ja veli kylmiltään takakonttii. Pari kertaa Siru murahti, mutta siinä se oli. Sen jälkeen isosisko ja pikkuveli olivat kuin samaa laumaa ja olivat kyllä niin hauskan ja liikuttavan näköisiä yhdessä.:)
Päivä oli taaas turkasen kuuma ja alkoi ukkonenkin jyristä "sopivasti" taustalla juuri ennen tollerien vuoroa. Coops ei onneksi moisesta välitä, nukkui vain häkissään.:) Vika rotu oltiin kehässä taas ja kehä myöhässä lähes pari tuntia. Tuomarina tollereilla oli Paula Rekiranta, joka oli pitkästä ja kuumasta päivästä huolimatta todella hyvällä tuulella ja Cooperiakin morjensti heti kehään tultuamme sanoen "Mitäs kuuluu, nuori mies?"
Pitkästä ja kuumasta ajomatkasta sekä odottelusta huolimatta Coops malttoi seistä ja esiintyä ihan kivasti. Vähän haisteli maata kun kultsujen jälkeen oli vissiin jäänyt aika hyviä hajuja ja herkkuja kehään.. Seistiin niin lähellä tuomarinpöytää että kuulin koko arvostelun ja hyvältä se kuulostikin. Tiesin että eri tulee, MUTTA. Ne liikkeet.. ne pahuksen takaliikkeet taas. Hohhoijaa. Tuomari totesikin että erinomainen, mutta takaliikkeessä olisi pitänyt olla enemmän draivia. Sen pitäisi korjaantua kunhan takapäähän tulee lihasta mutta silti. Laiha lohtu. SA:lla olisi ollut satavarma serti Caron takaa, joten kyllä se jäi ketuttamaan. Taas kerran niin lähellä, mutta niin auttamattoman kaukana. Hohhoijaa.

"16kk. Tasapainoisesti kehittynyt, mittasuhteiltaan oikea nuori uros. Hieman syvä kallo ja turhan voimakas otsapenger. Vahva kuono-osa. Hyvä kaula, eturinta ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä karvapeite. Kevyt liikunta, mutta takaliike tarvitsee lisää draivia."
JUN ERI1
Ei muuta kuin pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä! :D Olen Cooperin suhteen todella kriittinen, tiedän, enkä vaan malttaisi kun sen pitäisi olla valmis hetinyt! Se on vaan musta jotenkin vielä kauniimpi kuin Koda ja sen takia odotukset ovat suuret.. No, toivottavasti hyvää kannattaa odottaa koska siltä se nyt vaan näyttää...

Isosisko ja sen pikkuveli.<3 Siru sai Mikkelistä EH:n. 

Näyttelyitä ja synttäreitä

Jassoo, eipä ole taaskaan kerennyt eikä muistanut käydä täällä blogin puolella kuulumisia jakamassa, vaikka tapahtumia tässä kevään mittaan on ollutkin.

Aloitetaan nyt tietysti ensimmäisestä asiasta, eli meidän juniorin 1-vuotissynttäreistä! Cooper siskoineen täytti tosiaan 21.3 jo vuoden, kauhistus! :O Miten se aika meneekin oikeesti noin nopeasti?? Eihän tuota aikuiseksi voi sanoa, ei sitten millään, ei varmaan koskaan, mutta iso pojannulikka se joka tapauksessa jo on.
Cooper on ihastuttanut ja vihastuttanut, naurattanut ja itkettänyt. Se on täysin erilainen, omanlaisensa tapaus, mutta se on ollut aivan täydellinen lisäys meidän pieneen laumaan. En vaihtaisi Kodanpoikaa mihinkään.<3
Tarkat tulevaisuuden suunnitelmat ovat edelleen auki, mutta minullahan oli tarkoituksena ottaa Cooperin kanssa ihan rauhassa kaiken suhteen. Siitä tulee kyllä oiva rallytoko-otus, normitokoon sillä ei vielä maltti riitä.:') Mejä on myös suurissa toiveissa, ipana kun on mieletön käyttämään nenäänsä ja kykenee keskittymään itsenäiseen hommaan yllättävän hyvin, en vain todellakaan ole kovin optimistinen koepaikkojen suhteen täällä Etelä-Suomessa..:/

Synttärikakkujen odottaminen oli isäkoiralle tuskaa.:'D

Onnea rakas 1-vuotias! <3

Cooperin Mango-sisko.

Lotta-sisko jossa on kyllä tosi paljon Kodaa! <3

25.3 pyörähdettiin Cooperin kanssa Lahti KV:ssa, joka olikin ipanan ensimmäinen virallinen kehäkettuilu kotimaassa. Lahti on ollut meille aiemmin hyvä paikka, sillä Koda oli napannut kahdella edellisellä kerralla vara-cacibit matkaansa. Tollereilla oli tuomarina australialainen Vicki Schneider. Junnu-urosten luokka oli melko iso ja pisti heti silmään, että kookkaita poikia olivat kyllä kaikki. Vaikka Cooperilla on todella hyvä paketti kasassa, paljon parempi rakenne kuin Kodalla, niin kyllä mua juurikin tuo sen koko jännittää aina vähän. Kyllä se koon sallittuihin sentteihin menee, juuri ja juuri, mutta taatusti tulee joltakin tuomarilta siitä sanomista joskus.
Coopsilla intoa ja virtaa taas riitti, mutta malttoi se silti suhtmukavasti seistä ja esiintyä. Sen olen ainakin yrittänyt opettaa esiintymään vapaasti ja toistaiseksi ainakin se osaa asetella ja kantaa itsensä tosi kivasti.:) Isoksi harmiksi tämä tuomari liikutti vain edestakaisin, eikä ollenkaan ympyrää. Coopsilla kun tuppaa olemaan hieman ahtaat takaliikkeet, mutta hienoilla sivuliikkeillä voi sen kompensoida.

"Good sized male. Correct head proportions. Muzzle a bit narrow. Scissors bite. Neck forming into shoulders with a strong topline. Correct front and rear angulations. Correct tailset. Moves a little close behind. Front movement straight."
Tällä saatiin tulokseksi JUN EH3.

Mutta tuli sieltä valioillekin EH:ta joten tiukka oli tuomari. Kiva arvostelu silti ja mukavaa seuraa taas kehänlaidalla.:) Ja saatiin muutama posekuvakin kehästä, suurkiitos näistä Henna!

28.3 Kodan ja Hymyn pesue saavutti jo "täysi-ikäisyyden", kun kennel Sancandy'sin S-pentue täytti kaksi vuotta! Onneksi ovat kaikki terveinä pysyneet ja hienosti menneet luustokuvaukset lämmittävät edelleenkin mieltä.:) Kieltämättä ehkä hieman enemmän olisin tuloksia muualtakin toivonut mutta... kun ei pakottaakaan voi niin minkäs teet.

12.4 Kodan ja Bonitan kuusikko täytti niin ikään vuoden! Isoja lapsukaisia jo kaikki, en kestä.<3 Onnea myös Gorgeous-pentue!

Eilen suunnattiin Cooperin kanssa kohti Pertunmaan ryhmistä. Samaisessa paikassahan Koda oli upeasti kaksi vuotta sitten ROP! :) Hienot muistot sieltä siis eikä tälläkään kertaa onneksi tarvinnut ihan tyhjin käsin kotiin tulla.
Tollereita oli ilmoitettu 9 kappaletta, joista yksi uros oli poissa. Cooper oli ainoa junnu-uros ja taas oli kakara niin intoa ja elämäniloa täynnä, tuomarille sanoinkin iäksi 1v, mutta käyttäytyy edelleen kuin nelikuinen.:D Hienosti kuitenkin esiintyi ja Cooperin kanssa on kyllä kehässä tosi hauskaa kunhan itseltään vaan pelihuumoria löytyy. Ja sieltähän saatiin sitten ERI & SA! :) PU-kehässä jo aikuinen käyttöuros Leon vei voiton valioituen samalla, joten vaikka serti meni vielä sivu suun, niin ei kyllä voinut kovin pettynyt olla. Vasta kakaran toinen virallinen koitos kuitenkin ja on jo nyt vetänyt paremmin kuin isänsä aikoinaan.:) Hieno mies siitä on kasvamassa, en malta odottaa miltä näyttää 2-3-vuotiaana! <3
Tuomarina tollereilla oli meille uusi tuttavuus Maija Lehtonen. Tuomari mittasi Cooperin, (aina jännittää mutta ei yllättänyt) ja totesi saavansa mitaksi 52cm. Itseltäni pääsi iso huokaus että huh se on siinä ja siinä mutta riittää! :D

"1v. Vahvaluustoinen juniori. Koon ylärajalla. Hyvänmallinen uroksen pää. Oikea purenta. Hieman korostunut otsapenger. Erinomainen kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä häntä. Sujuvat, kevyet liikkeet. Tummansävyinen väritys. Reipas käytös."
-> JUN ERI1 SA PU2 VARA-SERT
Tosi hieno arvostelu ja mukava tuomari, eiköhän Lehtosen kehässä pyritä käymään vanhempana joskus uudestaankin.

Muuten ollaankin melko rauhallisesti lopputalvi ja alkukevät oltu. Cooperin kanssa jatkettiin tokon jatkokurssille, hirveän hauska (joskin melko jääräpäinen ja vielä malttamaton) tokokaveri hän kyllä on. Oikeanlainen vire on Cooperin kanssa tehtäessä kaiken A ja O, sen on oltava just eikä melkein kohdallaan... sen opettelu on meille molemmille haasteellisinta, liikkeet, temput ja tehtävät kakara kun oppii aivan lentämällä kertaheitosta. Esim. merkin kierto, peruuttaminen ja ruudun alkeet olivat lähestulkoon läpihuutojuttu pari viikkoa sitten tunnilla vaikka tosiaan ekoja kertoja niitä tehtiinkin.

Koda on saanut sitten vaan ulkoilla kunnolla ja on käynyt välillä vanhemmillani lellittävänä ja hermolemolla juniorista, ansaitusti.:D Ollaan myös ahkerasti käyty Nurmijärvellä PetBrosilla uimassa, vielä olisi sarjakortissa muutama kerta käyttämättä. Eiköhän jo sitten toivottavasti päästäisi jossain jo luonnonvesiäkin koittamaan.

Niin kaunis kettupoika.<3

Missä jääkaappi, siellä Cooper.

Hullut mutta onnelliset vesipedot.

Ensi kuussa olisi vielä kolme näyttelyä Cooperin kanssa tiedossa, sen jälkeen ei muista kesän suunnitelmista sitten vielä olekaan tietoa. Ainakin tosiaan Virossa pitäisi vielä jossain vaiheessa keretä käymään.

Rakkaimmat.<3

Liettuan Voittaja 2018

Viime torstaina aamulla anivarhain pakattiin auto ja suunnattiin kohti satamaa. Suuntana oli Vilna ja Liettuan Voittaja-näyttely, joka olikin pitkä kolmen päivän näyttelyturnee. Matkaan lähdettiin siis juniorin kanssa, Koda sai jäädä kotiin nauttimaan ainoan koiran etuuksista taas vähäksi aikaa ja luulenpa että isäkoiralle pieni loma Cooperista oli mieluinen.;)
Koda on aina ollut maailman helpoin matkalainen, bussissa aina häkissään rauhallinen ja hiljainen mutta kun Cooper on jo perusolemukseltaan aivan toista maata, niin kieltämättä epäilin että mitähän juniorin ekasta bussimatkasta tulee ja paljonko muita kanssamatkustajia oikein häirittäisiin.:D Tällä kertaa kun lähdettiin taas Miliamin kyydissä, oman autokyydin sijaan.

Pakko myöntää, että Cooper yllätti käytöksellään positiivisesti jälleen kerran. Se on kotioloissa niin ADHD mölyapina ettei meinannut samaksi koiraksi välillä tunnistaa, tai sitten se on vaan yksinkertaisesti niin vieraskorea.:D Vaikka vieruskaverit meteliä välillä pitivät niin ipana oli oikein mallikkaasti ja hiljaa, molemmat matkat köllötteli oikein rauhallisesti ja tyytyväisenä häkissä, tai ainakin niin kauan kun mamma vaan aina oli näkösällä. Hieno pikkanen, kyllä tämän kokemuksen perusteella sen kanssa kehtaa toistekin bussimatkalle lähteä.:)
Ja vaikka tällä kertaa matkaan lähdettiin ilman omaa varsinaista matkaseuraa, niin jälleen kerran löytyi ihan mahtavia matkakavereita heti satamassa, kyllä riitti juttua takapenkin porukalla koko matkan ajan.:)

Perjantaina oli ensimmäinen koitos kolmesta näyttelypäivästä. Tollerit olivat vasta myöhään iltapäivällä vuorossa, joten nukuttiin pitkään, tehtiin kunnon lenkki ja otettiin taksi näyttelypaikalle. Tollereita oli alunperin ilmoitettu kuusi, mutta vain kolme oli paikalla joka päivä. Tuomarina oli kotimainen Tuula Savolainen, ja täytyy todetta että ONNEKSI ei vielä perjantaina varsinainen titteli-näyttely ollut. Sillä heti kun astuttiin Coopsin kanssa kehään, niin ensi töikseen tuomari kaivoi mittakepin esiin. Olin aluksi levollisin mielin, sillä muistin että Coop oli mitattu myös Messarissa ja silloin Hartuksen Jaana totesi että hyvin vielä menee sallittuihin sentteihin. No, Tuula mittasi pojun ja totesi heti että "liian iso." Mulla loksahti leuka auki ja ihan automaattisesti aloin asiaa ihmetellä ja kyselin mitä mitta sitten näytti. "Ihan kaikki maksisentit menee tällä." kuului vastaus. No, siitä jo tiesin että tää oli tässä. Sileä eri saatiin kuitenkin, mutta eipä se kyllä piristänyt yhtään. Ja kun Liettuassa KV-näyttelyissä on nykyään sellainen systeemi, että arvosteluihin ei kirjata MITÄÄN niin syy jäi hieman mysteeriksi miksi näin. Arvelen sen tuon koon kuitenkin olleen, mutta ihmetyttää vain sillä kyseinen tuomari on korkeita ja isoja tollereita palkinnut aiemminkin... Ja tuo ei kyllä liian iso ole sitten millään, ihan takuulla on sallituissa senteissä vaikka koon maksimirajoilla onkin. Ei siis saatu paljon toivottua junnusertiä vielä silloin ja kyllä ketutti voin sanoa.
Sen jälkeen pisti lähinnä naurattamaan, että ensin mulla on "nartun kokoinen uros" jonka jälkeen saan käsiini "liian ison" uroksen ja nämä ovat vielä isä ja poika. Kaikkea sitä.:D

Olin kuitenkin Cooperiin ja sen esiintymiseen todella tyytyväinen. Meidän edellinen kehäkierros Latviassa kun tosiaan päättyi johonkin mystiseen isoon säikähdykseen, eikä siitä tullut sen jälkeen enää yhtään mitään.(Edellinen postaus siitä kertoikin) Minua siis kieltämättä hieman jännitti kehään meno ja se ehkä näkyi omassa tekemisessä. Mutta hienosti ipana seisoi ja itsensä kantoi ja esitti. Kaikkina päivinä myös hampaiden katsominen meni oikein mallikkaasti, siinäkin kun on hieman peruutellut pois aiemmin.

Päätöntä menoa hotellissa.

No, pessimisti kun ei tunnetusti pety niin lauantain tittelinäyttelyyn suunnattiin "Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä"-asenteella.:D
Lauantain tuomari oli irlantilainen Clodach Fallon. Olin koko ajan mieltänyt tuomarin mieheksi, mutta nuorehko naistuomari meitä sitten kehässä odottikin.:D Coops oli omaan tapaansa iloa ja virtaa täynnä ja edellispäivän hyvä esiintyminen toi itseluottamusta minullekin.
Arvosteluthan menivät kaikkina päivinä hirveää vauhtia kun tuomareiden ei tosiaan tarvinnut arvosteluja koirille kirjoittaa. Siinä juostiin ja hetki seisottiin ja tuomari tuli kättelemään ja onnittelemaan. JES!! Se siis tarkoitti Liettuan junnusertiä, ROP-junioria sekä Liettuan Juniori Voittaja-titteliä! Hieno Coops.<3 Kylläpäs saatiin kaivattua balsamia perjantain pettymykselle.:) Ja ensimmäinen pilipali-titteli ipanalle heh. Vaikka toivottu titteli saatiinkin, niin kyllä olisin myös arvostelunkin halunnut saada, kun ei halpaa lystiä ole noi näyttelymaksut.. noooh.
Rop-koira oli joka päivä ukrainalainen uros, joka oli Kodan kokoluokkaa eli pieni uros, tai kyllä se ero oli hurja kun molemmat PU-kehässä vierekkäin seisoivat.

LTJV-18!

Kaunis rakas riiviö! <3

Sunnuntaina alkoi jo turnausväsymys näkyä meissä molemmissa. Cooperilta ei virta lopu sitten kulumallakaan, mutta koko viikonlopun kilttinä ja kaikkien kaverina pyörinyt ipana alkoi yhtäkkiä äksyillä lähes jokaiselle vastaantulijalle. Siitä tiesin, että nyt on Cooperkin väsynyt, henkisesti siis. Enkä kyllä yhtään ihmettele, ei ollut mikään helppo reissu 11-kuiselle teinille. Kaikki oli kuitenkin niin uutta ja hirveän pitkiä päiviä meillä olikin. Sen takia suosiolla jätinkin lauantaina menemättä BIS-juniori kisaan, en halunnut rasittaa kakaraa yhtään enempää.
Sunnuntain tuomari oli ukrainalaissetä Vitaliy Belsky. Toinen Liettuan junnuserti vielä tarvittiin tilille, että olisi toive kolmen tittelin viikonlopusta täyttynyt. Joten kyllä hieman jännitti kun kehään mentiin. Coops esitti nakin turvin taas ryhdikkäästi parastaan ja kyllähän se tuomari tuli meitä kättelemään ja toteamaan että ROP-juniori. Jes jes jes!!! Se siis nimittäin tiesi että Cooper junnuvalioitui siis sekä Liettuaan että Latviaan! :) Kyllä meillä laitettiinkin kehässä tanssiksi ja ipana sai ansaitut extranakit sen jälkeen.

LT & LV JMVA!

Uusi oma kurre ja Olga-bokseri oli reissussa parasta, jos Coopsilta kysytään!

Olikin kyllä kiva laittaa näitä uutisia koti-Suomeen, varsinkin totta kai kasvattajalle.:) Siinä sitten vietettiin loppupäivä kehän vierellä lepäillen, shoppaillen ja kehien tyhjennettyä hieman uusi leluilla leikkien. Kauas on aina pitkä matka ja olihan tuo kotimatka pitkä ja väsytti ja kolotti joka paikasta kaikesta siitä bussissa istumisesta, mutta kun kaikki kolme toivottua titteliä tuli tuliaisina niin mikäs siinä! Nyt sitten vilkuillaan vielä tuon Viron puoleen, että saataisiin sieltä yksi junnuserti ja sitä myös EE & BALT JMVA-arvot. Sitten se ulkomaanmatkailu saakin olla siinä Cooperin osalta, toistaiseksi.;) Pitää alkaa noita kotimaan kehiä vilkuilla sen sijaan loppukevääksi ja kesäksi, täytyy suunnata aivan eri tuomareille kuin Kodan kanssa...

Kotona ei kiinnostanut poseerata enää yhtään.:)

Sen lisäksihän tässä on Cooperin kanssa käyty tokon alkeiskurssi ja jatkokurssi jatkuu nyt maaliskuussa. Hirveän fiksu, nokkela, iloinen ja väsymätön reenikaveri Coops kyllä on. Löytyy sitä Kodalle toivomaani moottoria, joskin isänsä hiljaisuutta kaipaisin hänelle vuorostaan.:'D Ja hirmu hyvin on reenit menneet ja nuoren miehen mieli treeneissä malttanut, vaikka Coops tosiaan hieman hankalassa mörkö/murkkuiässä onkin. Ja kyllähän tässä jo kovasti 1-vuotissynttärit ovella kolkuttelevat, apua!!

Cooper 11kk. Iso se on, ei käy kieltäminen, mutta EI liian iso.